Koulutan koiriani aikalailla koko niiden elämän ajan. Pennulle tulee kyllä opetettua paljon enemmän uusia asioita kuin aikuiselle tai seniorikoirille, mutta opetan aina jonkun verran ihan uusia juttuja myös vanhemmille koirille. Vanha ns. seniori-ikäinen koira voi oppia uusia asioita ihan siinä missä pentu, mutta oppimisprosessi saattaa luonnollisesti olla hieman hitaampi.
 |
| Milloin koira on seniori-ikäinen? Seniori-ikä tulee eri roduissa ja eri yksilöissä vastaan eri aikaan, eikä minusta voi sanoa, että kaikki koirat ovat senioreita tietyssä iässä. Siinä missä 10-vuoden ikä on jollekin koiralle korkea ikä, toinen koira voi edelleen olla hyvinkin vetreässä kunnossa. Seniori-ikä on siis yksilöllistä. |
Mitä yhteistä on pennun ja seniorin koulutuksessa?
Tietyssä mielessä pennun ja seniori-ikäisen koiran kouluttamisessa on paljon samaa. Sekä pennun että vanhemman koiran kanssa pitää vähintään jossain määrin miettiä, miten koiran fysiikka vaikuttaa opetettavaan asiaan. Pennuille ei pidä teettää liian fyysisesti kuormittavia liikkeitä, koska pennun kroppa vielä kasvaa ja kehittyy. Seniori voi vuorostaan kärsiä vanhoista vammoista, nivelrikosta tai muuten vaan jäykistyneestä kropasta, jolloin tämä pitää ottaa huomioon ja jättää fyysisesti vaativat temput jopa kokonaan opettamatta.
Sekä pentu että vanha koira hyötyvät useista lyhyistä treeni-tuokiosta enemmän kuin yhdestä pitkästä. Tämä toki pätee myös moneen aikuiseen koiraan, mutta on erityisen tärkeä asia niin pennun kuin vanhan koiran kanssa. Pennut väsyvät nopeasti varsinkin henkisesti, kun taas vanhemmat koirat voivat väsyä selvästi myös fyysisesti.
Miten pennun ja seniorin koulutus eroaa toisistaan?
Pentu on kuin tyhjä taulu, kun taas seniorikoiralla on vuosien historia mukanaan. Kokemukseni on että pentu oppii uusia asioita nopeasti ja helposti, kun taas vanha koira saattaa olla hieman kangistunut kaavoihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö seniorikoira oppisi uusia asioita. Seniori saattaa vaan tarvita hieman enemmän aikaa kuin pentu.
Otan esimerkkinä nykyisistä koiristani Linan ja Tinon, ja käsikosketuksen opettaminen. Lina on nyt kohta 2-vuotias, eli sen pentuajasta ei ole kovin pitkä aika. Linan ollessa pentu opetin sille pari erillaista käsikosketusta: 1. käteen tökkääminen kuonolla ja 2. pitkäkestoinen kosketus käteen kuonolla. Linan temppu-repertoaarissa ei ollut ennestään temppuja, missä käsi oli mukana osana temppua. Lina oppikin nämä käsikosketus-temput tosi nopeasti ja on myöhemmin oppinut myös erilaisia variaatioita näistä, kuten sivulla seuratessa poskella koskeminen käteen.
Tino on vuorostaan kohta 11-vuotta vanha. Tino on treenannut useita eri lajeja ja siinä sivulla myös opetellut erilaisia temppuja koko elämänsä aikana. En kuitenkaan ikinä ollut opettanut Tinolle minkäänlaista käsikosketusta. Päätin nyt opettaa sille sellaisen tarjoamisen kautta – eli näytän kämmentä ja odotan että Tino itse rupeaa tarjoamaan nenäkosketusta siihen. Tinon ensimmäinen reaktio oli tassun antaminen ja kun se ei kelvannut, niin Tino olisi tehnyt ylävitosen. Nämä ovat kaksi temppua, mitkä opetin Tinolle jo sen ollessa pentu. Käsikosketus-treeneissä Tino jaksoi aika hanakasti jonkin aikaa tarjota näitä sille entuudestaan tuttuja temppuja, mutta kärsivällisyydellä sain hiljalleen esille myös nopean nenäkosketuksen käteen.
Käsikosketus-temppu ei ole vielä aivan valmis Tinon kanssa, koska kosketus käteen on ajoittain jokseenkin epätarkka, jolloin osuma ei välttämättä osu lainkaan käteen. Aina välillä Tino erehtyy myös edelleen huitomaan tassulla, kun annan sille käsikosketuksen käskyn. Säännöllisellä harjoittelulla käsikosketus tulee kuitenkin aivan varmasti vielä muuttumaan paremmaksi, vaikka oppimisprosessi ei olekaan yhtä nopea kuin mitä se oli Lina-pennun kanssa.
Vanhan koiran kanssa saa siis varautua siihen, että ihan uusia temppuja opettaessa koira luultavimmin pyrkii ensin tarjoamaan niitä temppuja, mitä se jo osaa. Toisaalta, jos uusi temppu on jossain määrin muunnos vanhasta tempusta, niin tällaisen opettaminen sujuu vanhan koiran kanssa usein aika nopeasti.
 |
| Pieni pentu tarvii paljon lepoa, mutta niin tarvitsee myös vanhempi koira. Tämä kuva on otettu kaksi vuotta sitten, kun Lina-pentu oli vasta n. 8 viikkoa vanha ja Tino oli täyttänyt 9 vuotta muutamia kuukausia aiemmin. 9 vuotta ei vielä ole bordercolliella erityisen paljon, mutta Tinon kanssa olin jo tässä vaiheessa lopettanut rankemmat treenit. Tinolla on vanha vamma toisessa olkapäässä, mikä rupesi ajoittain vaivaamaan kovempien treenien jälkeen. Tämän takia oli luonnollista jättää tällaiset treenit pois. |
Seniorikoiraa kannatta kouluttaa ja aktivoida siinä missä pentua
Vanhaa koiraa, oli se sitten eläköitynyt harrastuskoira tai tavallinen kotikoira, kannattaa ehdottomasti aktivoida ja kouluttaa niin kauan kuin koira tästä nauttii. Koulutustuokiot pitävät koiran mielen virkeänä ja varsinkin eläköityneet harrastuskoirat usein ihan kaipaavat treenaamista, vaikkeivät enää harrasta mitään lajia kilpailumielessä.
Teksti on kirjoitettu yhteistyössä Agria Eläinvakuutuksen kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti