Olen hakenut ja kokeillut erilaisia ratkaisuja Devinin kanssa tyhjään lähetykseen ennen ruutua. Olen kokeillut muun muassa sekä lelulle että namikipolle juoksuttamista, myös korvhållaren on ollut käytössä (eli KePo-Depån mainio jalallinen nami-/lelualusta). Lisäksi Devinille on käyty näyttämässä (minä tai avustaja) toivottua määränpäätä. Reilu vuosi sitten opetin Devinille myös nenä-/leukakosketuksen seinään. Nyt koitui sitten aika valita (pää)metodi.
Olen Instagram-tililläni (@hullerombullerpack) jakanut useamman videon tästä projektista ja tänne kirjoitin tuosta nenäkosketuksesta vajaa vuosi sitten muutaman videon kera (tästä postaukseen). Aloitin tyhjän lähetyksen tehotreenin viime syksynä, kun saimme voittajasta 1-tuloksen. Tässä on yksi video marraskuulta, missä Devin juoksee korvhållarenille sekä myös ihan tyhjään:
Tuon tyyppisiä treenejä tein useamman kuukauden oikein teho-treenaten, tarkoittaen että Devin teki aina vähintään muutaman toiston lähes joka kerta, kun kävimme treenaamassa. En silti nähnyt toivottua kehitystä. Koin etenkin ongelmia vauhdin kanssa – Deviniltä puuttui tietynlainen imu korvhållarenille. Tästä juteltiin sitten treeniporukan kesken alkuvuodesta ja siinä tuli puheeksi, että yksi treenikavereista oli siirtynyt korvhållarenista/lelutargetista nenäkosketukseen. Minä totesin, että niin, minähän opetin sitä nenäkosketusta Devinille vuosi sitten, muttei koskaan oikein otettu sitä käyttöön. Tuumasta toimeen siis:
Yllä oleva videokooste on kuvattu alle kuukausi sitten ja oli Devinin ensimmäisiä nenäkosketustreenejä lähes vuoteen. Tuossa kokeilin hakea suoruutta ohjureiden avulla, mutta on menossa silti hieman mutkia matkan varrella, eikä vauhtia ole kovin paljon. Noin viikkoa myöhemmin näytti kuitenkin jo paremmalta:
Jätin siis ohjurit pois ja laitoin sen sijaan teipinpalasen seinään targetiksi. Yllä olevissa toistoissa olen ensin tehnyt pari toistoa lyhyeltä matkalta alle, ennen kuin kasvatin etäisyyttä. Samalla idealla olen tehnyt tässä, noin viikko myöhemmin kuvatussa treenissä:
Yllä olevassa videossa yhdistin lisäksi ensimmäisiä kertoja ruudun nenäkosketus-tyhjän kanssa. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun Devin rupesi tarjoamaan hyppyä seinää vasten nenäkosketuksen sijaan. En ole puuttunut tähän, ja käytös tuntuu nyt esiintyvän treeneissä jossain määrin, usein yhdistelmä ensin pomppu ja sitten nenäkosketus. En kuitenkaan koe tätä ongelmalliseksi (ainakaan vielä).
Eiliseen asti olin pitkälti tehnyt nenäkosketukset niin, että aloitimme aina maksimissaan noin viiden metrin etäisyydeltä, jolloin Devinin on ollut helppo nähdä ja lukita teippi-targetin. Eilen lähdin kokeilemaan linjan rakentamista ennen tyhjään lähetystä. Tein kaukoja, luoksaria ja seuruuta tyhjän lähetyksen linjalla ja kokeilin sitten heti ensimmäisellä yrityksellä lähettää tyhjään pidemmältä etäisyydeltä. Tässä ensimmäinen linja alkuvalmisteluineen:
Teimme vielä toisen linjan ja se onnistui ensimmäisellä yrityksellä paremmin kuin tuo ensimmäinen kohta (näette tuosta yllä olevasta videosta, että ensimmäinen tyhjä on epävarma ja hieman mutkikas). Tässä toinen linja alkuvalmisteluineen:
Juuri nyt nenäkosketus näyttää minusta tosi lupaavalta. Varsinkin ottaen huomioon, että näitä nenäkosketuksia on nyt tehty ehkä noin kuukausi (toki alla on viime vuonna opetettu temppu lähietäisyydeltä). Yksi tärkeä asia tässä on se, että Devin tykkää nenäkosketuksesta ja se tulee sille luonnostaan. Devin on aina ollut sellainen "tökkijä" ja se osaa pari muutakin nenä-temppua (tökkäys käteen ja pidempi nenäkosketus käteen), mistä se tuntuu tykkäävän. Nämä temput tehdään lisäksi yleensä aina kovalla paineella/intensiteetillä, joten miksi ei hyödyntää asiaa, mistä koira luonnostaan pitää erityisen paljon?
 |
| Väsyttää tämä ikuinen jankutus jostain suorasta linjasta. T. Devin |
Tuon tyyppisiä treenejä tein useamman kuukauden oikein teho-treenaten, tarkoittaen että Devin teki aina vähintään muutaman toiston lähes joka kerta, kun kävimme treenaamassa. En silti nähnyt toivottua kehitystä. Koin etenkin ongelmia vauhdin kanssa – Deviniltä puuttui tietynlainen imu korvhållarenille. Tästä juteltiin sitten treeniporukan kesken alkuvuodesta ja siinä tuli puheeksi, että yksi treenikavereista oli siirtynyt korvhållarenista/lelutargetista nenäkosketukseen. Minä totesin, että niin, minähän opetin sitä nenäkosketusta Devinille vuosi sitten, muttei koskaan oikein otettu sitä käyttöön. Tuumasta toimeen siis:
Yllä oleva videokooste on kuvattu alle kuukausi sitten ja oli Devinin ensimmäisiä nenäkosketustreenejä lähes vuoteen. Tuossa kokeilin hakea suoruutta ohjureiden avulla, mutta on menossa silti hieman mutkia matkan varrella, eikä vauhtia ole kovin paljon. Noin viikkoa myöhemmin näytti kuitenkin jo paremmalta:
Jätin siis ohjurit pois ja laitoin sen sijaan teipinpalasen seinään targetiksi. Yllä olevissa toistoissa olen ensin tehnyt pari toistoa lyhyeltä matkalta alle, ennen kuin kasvatin etäisyyttä. Samalla idealla olen tehnyt tässä, noin viikko myöhemmin kuvatussa treenissä:
Yllä olevassa videossa yhdistin lisäksi ensimmäisiä kertoja ruudun nenäkosketus-tyhjän kanssa. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun Devin rupesi tarjoamaan hyppyä seinää vasten nenäkosketuksen sijaan. En ole puuttunut tähän, ja käytös tuntuu nyt esiintyvän treeneissä jossain määrin, usein yhdistelmä ensin pomppu ja sitten nenäkosketus. En kuitenkaan koe tätä ongelmalliseksi (ainakaan vielä).
Eiliseen asti olin pitkälti tehnyt nenäkosketukset niin, että aloitimme aina maksimissaan noin viiden metrin etäisyydeltä, jolloin Devinin on ollut helppo nähdä ja lukita teippi-targetin. Eilen lähdin kokeilemaan linjan rakentamista ennen tyhjään lähetystä. Tein kaukoja, luoksaria ja seuruuta tyhjän lähetyksen linjalla ja kokeilin sitten heti ensimmäisellä yrityksellä lähettää tyhjään pidemmältä etäisyydeltä. Tässä ensimmäinen linja alkuvalmisteluineen:
Teimme vielä toisen linjan ja se onnistui ensimmäisellä yrityksellä paremmin kuin tuo ensimmäinen kohta (näette tuosta yllä olevasta videosta, että ensimmäinen tyhjä on epävarma ja hieman mutkikas). Tässä toinen linja alkuvalmisteluineen:
Juuri nyt nenäkosketus näyttää minusta tosi lupaavalta. Varsinkin ottaen huomioon, että näitä nenäkosketuksia on nyt tehty ehkä noin kuukausi (toki alla on viime vuonna opetettu temppu lähietäisyydeltä). Yksi tärkeä asia tässä on se, että Devin tykkää nenäkosketuksesta ja se tulee sille luonnostaan. Devin on aina ollut sellainen "tökkijä" ja se osaa pari muutakin nenä-temppua (tökkäys käteen ja pidempi nenäkosketus käteen), mistä se tuntuu tykkäävän. Nämä temput tehdään lisäksi yleensä aina kovalla paineella/intensiteetillä, joten miksi ei hyödyntää asiaa, mistä koira luonnostaan pitää erityisen paljon?
Kommentit
Lähetä kommentti