Pakko vielä näin perjantai-iltana raapustaa muistinpanoja Christan loistavasta koulutuspäivästä Ojangossa. Osallistuin itse Tinon kanssa sekä seurasin lähes kaikkia muita osallistujia (yht. 12 koirakkoa kurssilla).
Tinon kanssa keskityimme kuuntelemiseen. Christa halusi ensin nähdä miten hyvin Tino osaa sanalliset käskyt ilman liikkeiden virityksiä, joten istutti minut keskelle kenttää ja siitä sitten käskemään ruutuun, merkille ja hypylle. Ruudun Tino löysi aika kivasti, vaikka paikka oli ensin huono. Hyppykin löytyi pienen etsinnän ja haahuilun jälkeen, mutta merkki oli vaikeampi ja Tino keksi sen sijaan noutaa kentällä olleita kapuloita. Itse mokasin merkin suhteen, kun en hyväksynyt ensimmäisen merkille menon, kun paikka oli vähän huono (ei suorassa) ja Tinolle iski sitten ajatus, että tämä ei varmaan ollut sitä, mitä nyt merkki-käskyllä haettiin. Christa antoikin tästä palautetta ja sanoi, että näin alussa voi hyväksyä myös huonommat suoritukset, jotta koira pääsee kiinni ideasta.
Siirryimme sitten jäävien pariin. Tino sekoittaa aika herkästi asentoja, kun niitä tehdään sekaisin. Tänään meni yllättäen maahan ja istuminen sekaisin (yleensä mokaamisparit ovat istuminen ja seisominen). Näin alkuvaiheen treeneissä pitää olla selkeä - oikeasta asennosta aina palkka ja väärästä asennosta selkeä korjaus. Korjauksessa korjataan ensin oikea asento, sen jälkeen toivottu asento uudestaan, josta kuittaus "nyt meni oikein" ja sitten vielä kertaalleen sama asento ja tästä vasta palkka. Tänään teimme näitä niin, että itse peruutin. Kun tämä rupeaa sujumaan hyvin, niin sitten voin ottaa asentoja selän takana (koira esim. jätetään pienen matkan päähän, kutsutaan mukaan ja käsketään asentoon).
Lopuksi oli vielä puhetta merkistä ja merkin arvon nostamisesta. Christa kehotti treenaamaan sekä motivaatiota/varmuutta että kuuntelua merkillä. Motivaatiota/varmuutta saa suorapalkalla (lelu merkin takana) ja tätä olenkin tehnyt Tinon kanssa. Kuuntelua voi tehdä monella eri tavalla, esim. heittämällä kapulan kohti merkkiä ja pyytää koiraa kerran noutamaan. Tämän jälkeen uusi heitto, mutta koira käsketäänkin merkille. Lisäksi merkin paikkaa kannattaa treenata paljon, jotta merkistä tulisi mahdollisimman varma koiralle. Koiraa voi jättää merkin sivuille, eteen jne. ja merkki-käskyllä koiran tulisi osata siirtyä toivottuun paikkaan. Muista pitää kiinni kriteeristä!
Ei tehty Tinon kanssa seuruuta, mutta moni muu teki. Tässä tuli lähes poikkeuksetta esille kontaktin tippuminen. Christalle kontakti on kaiken A ja O. Hän treenaa kontaktin pitoa perusasennossa heti pentuiästä lähtien ja totuttaa koiraa siinä kaikennäköiseen häiriöön. Christa ei seuruuta koiraa ennen kuin koira osaa pitää kontaktia sivulla. Sitten kun tämä sujuu, niin on aika lähteä liikkeelle ja tämän Christa tekee ilman namiapua/imuttamista, koska koira on oppinut käskyn, mikä tarkoittaa "pysy sivulla ja pidä kontaktia".
Muutama koira teki tunnaria Christan kanssa ja tässä Christan oma ajatus on, että koira ei saa tuoda hänelle vääriä tunnareita. Jos koira ottaa väärän, niin hän puuttuu asiaan siinä vaiheessa, kun koira nostaa väärän. Itse olen oppinut siihen, että väärän tuomisesta tulee "oho, nyt mokasit"-tyyppinen reaktio vasta, kun koira on jo tuonut tunnarin ohjaajalle. Tämä saattaa aiheuttaa sen, että osa koirista rupeaa empimään palautuksen kanssa, jolloin palautusvauhti on huono. Christa puuttuu myös koiran tekemiseen, jos koira etsii huonosti, tai esim. ottaa oman suuhun, mutta irrottaakin siitä ja jatkaa etsimistä. On tietenkin muistettava, että millä tavalla voi puuttua on hyvin koirakohtaista. Christan ajatus tunnarissa on kuitenkin sellainen, että jos ohjaaja on hiljaa, niin se tarkoittaa, että ohjaaja on tyytyväinen.
Paljon muitakin liikkeitä ja asioita ehdittiin käydä läpi päivän aikana, mutta tässä päällimmäiset ajatukset.
Tinon kanssa keskityimme kuuntelemiseen. Christa halusi ensin nähdä miten hyvin Tino osaa sanalliset käskyt ilman liikkeiden virityksiä, joten istutti minut keskelle kenttää ja siitä sitten käskemään ruutuun, merkille ja hypylle. Ruudun Tino löysi aika kivasti, vaikka paikka oli ensin huono. Hyppykin löytyi pienen etsinnän ja haahuilun jälkeen, mutta merkki oli vaikeampi ja Tino keksi sen sijaan noutaa kentällä olleita kapuloita. Itse mokasin merkin suhteen, kun en hyväksynyt ensimmäisen merkille menon, kun paikka oli vähän huono (ei suorassa) ja Tinolle iski sitten ajatus, että tämä ei varmaan ollut sitä, mitä nyt merkki-käskyllä haettiin. Christa antoikin tästä palautetta ja sanoi, että näin alussa voi hyväksyä myös huonommat suoritukset, jotta koira pääsee kiinni ideasta.
Siirryimme sitten jäävien pariin. Tino sekoittaa aika herkästi asentoja, kun niitä tehdään sekaisin. Tänään meni yllättäen maahan ja istuminen sekaisin (yleensä mokaamisparit ovat istuminen ja seisominen). Näin alkuvaiheen treeneissä pitää olla selkeä - oikeasta asennosta aina palkka ja väärästä asennosta selkeä korjaus. Korjauksessa korjataan ensin oikea asento, sen jälkeen toivottu asento uudestaan, josta kuittaus "nyt meni oikein" ja sitten vielä kertaalleen sama asento ja tästä vasta palkka. Tänään teimme näitä niin, että itse peruutin. Kun tämä rupeaa sujumaan hyvin, niin sitten voin ottaa asentoja selän takana (koira esim. jätetään pienen matkan päähän, kutsutaan mukaan ja käsketään asentoon).
Lopuksi oli vielä puhetta merkistä ja merkin arvon nostamisesta. Christa kehotti treenaamaan sekä motivaatiota/varmuutta että kuuntelua merkillä. Motivaatiota/varmuutta saa suorapalkalla (lelu merkin takana) ja tätä olenkin tehnyt Tinon kanssa. Kuuntelua voi tehdä monella eri tavalla, esim. heittämällä kapulan kohti merkkiä ja pyytää koiraa kerran noutamaan. Tämän jälkeen uusi heitto, mutta koira käsketäänkin merkille. Lisäksi merkin paikkaa kannattaa treenata paljon, jotta merkistä tulisi mahdollisimman varma koiralle. Koiraa voi jättää merkin sivuille, eteen jne. ja merkki-käskyllä koiran tulisi osata siirtyä toivottuun paikkaan. Muista pitää kiinni kriteeristä!
Ei tehty Tinon kanssa seuruuta, mutta moni muu teki. Tässä tuli lähes poikkeuksetta esille kontaktin tippuminen. Christalle kontakti on kaiken A ja O. Hän treenaa kontaktin pitoa perusasennossa heti pentuiästä lähtien ja totuttaa koiraa siinä kaikennäköiseen häiriöön. Christa ei seuruuta koiraa ennen kuin koira osaa pitää kontaktia sivulla. Sitten kun tämä sujuu, niin on aika lähteä liikkeelle ja tämän Christa tekee ilman namiapua/imuttamista, koska koira on oppinut käskyn, mikä tarkoittaa "pysy sivulla ja pidä kontaktia".
Muutama koira teki tunnaria Christan kanssa ja tässä Christan oma ajatus on, että koira ei saa tuoda hänelle vääriä tunnareita. Jos koira ottaa väärän, niin hän puuttuu asiaan siinä vaiheessa, kun koira nostaa väärän. Itse olen oppinut siihen, että väärän tuomisesta tulee "oho, nyt mokasit"-tyyppinen reaktio vasta, kun koira on jo tuonut tunnarin ohjaajalle. Tämä saattaa aiheuttaa sen, että osa koirista rupeaa empimään palautuksen kanssa, jolloin palautusvauhti on huono. Christa puuttuu myös koiran tekemiseen, jos koira etsii huonosti, tai esim. ottaa oman suuhun, mutta irrottaakin siitä ja jatkaa etsimistä. On tietenkin muistettava, että millä tavalla voi puuttua on hyvin koirakohtaista. Christan ajatus tunnarissa on kuitenkin sellainen, että jos ohjaaja on hiljaa, niin se tarkoittaa, että ohjaaja on tyytyväinen.
Paljon muitakin liikkeitä ja asioita ehdittiin käydä läpi päivän aikana, mutta tässä päällimmäiset ajatukset.
Kommentit
Lähetä kommentti