6 kuukautta Tinon perineaalityrä-leikkauksista: missä mennään?

Tässä noin marraskuun puolessa välissä tulee täyteen kuusi kuukautta siitä, kun Tinolta leikattiin perineaalityrät. Tinon leikkaukset sujuivat todella hyvin, ja myös elämä leikkauksien jälkeen on peräpään suhteen mennyt hienosti.

Aina valmiina sekkailuihin!

Viime perjantaina (9.11.) oli vuorossa 6 kk -kontrolli YES:illä. Perineaalialueella ei ollut pullotuksia eikä kipua, ja molemmat puolet ovat pitäneet hyvin. Peräsuoli on hieman laaja ja löysä (normaalia näille potilaille). Anaalirauhaset lievästi täyttyneet, mutta vaikuttavat tyhjenevän itsestään normaalisti.

Tino saa edelleen Levolacia 2-3 kertaa päivässä 5-7 ml kerralla, jottei uloste muutu liian kovaksi. Kokeillaan nyt jättää kokonaan se kolmas annos pois ja lisätään sen sijaan esim. psylliumia ruokavalioon. Vuositarkastukseen asti jatketaan kuitenkin myös Levolacilla, ja hyvin mahdollista ihan loppuelämän. Tino on nyt saanut hieman pellavansimenrouhetta silloin, kun olen antanut Levolacia kolme kertaa päivässä, mutta kokeilen vaihtaa tämän annoksen psylliumiin ja silloin jätän Levolacin pois siitä annoksesta.

Tinon perineaalityrä-hoidon askeleet

1. Keväällä 17.4. Tinolla todettiin molemminpuoliset perineaalityrät. Lue lisää käynnistä >>
2. Ensimmäinen puoli leikattiin 26.4. Lue lisää tästä >>
3. Toinen puoli leikattiin 11.5. Lue lisää tästä >>
4. Pari viikkoa toisen puolen leikkauksen jälkeen Tino kävi ensimmäisessä kontrollissa. Lue lisää >>
5. Toinen kontrolli oli noin 4 kuukautta toisen leikkauksen jälkeen. Lue lisää >>
6. Kolmas kontrolli oli nyt 9.11. ja edessä on vielä neljäs kontrolli, ns. vuosikontrolli.

Tässä kesäkuvassa näkyy vielä jälkiä leikkauksien vaatimasta vesikoira-trimmistä ;)

Mikä perineaalityrä?

Perineaalityrä ei liity mitenkään välilevytyriin, niin kuin monet ovat uskoneet, kun olen maininnut Tinon diagnoosin. Yliopistollisen eläinsairaalan perineaalityrä-tutkimuksen esittelyssä kerrotaan vaivasta näin:

"Perineaalityrä on lantionpohjan lihasten heikkouden seurauksena syntyvä sairaus, johon sairastuvat tavallisimmin keski-iän ylittäneet kastroimattomat uroskoirat. Oireina esiintyy tyypillisesti ulostamisvaikeuksia sekä turvotusta peräaukon vieressä." Lue lisää täältä >>

Anna Ylhäisen eläinlääketieteen lisensiaatin työssä "Koirien perineaalityrät" kerrotaan:

"Perineaalityrään sairastuvat potilaat ovat lähes poikkeuksetta uroskoiria. Sairauden tausta on huonosti tunnettu, mutta eturauhasen erittämän relaksiinin epäillään olevan osasyyllinen lantion välipohjan lihasten surkastumiseen. Perineaalityrässä vatsaontelon sisältöä (yleisimmin rasvaa, mutta joskus myös elimiä) työntyy lantion välipohjan lihasten läpi lantio-ontelon ulkopuolelle. Perineaalityrä aiheuttaa yleisimpänä oireena erilaisia ulostusvaikeuksia. Elinten tyräytyminen voi aiheuttaa virtsatie- tai suolitukoksen. Yleisin syy eläinlääkärin vastaanotolle hakeutumiseen on omistajan huomaama ulospäin näkyvä turvotus peräaukon seudulla." Lue lisää täältä >>

Kova jätkä kestää kaiken. Vaikka hammasta purren.

Tinon vointi tänään

Tino on voinut hyvin leikkauksien jälkeen, mitä tulee perineaalialueeseen. Selän (?) kanssa on kuitenkin ollut satunnaisia tai toistuvia ongelmia sitten loppukesän. Satunnaisia koska ongelmat tulevat yhtä nopeasti kuin häviävät ja toistuvia, koska ongelmat tuntuvat toistuvan tiettyjen asioiden seurauksina. Ongelmana on siis vaikeuksia hypätä paikoiltaan esim. autoon tai sohvalle. Nämä ongelmat vaikuttavat esiintyvän joidenkin treenien jälkeen.

Tino on toistaiseksi käynyt "vaan" fyssarilla ongelmien takia. Edellinen käynti oli 29.10. ja sitä edellinen 24.9. (Tino käy normaalisti fyssarilla aina 6 viikon välein). Mitään selkeää vikaa ei ole löytynyt kropasta. Jäykkyyksiä kyllä, muttei niin poikkeavia, että selittäisivät ongelmat. Lokakuun käynnillä liike ei ollut kaikin tavoin 100 % puhdas, vaan vasemmassa etujalassa esiintyi pieni ontuma/epäsymmetrisyys liikkeessä (siinä jalassa on vanha olkapäävamma, eli revennyt nivelside ja nivelrikko). Tämä ei kuitenkaan selitä enempi takapäähän kohdistuva ongelma. Hypyissä on nimenomaan kyse takapään voimattomuudesta, silloin kun siinä on ilmennyt ongelmia.

Tilanne ei toistaiseksi ole mitenkään paha ja normi arjessa ei esiinny minkäänlaisia ongelmia, jos ei ole sellaista treeniä alla, mikä aiheuttaa selän (?) kipeytymisen. Yritän vielä analysoida tilannetta, juttelen fyssarimme kanssa sekä pohdin käyntiä ortopedin luona. Palataan siis tähän aiheeseen vielä.

Edelleen katse on iloisin mielin tulevaisuudessa.