Kun koiran poskihammas sanoo poks!

Tinolla on aina ollut hyvä suunterveys – ei juurikaan hammaskiveä ja muutenkin siistit ja ehjät hampaat. Vaikka ongelmia ei yleensä ole, niin minulla on toki tapana kurkata koirien suuhun säännöllisesti, esimerkiksi samalla kun leikkaan kynnet. Tässä hiljattain kun tarkistin suun, huomasin että oikealla puolella ylärivin iso poskihammas näytti huonolta. Kyseinen poskihammas on nimeltään P4, se on sellainen iso järkäle.
Vinkki hammasmurtumissa: varaa aika hammashoitoon sellaiselle klinikalle, missä on mahdollista ottaa hammasröntgen. Näin on mahdollista tarkistaa ovatko hampaan juuret missä kunnossa. Lisäksi jos hammas pitää poistaa, niin voi olla tarpeen otta kuvat poiston jälkeen, jotta nähdään että poiston yhteydessä on saatu kaikki juuret mukaan.

Murtunut hammas

Tinon poskihammas oli murtunut niin, että se oli arvioilta noin kolmanneksen lyhyempi kuin mitä sen pitäisi olla. Lisäksi vasemmalta puolelta vastaava poskihammas oli myös hieman kärsinyt, siitä oli lohjennut pieni pala. Olikohan Tino kenties puraissut johonkin epäsopivaan? Sitä tarina ei kerro, mutta oli selvää, että oli aika varata aika hammaslääkärille.

Hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri osasi jo ennen toimeenpiteen alkua sanoa, että pahemmin murtunut hammas mitä luultavimmin pitää poistaa. Koska Tinosta ei ole hetkeen otettu veriarvoja, niin nämä katsottiin ennen nukuttamista. Kaikki arvot olivat kunnossa, joten matka jatkui kohti hammasremppaa.

Tinon hampaista otettiin röntgenkuvat ja niissä ilmeni, että pahemmin murtunut hammas oli myös tulehtunut. Tämä hammas poistettiin. Toinen poskihammas, mistä oli lohjennut pala oli muuten kunnossa (ei reaktiota juurissa eikä pulpayhteyttä), joten se sai jäädä suuhun. Sitä pitää kuitenkin seurata.

Koska poistettava hammas oli jo tulehtunut, niin Tino sai kipulääkekuurin lisäksi antibioottikuurin. Toimenpiteen jälkeinen kotihoito oli yksinkertainen – lääkkeiden lisäksi suuta hoidettiin kahden viikon ajan: suuta huuhdeltiin ruokailujen jälkeen siihen tarkoitetulla suuhuuhteella ja Tino sai syödä ainostaan pehmeää ruokaa. Tämän jälkeen Tino kävi vielä kontrollissa, missä suu todettiin näyttävän oikein hyvältä ja Tino sai palata normaaliin arkeen.
Tinon kanssa sai olla lenkeillä erityisen tarkkana ne pari viikkoa hammaspoiston jälkeen, kun oli kieltona ettei saa pureskella mitään kovaa. Tinolla on nimittäin tapana nakertaa tai kantaa keppejä (mistä olen toki aina kieltänyt, kun tähän toimintaan liittyy omat vaara-tilanteet). Myös kotona on pidetty huolta, ettei Tino pääse pureskelemaan kovia asioita, esim. luita. Kun kahden viikon "suu-levon" jälkeen oli taas lupa pureskella otimme puruluut esille. Niiden avulla koiralaumani hampaat tuntuvat pysyvän mukavan puhtaina hammaskivestä, mutta lisäksi olisi kyllä hyvä harjata hampaita joka tai ainakin jokatoinen päivä. Pitääkin ryhdistäytyä tämän asian kanssa.

Miten vakuutus suhtautuu hammashoitoihin?

Koirien vakuutukset eivät kata ennaltaehkäisevät hammashoidot (esim. hammaskiven poisto), mutta ainakin meillä vakuutus korvaa tapaturmaisesti murtuneiden/katkenneiden hampaiden hoidot. Mikäli murtuneen hampaan hoidon yhteydessä tehdään muita toimenpiteitä (kuten ennaltaehkäsevästi hammaskiven poisto), niin vakuutus ei korvaa näitä toimenpiteitä. Tämän takia eläinlääkärin laskulla tulee olla eriteltynä paljonko on esim. tapaturmaisen hampaan hoidon osuus ja paljonko on ennaltaehkäisevän hoidon osuus laskun loppusummasta. Kannattaa siis maininta eläinlääkärille että koiralla on vakuutus, jotta eläinlääkäri voi ottaa tämän huomioon laskuerittelyssä.

Murtuneiden hampaiden poistot/hoidot eivät ole edullisemmasta päästä, mutta ne ovat tärkeitä hoitaa. Tässäkin mielessä vakuutus on kyllä hintansa arvoinen.


Kommentit