Kesä muuttui syksyksi ja meidän laumassa on ollut meno päällä. On ollut arkea, treeniä, kisaamista ja jopa yksi piirimestaruusmitali sekä varjo-valioituminen. Pitää ihan ottaa kalenteri esille, jottei mikään tärkeä tapahtuma tule unohdettua. Lupaan kuitenkin olla ytimekäs, muuten teillä olisi romaani edessänne.
Devin on juossut parit agility-kisat elo-syyskuussa. Muuten ei ole tullut mitään mainittavan arvoisia tuloksia, mutta 1.9. olimme mukana BAT-in maksi-joukkueessa Helsingin seudun piirimestaruuksissa voittaen kultaa. Kiitos vielä parhaalle joukkueelle! Agilityssa olen muuten todennut, että tarvitsemme lisää treeniä, jotta yhteinen rytmi löytyisi kisaradoilla. Löydät kaikki kisavideot YouTube-kanavaltamme.
Kesäkelejä riitti ainakin syyskuun puoliväliin, joten Tino ehti vielä syyskuussa korkata vepe-koekauden kahden kokeen verran. Tino teki heti kuun alussa (2.9.) hienon VOI-ykköstuloksen Porvoossa täysin pistein (100/100). Viikkoa myöhemmin (9.9.) pääsimme kokeeseen Lahteen peruutuspaikalta ja siellä tuli muutamat maalinohitukset, mutta tulos oli silti ykkönen pistein 94/100. Tämä oli meille kolmas 1-tulos vepen voittaja-luokassa, joten näin ollen Tinosta tuli vepen varjo-valio (näyttely-tulosta vaille valio siis). On se hieno vesipelastaja! Startteja voittajassa on yhteensä 4 kolmelta kesältä, joten tahti on ollut maltillinen.
Vepe-kokeiden väliin mahtui myös Uudenmaan piirimestaruudet tokossa (8.9.). Päivä oli lämmin, mikä näkyi jokseenkin Tinon suorituksessa. Meillä nollaantui harmillisesti ruutu (pari korjausta tyhjään ja yksi korjaus vielä ruutuun), joten tuloksena 2-tulos pistein 242.
Tinolla on kuitenkin viimeisen parin viikon aikana esiintynyt pieniä vaikeuksia hypätä paikoiltaan esimerkiksi autoon. Maanantaina 24.9. Tinolla oli fyssari ja olin toivonut että Patricia olisi löytänyt jonkun selvän jumin selittämään ongelmaa, mutta eipä löytynyt. Katsomme nyt viikon verran lähteekö olotila helpottumaan, mutta jos ei, niin sitten yhteys eläinlääkäriin. Tässä viikon aikana meillä on ohjeena tehdä selän venytyksiä lenkkien lomassa.
Ja sitten Deviniin. Olen ollut niin iloinen, kun Devin on ollut jo tovin fyysisesti hyvässä kunnossa – ei ontumia tai vastaavia ongelmia. Devin oli Tinon tapaan fyssarilla 24.9. ja sillä oli hieman enemmän jumeja, kun oli edellisenä päivänä liukastunut ja kaatunut nurmella. Siitäkin olin iloinen, että sattuipa tuo juuri päivää ennen käsittelyä, jolloin Patricia pääsi heti korjaamaan tilanteen kropassa.
Eilen (27.9.) toko- ja agility-treenien jälkeen kävin ystävän ja hänen koirien kera lenkillä ja Devin juoksi puoliveljensä kanssa hetken (10-15 min) vapaana. Jotain siinä taisi käydä, kun Devin ontui sitten vasenta takajalkaa, kun pääsimme kotiin. Tänään Devin onkin sitten keventänyt jalkaa aika voimakkaasti. Minulla on pieni epäilys, että yksi keskimmäisistä varpaista on saattanut ottaa osumaa, koska siitä saan pienen, pienen reaktion aikaiseksi. Surku nyt tuosta, toivottavasti menee levolla ohi, koska saikut ovat vaan tosi ikäviä. Varsinkin Devinin kaltaiselle menevälle koiralle.
Kesäkelejä riitti ainakin syyskuun puoliväliin, joten Tino ehti vielä syyskuussa korkata vepe-koekauden kahden kokeen verran. Tino teki heti kuun alussa (2.9.) hienon VOI-ykköstuloksen Porvoossa täysin pistein (100/100). Viikkoa myöhemmin (9.9.) pääsimme kokeeseen Lahteen peruutuspaikalta ja siellä tuli muutamat maalinohitukset, mutta tulos oli silti ykkönen pistein 94/100. Tämä oli meille kolmas 1-tulos vepen voittaja-luokassa, joten näin ollen Tinosta tuli vepen varjo-valio (näyttely-tulosta vaille valio siis). On se hieno vesipelastaja! Startteja voittajassa on yhteensä 4 kolmelta kesältä, joten tahti on ollut maltillinen.
Terveyskatsastus
Heti koeviikonlopun jälkeen Tinoa odotti perineaalityrien isompi tarkastus 10.9. (eli 3 kk:n tarkastus, todellisuudessa oli ennemmin 4 kk toisesta leikkauksesta). Tinolta otettiin verikokeet sekä CT-kuvat normaalin tarkastuksen lisäksi. Kaikki näytti hyvältä ja molemmat tyräkorjaukset ovat pitäneet hyvin. Peräsuoli on kohtalaisen löysä/laaja, mutta tämä on hyvin tavallista näillä potilailla. Seuraava pienempi kontrolli on sitten kuusi kuukautta toisesta leikkauksesta, eli muutaman kuukauden kuluttua.Tinolla on kuitenkin viimeisen parin viikon aikana esiintynyt pieniä vaikeuksia hypätä paikoiltaan esimerkiksi autoon. Maanantaina 24.9. Tinolla oli fyssari ja olin toivonut että Patricia olisi löytänyt jonkun selvän jumin selittämään ongelmaa, mutta eipä löytynyt. Katsomme nyt viikon verran lähteekö olotila helpottumaan, mutta jos ei, niin sitten yhteys eläinlääkäriin. Tässä viikon aikana meillä on ohjeena tehdä selän venytyksiä lenkkien lomassa.
Ja sitten Deviniin. Olen ollut niin iloinen, kun Devin on ollut jo tovin fyysisesti hyvässä kunnossa – ei ontumia tai vastaavia ongelmia. Devin oli Tinon tapaan fyssarilla 24.9. ja sillä oli hieman enemmän jumeja, kun oli edellisenä päivänä liukastunut ja kaatunut nurmella. Siitäkin olin iloinen, että sattuipa tuo juuri päivää ennen käsittelyä, jolloin Patricia pääsi heti korjaamaan tilanteen kropassa.
Eilen (27.9.) toko- ja agility-treenien jälkeen kävin ystävän ja hänen koirien kera lenkillä ja Devin juoksi puoliveljensä kanssa hetken (10-15 min) vapaana. Jotain siinä taisi käydä, kun Devin ontui sitten vasenta takajalkaa, kun pääsimme kotiin. Tänään Devin onkin sitten keventänyt jalkaa aika voimakkaasti. Minulla on pieni epäilys, että yksi keskimmäisistä varpaista on saattanut ottaa osumaa, koska siitä saan pienen, pienen reaktion aikaiseksi. Surku nyt tuosta, toivottavasti menee levolla ohi, koska saikut ovat vaan tosi ikäviä. Varsinkin Devinin kaltaiselle menevälle koiralle.
Kommentit
Lähetä kommentti