Vanhan koiran vatsatauti, ruokahaluttomuus/nirsoilu sekä elämänarvot

Viimeiset pari viikkoa on ollut ajoittain aikamoista vuoristorataa Pippinin kanssa. Muutaman kerran on jo käynyt mielessä, että tässäkö tämä nyt oli. Kyllähän tämä ajatus on edelleen mielessä – tottakai se on, kun kyseessä on 17 vuotta ja 2 kuukautta vanha koira. Päivä kerralla nyt kuitenkin mennään.

Vanhan koiran vastustuskyky: vanha koira voi olla alttiimpi esimerkiksi vatsataudeille kuin mitä terve, aikuinen koira on. Vanhan koiran vastustuskyky onkin usein heikentynyt ja silloin pöpöt pääsevät iskemään. Meillä Pippin oli ainoa neljästä koirasta, jolle tuli vatsatauti pääsiäisen alla, vaikka kaikki koirat asuvat meillä samoissa tiloissa ja ulkoilevat yhdessä.

Vanhan koiran vatsatauti

Pippin sai pääsiäisen alla vatsataudin ja siinä oli pari pahempaa päivää, pääsiäissunnuntai ja -maanantai. Canikurista ja maitohappobakteereista huolimatta vatsa ei tahtonut alkuun rauhoittua, vaan pahimpana päivänä ripuli oli jo ihan vetistä. Pippin kuitenkin söi riisiä ja hieman purkkiruokaa hyvällä ruokahalulla, joten en lähtenyt viemään päivystykseen.

Pippin ei ollut vielä täysin toipunut vatsataudista pääsiäisen jälkeisenä tiistaina, joten käytin Pippinin meidän luotto-eläinlääkäriasemalla (Sipoon Pieneläinkliniikka Morelius). Olin saanut hyvän määrän nestettä annettua ruuan seassa Pippinille koko vatsataudin ajan, joten nesteytykselle ei ollut tarvetta. Pippin oli kuitenkin laihtunut entisestään. Paino oli 7,1 kg (tämä siis 23.4.) ja Pippinin tulisi painaa 7,5-8 kg.

Pippinin ripuli oli jo huomattavasti parempi sinä päivänä, kun kävimme lääkärissä. Uloste oli selvästi kiinteytynyt, vaikkei koostumus ollut vielä täysin normaali. En kuitenkaan ollut uskaltanut antaa mitään tuhdimpaa ruokaa kuin märkäruualla maustettua riisiä, joten Pippin oli voimaton. Takapää tuntui normaalia heikommalta ja liikkuminen oli ajoittain huteraa. Sovimme lääkärin kanssa, että annamme Pippinille muutaman päivän aikaa kerätä voimiaan. Muuta ei siinä vaiheessa oikeastaan ollut tehtävissä. Ostin Pippinille mukaan Royal Canin Gastro Intestinal -märkäruokaa ja ruuan avulla vanha herra oli iloksemme pian taas voimissaan.

Milloin lääkäriin vatsataudin takia? Jos koira ei syö ja/tai juo, ja jos koira myös oksentaa, niin silloin kuivumiselle on suuri riski ja vointi voi heikentyä nopeasti. Tällaisissa tapauksissa kannattaa olla yhteydessä eläinlääkäriin, tarvittaessa myös päivystysaikaan. Aina ei voi odottaa seuraavaan arkipäivään – varsinkin vanhan koiran vointi voi heikentyä nopeasti (samoin toki nuoren ja/tai pienen koiran). 

Painonhallintaa

Vatsataudista on nyt reilut kaksi viikkoa, mutta Pippinin paino ei oikein tunnu nousevan. Pippin on kaiken lisäksi syönyt aika vaihtelevalla ruokahalulla jo maaliskuun puolesta välistä, joten ei ole helppoa antaa sille enemmän ruokaa tai tiettyä tuhtia ruokaa. Pippin on kausittain nirsoillut ruuan kanssa jo viimeiset vuodet (sekä nuorena), joten tämä ei sinällään ole mikään uusi asia. Tämän vuoden puolella paino on kuitenkin ruvennut hieman tippumaan ja vatsatauti pahensi toki tilannetta.

RC Gastro-ruoka tuntui alkuun maistuvan hyvin vatsataudin jälkeen, ja sitä annoin ihan niin paljon kuin upposi. Ei kuitenkaan mennyt kovin kauan ennen kuin nirsoilu taas alkoi. Tällä hetkelle Pippin syö vaihtelevasti eri märkäruokia 3-4 kertaa päivässä pienin annoksin. Sen verran hyvä vatsa sillä tuntuu edelleen olevan, ettei ole ongelma vaihdella eri ruokien välissä. Pippin on siis aina ollut rautavatsainen, joten sen takia olen uskaltanut vaihdella ruokia melko huoletta. Pitää kuitenkin muistaa, ettei tällainen ruokien vaihtelu lennossa sovi kaikille. Sanottakoon myös, että tervettä aikuista koiraa en niin paapoisi ruuan kanssa, mutta laiha vanhus on eri asia.

Vanhan koiran painonhallinta: lihavuus on aina huonosta, varsinkin vanhalla koiralla, jonka nivelet voivat jo olla kuluneet. Hieman laiha on silloin parempi vaihtoehto, mutta koira ei saisi tietenkään olla liian laiha. On kuitenkin normaalia, että vanhan koiran paino hieman putoaa, koska vanhemmiten lihakset rupeavat surkastumaan.

Elämisen arvoinen elämä

Siinäpä on tärkeä asia. Pippinin tilannetta seurailen päivä kerralla. Sen mieli on toistaiseksi hyvä ja näin loppukeväästä vanha herra viihtyy taas pihalla enemmän. Pippin liikkuu ikäisekseen oikein hyvin, eikä sillä näytä olevan kipuja. Siinä ne tärkeimmät asiat taitavatkin olla.

Niin kuin olen aiemmin kirjoittanut, niin Pippinille sattuu ajoittain pissa-vahinkoja sisälle. Pippiniltä tarkistettiin kaiken varalta pissanäyte ja veriarvot maaliskuussa ja silloin kaikki näytti hyvältä. Epäilys on, että pissa-vahingot ovat jonkinlaista dementiaa. Tässä viikko sitten tuli tiheämpään tahtiin muutamat hieman poikkeavat pissa-vahingot sisälle – olimme jo viittä vaille purkamassa yhden huoneen laminaattilattian, kun haju ei tuntuvan alkuun lähtevän (onneksi kuitenkin lähti), mutta sitten vahingot taas vähentyivät reilusti.

Vatsatauti, nirsoilu ruuan kanssa ja siitä(kin) johtuvaa laihtumista sekä sisälle pissaaminen pistävät mietityttämään. Hätiköityä päätöstä ei juuri nyt tarvitse tehdä, mutta kyllähän koiran elämä pitää olla elämisen arvoinen. Tällä ajatuksella meillä jatketaan toistaiseksi elämästä nauttien.

Elämisen arvoinen elämä: se on koiran oikeus, ja meidän omistajien velvollisuus taata tämä koirillemme. Ota tarvittaessa apua eläinlääkäriltä, jos olet epävarma koirasi voinnista. Mieti miltä koirasi vaikuttaa mieleltään – loistaako silmät ja ilahtuuko koira edelleen asioista? Siinä on jo kaksi tärkeää asiaa, joiden avulla voit miettiä koirasi vointia.