Fyysinen kunto vs. henkinen hyvinvointi

Lähdin eilen iltapäivällä Ironin kanssa kohti Porvoota fyssarikäyntiä varten. Ironin edellinen käynti oli viisi viikkoa sitten ja silloin lihaksisto oli melkoisen jumissa. Ennen tuota edellistä käyntiä Iron oli ollut gabapentin-lääkityksellä reilun kuukauden ajan ja annosta oli juuri nostettu yhdestä 50 mg tabletista 1½ tablettiin (lääkitys kahdesti päivässä). Iron on jatkanut isolla annoksella tuosta lähtien ja siitä onkin lihaskireyksien suhteen saatu paljon apua. Lisäksi lenkit ovat pääsääntöisesti olleet max 30 min pituisia (usein 2-3 tällaista lenkkiä/päivä).

Fyysinen vointi on ollut viimeisten viikkojen aikana paljon parempi. Olen huomannut parannuksia ainakin näiden asioiden suhteen:
* Liikkeet ovat rennommat.
* Nahka liikkuu paljon paremmin lihaksien päällä, lähinnä vaan niskan ja lantion alue tiukka.
* Seisomisessa ei ole niin pahaa niiaamista kuin ennen.
* Etupää on keventynyt.

Patricia sanoi eilen myös heti, kun näki liikkeet, että näyttääpä tilanne paljon paremmalta. Liikkeissä on tietenkin puutteita ja tulee aina olemaan, mutta olosuhteisiin nähden liikeradat olivat hyvät. Käsittelyssä lihaksisto oli rennompi kuin viimeksi. Kireyttä oli eniten etupäässä (niska, rintarangan alue), mutta muuten kroppa oli ok. Ironin lihaskuntoa pitäisi vielä saada vahvistettua ja lihakset kaipaisivat etenkin lisää voimaa.

Fyysinen puoli on siis mennyt huimasti eteenpäin kipulääkityksen avulla. Kroppa on vihdoinkin ruvennut rentoutumaan ja sen myötä olisi taas mahdollista saada rakennettua lihaksia. Valitettavasti käsissämme on sen sijaan toinen ongelma; henkinen vointi. Iron on viimeisen noin kuukauden aikana muuttunut apaattisemmaksi/laiskemmaksi/tms. Iron, joka on aina ollut iloinen, reipas ja kiinnostunut ympäristöstään lenkeillä kulkee nyt yhä useammin ja yhä enemmän takanani kävelyillä. Karkea arviointi nykytilanteesta on, että on takanani (siis usein ihan remminmitan verran) jopa 80 % lenkkeilyajasta. Tämä johtuu tuskin siitä, ettei jaksaisi liikkua fysiikan puolesta, vaan on enemmän korvien välissä.

Gabapentinin yhtenä sivuvaikutuksena on uneliaisuus, mutten ole muilta käyttäjiltä kuullut tästä. Tinohan on myös syönyt sitä, ja suhteessa vielä isompana annoksena kuin Iron, eikä lääke ole mitenkään vaikuttanut Tinon mielentilaan. Jokainen koira on tietenkin yksilö ja Ironhan on lisäksi kastroitu, joten hormonitaso on tietenkin eri kuin ei-kastroidulla. Mutta tuo mielentilamuutos ei siis tullut kastroimisen yhteydessä, siitähän on jo n. 1½ vuotta, joten voisi kuvitella, että johtuu lääkkeistä.

Ironin seuraava fyssarikäynti on taas viiden viikon kuluttua. Yritän erityisen paljon nyt keskittyä Ironin mielentilan nostamiseen tässä välissä ja tietenkin lihaskunnon parantamiseen. Iron innostuu siis lenkeillä edelleen tietyistä asioista ja kulkee silloin reippaana edessä muiden joukossa. Lääkeannos pidetään edelleen siinä 1½ tabletissa 2 x päivässä (eli 75 mg/annos), jotta lihakset pääsisivät vielä rentoutumaan hieman enemmän ja myös voimistumaan. Viiden viikon kuluttua tsekataan fyysinen kunto ja mikäli henkinen puoli on edelleen heikko, niin ajatuksena on, että kokeilen pudottaa gabapentin-annoksen takaisin siihen 1 tablettiin (50 mg) kahdesti päivässä, jospa tämä auttaisi.

Nähtäväksi jää, löydämmekö kultaisen keskitien liikunnan ja lääkkeiden välillä. Ja tärkeimpänä, onko tämä tie riittävän hyvä elämälaadun suhteen. Aika näyttää.

Tulipa taas pitkä päivitys laumamme murheenkryynistä, mutta täältä minun on aina helppoa katsella ja muistella, että missä kunnossa sitä mentiin milloinkin.

Kommentit

  1. Olen itse hermovauriokipupotilas ja syönyt gabapentiiniä, tosin enimmillään vain 75mg kerran päivässä (minulla lääkkeet tehoavat jo pienillä annoksilla). Se vei kaikki kivut tosi nätisti, mutta se vei myös lähimuistin. Lopulta väsyin muistamisen pinnistelyyn (hankaloitti sekä työtä että muuta elämää) niin, että 5kk käytön jälkeen vaihdoin lääkkeen toiseen. No toinen ei käynyt ollenkaan, mutta nyt meneillään oleva kolmas on aika ok (Triptyl).

    Olin Koirien pelkotilat -seminaarissa ja siellä kysyin vähän luennoitsijalta näistä lääkkeistä - eli kun tunnen niiden ominaisuuksia ihmisillä, toimivatko ne samoin koirilla. Pääpiirteittäin näin kuulemma on.

    Ajattelin vain, että kannattaa kysellä eläinlääkäriltä, mitä muita vaihtoehtoja kipulääkitykseen on. Niitä nimittäin on ainakin ihmisille useampia. Niiden vaikutusmekanismit eroavat jonkin verran toisistaan ja niiden sopivuus/sietäminen on hyvinkin yksilöllistä. Neuvon aina ihmisiä kokeilemaan eri vaihtoehtoja, jotta eivät turhaan elä huonon vaihtoehdon kanssa.

    Tosin tämä vaihtamisasia on helpompi ihmiselle, joka voi käsitellä asioita tietoisesti, kuin koiralle, joka vain elää enemmän tai vähemmän kivun kanssa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tuhannesti kommentistasi! Sehän tässä juuri on se haaste, kun koirista ei saa "selkeitä" vastauksia. Ja lisäksi, kun Iron on terrieriluontesa mukaan melko kova ja peittää herkästi kivut jne.

    Juuri tällä hetkellä Ironin henkinen vointi vaikuttaa olevan kohentuneen. En tiedä, että onko piristynyt sen takia, kun olen nyt antanut sen olla enemmän vapaana. Iron on aina rakastanut juoksemista, joten pidemmän päälle remmiliikunta ei taida olla sen juttu, ja siihen kun vielä lisää tuon lääkityksen, niin ehkä siinä on ainakin osasyy mielentilaan. Tässä on kuitenkin se ongelma, että Iron kipeytyy (sen spondyloosin takia), mikäli juoksee "liikaa". Eli vaikka löytyisi mahdollisesti sopivampi lääkitys, niin itse liikuntaa ei voi lisätä selän tilanteen takia.

    Jos kuitenkin väsymys tms. palaa ja jos vaikuttaa siltä, että se johtuu lääkityksestä, niin pitää kyllä kysyä lekurilta, että onko vaihtoehtoisia lääkkeitä. Mutta rajansa tietenkin kaikella, koiraan ei voi kokeilla eri vaihtoehtoja liian pitkään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti