Koira joka paranee vanhetessaan, onnea Devin 7 vuotta!

Tänään juhlitaan Deviniä. Tai en kyllä itse asiassa juuri juhlista koirieni synttäreitä, muta jos luvassa on pitkä lenkki, treeniä ja leikkiä, niin eikö se ole kiva synttäripäivä? Näistä meidän päivät useimmiten koostuvat, varsinkin nyt korona-aikaan. Treenit luonnollisesti kotona, pihalla, lenkin lomassa tai jollain läheisellä (ja tyhjällä) kentällä, ilman muiden ihmisten läsnäoloa.
Devin on kiihkeä bordercollie, aika terävä ja reaktiivinen, äänekäskin. Treenatessa myös nöyrä, hieman pehmeä. Kotona läheisyydenkipeä, pohjimmiltaan kiltti. Devin rakastaa juoksemista yli kaiken. Siinäpä Devin pähkinäkuoressa. Tässä vuosien varrella olen oppinut lukemaan Deviniä ja reagoimaan sen tempauksiin koko ajan paremmin ja paremmin. Olemme jo hyvä tiimi.

Kisaaminen, ja pitkälti myös treenaamninen, oli tauolla lähes koko viime vuoden varvasvamman takia. Nyt kun varvasta ei enää ole, niin elämä on sujunut tosi kivasti. Ehdimme jopa kisata tokossa ennen korona-viruksen iskua, oikein EVL korkattiin. Vaikka liikkeiden osaamisessa oli vielä paljon puutteita, niin Devinhän otti tilanteen haltuun ja suoriutui paremmin kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Näin meille napsahti 1-tulos ensimmäisistä EVL kokeista. Tärkeämpänä kuin tulos oli kuitenkin se, että Devin oli rento ja iloinen kehässä. Tämän eteen on tehty paljon töitä ja oi sitä onnen tunnetta, kun astuimme kehään vahvoina ja tiiminä.

Tässä video koesuorituksesta:

Kommentit