Olin sopinut Riikan kanssa että kävisin tuuraamassa häntä ja Tobyä (Tinon veli) Niinun pentu-/alkeisryhmässä. Suuntasimme sitten eilen kohti Sporttikoirahallia ja tällä kertaa Teemu tuurasi Niinua kouluttajana. Treenialue oli jaettu kahtia ja toisella puolella pystyi tekemään itsenäisesti ja toisella puolella Teemun kanssa. Harjoiteltava rata oli 20 estettä, mutta teimme vaan osan siitä.
Teemu piti alkuun hieman teoriaa ja pääsimme vasta sen jälkeen radalle. Aikaa per koira ei ollut kovin paljon teorian jälkeen, mutta tämä ei ainakaan haitannut minua, koska teoriaosuus tuli tarpeen. Teemu puhui paljon miten koiraa tulisi ohjata ja siitä, että on oltava looginen ja reilu koiraa kohtaan. Koira reagoi eniten ohjaajaan liikkeeseen (sekä liikkeen vauhtiin että suuntaan) ja kropan suuntaan.
Käännöksistä tulisi ehdottomasti kertoa riittävän aikaisin ennen kuin koira ponnistaa. Lisäksi pitää olla tarkkana siitä, ettei käytä ristiriitaisia signaaleja. Esimerkiksi ennakoiva valssi ei ole sitä, että ohjaaja juoksee kohti estettä, kääntyy peruuttamaan ennen estettä, edelleen samassa vauhdissa, ja ottaa vastakkaisen käden käyttöön käännöksessä. Tässä liike nimittäin jatkuu koko ajan samaan suuntaan, vaikka ohjaajan rintamasuunta muuttuukin, ja lisäksi vastakkainen käsi pitäisi olla ohjeena niin voimakas, että koiran kuuluisi kääntyä ennen estettä. Eli liike ja ohjaus kertoo ristiriitaisia asioita, liike vie eteenpäin ja ohjaus kertoo (liiankin) tiukasta kääntymisestä.
Nämä asiathan ovat (tai pitäisi ainakin mielestäni olla) itsestään selviä, mutta ne unohtuvat helposti radalla. Näiden perusasioiden läpikäyminen oli kyllä hyödyllistä, ja toivon että saisin ne pidettyä mielessä. Teemu myös mainitsi että on ihan turhaa opetella kaiken maailman ohjaustekniikoita, jos ohjaaja ja koira eivät ymmärrä noita perusasioita.
Vielä yksi asia mitä pitäisi pitää mielessä on, että koiraa ei pidä palkata jos se ei suoriudu tehvästä oikein. Syy virheeseen on joko että ohjaus ei ollut oikeanlainen tai että ohjaus oli oikeanlainen, mutta että tehtävä oli liian vaikea koiralle (eli koira ei vielä ole sillä vaikeustasolla). Jos ohjaus oli huono, niin tämä korjataan ja koira palkitaan kun ohjaus menee oikein. Jos koira palkitaan kun ohjaus on huono, niin koirahan oppii väärän ohjauksen, eli väärää ohjausta ei pidä vahvistaa. Jos taas syy virheeseen on ettei koira vielä osaa, vaikka ohjaaja toimiikin oikein, niin tehtävä helpotetaan, jotta koira onnistuisi.
Tulipa pitkä teoriahöpöttely tähän alkuun, mutta välillä on vaan pakko palata "juurille". Nyt itse treeneihin.
Alussa oli hyvä jättää koira vinoon, jotta linja kakkoshypylle olisi hyvä. Tino lähti ensimmäisellä kerralla sitten kiertämään ensimmäisen hypyn ulkokautta ja Teemu kysyi tekeekö usein niin. Onhan Tino kiertänyt esteitä jonkun verran ja tuumasin että johtui tällä kertaa varmaan siitä, että olin liian lähellä. Teemu taas oli sitä mieltä etten tehnyt mitään väärin, mutta että käytös johtuu varmasti Tinon paimennusajattelusta. Ei kuitenkaan pitänyt tätä hyväksyttävänä syynä kiertämiseen, vaan Tinon on opittava menemään esteelle. Tämän yhden virheen jälkeen Tino kuitenkin suoritti esteen jokaisella kerralla.
Ykkös- ja kakkoshypyn jälkeen oli piti tehdä valssi ja ottaa etumatkaa koirasta, jotta ehtisi seuraavan suoran putken päähän ennen koiraa, jotta saisi vietyä takaa poikittaiselle hypylle. Ensimmäisellä yrityksellä lähdin turhan myöhään liikkeeseen alussa ja tuli kiire putken jälkeiselle viennille. Teemu rohkaisi minua ohjaamaan alun paremmin ennakoiden ja lähtemään nopeammin liikkeelle valssista.Tällä tavalla kohta onnistui todella hyvin ja minulle jäi hyvin aikaa ohjaukselle putken jälkeen. Tääsä siis riitti että ohjasin ennakoivasti ja että lähdin ajoissa liikkeelle kohti seuraavaa kohtaa. Tämä olikin yksi asia mitä Teemu painotti, eli ei ole tärkeätä kuinka nopeasti pystyy juoksemaan, vaan kuinka nopeasti pääsee liikkeelle.
Yhdessä kohdassa oli takaakierto + päällejuoksu poikittaiselle hypylle, josta rata jatkui toiselle poikittaiselle hypylle. Tino lähti ihan hyvin takaakiertoon, mutta puski päällejuoksussa esteen ohi, eikä siis tullut hypyn yli. Teemu kuitenkin sanoi että ohajukseni oli hyvä ja näytti koiralle oikein (jee!), mutta Tino ei vaan lukenut tätä. Saimme onnistumaan kun otin lelun vastakkaiseen käteen ja merkkasin hypyn sillä, sekä tiputin lelun palkaksi maahan. Päällejuoksu onnistui näin myös takaakierron kautta, muttei osana rataa, vaan silloin Tino taas jatkoi riman suuntaisesti esteen ohi. Teemu kehotti että päällejuoksu pitää vaan opettaa Tinolle pienistä palasista takaperin ketjuttamalla, jotta Tino omaksuisi ohjauksen. Ensin tehdään pelkkä päällejuoksu siivekkeiden välistä ilman rimaa, sitten pikkuhiljaa lähestytään esteiden kautta (ensin yhden esteen kautta, sitten parin, jne.), jotta kuvio voidaan käyttää osana rataa. Kun rima laitetaan takaisin, niin pitää muistaa palata taaksepäin ja helpottaa ja taas ketjuttaa ratakuvioksi.
Teemun mielestä ohjaukseni näyttää hyvältä, toki parannettavaa on ;-) mutta oli todella helpottavaa kuulla, etten ole ihan hukassa. Minun pitäisi nyt vaan keskittyä siihen, että uskaltaisin lähteä rohkeammin liikkeelle. Itse tokaisin vielä, että on ollut haastavaa siirtyä minikoirasta maxiin (lähinnä arvioida missä iso koira on milloinkin, kun laukka-askel on niin paljon pidempi), mutta Teemu sanoi vaan ettei näytä siltä. Tulipa hyvä mieli :-) Kyseli vielä kenen koulutuksessa olen käynyt/keneltä olen oppinut ohjaustapani.
Tinosta Teemu sanoi että näyttää lupaavalta nuorelta koiralta, mutta että on fyysisesti sen näköinen että kehittyy hitaasti ja tämä on otettava huomioon treenatessa. Tätä olen onneksi tehnyt, ja Teemukin piti ihan järkevänä edelleen pitää rimat matalina, vaikka Tino onkin jo päälle vuoden. Eilen rimat olivat 15-20 cm, kun oli vieras alusta, muuten olen pitänyt 20-30 cm. A:ta en ole vielä tehnyt ja menee varmaan hetki ennen kuin edes puomi on valmis.
Ilokseni Teemu vielä kehui Tinon keskittymiskykyä :-) Enpä maininnut viime maanantain tunnelmista...
Olipa hyvä mieli treenien jälkeen ja tästä on hyvä jatkaa!
Teemu piti alkuun hieman teoriaa ja pääsimme vasta sen jälkeen radalle. Aikaa per koira ei ollut kovin paljon teorian jälkeen, mutta tämä ei ainakaan haitannut minua, koska teoriaosuus tuli tarpeen. Teemu puhui paljon miten koiraa tulisi ohjata ja siitä, että on oltava looginen ja reilu koiraa kohtaan. Koira reagoi eniten ohjaajaan liikkeeseen (sekä liikkeen vauhtiin että suuntaan) ja kropan suuntaan.
Käännöksistä tulisi ehdottomasti kertoa riittävän aikaisin ennen kuin koira ponnistaa. Lisäksi pitää olla tarkkana siitä, ettei käytä ristiriitaisia signaaleja. Esimerkiksi ennakoiva valssi ei ole sitä, että ohjaaja juoksee kohti estettä, kääntyy peruuttamaan ennen estettä, edelleen samassa vauhdissa, ja ottaa vastakkaisen käden käyttöön käännöksessä. Tässä liike nimittäin jatkuu koko ajan samaan suuntaan, vaikka ohjaajan rintamasuunta muuttuukin, ja lisäksi vastakkainen käsi pitäisi olla ohjeena niin voimakas, että koiran kuuluisi kääntyä ennen estettä. Eli liike ja ohjaus kertoo ristiriitaisia asioita, liike vie eteenpäin ja ohjaus kertoo (liiankin) tiukasta kääntymisestä.
Nämä asiathan ovat (tai pitäisi ainakin mielestäni olla) itsestään selviä, mutta ne unohtuvat helposti radalla. Näiden perusasioiden läpikäyminen oli kyllä hyödyllistä, ja toivon että saisin ne pidettyä mielessä. Teemu myös mainitsi että on ihan turhaa opetella kaiken maailman ohjaustekniikoita, jos ohjaaja ja koira eivät ymmärrä noita perusasioita.
Vielä yksi asia mitä pitäisi pitää mielessä on, että koiraa ei pidä palkata jos se ei suoriudu tehvästä oikein. Syy virheeseen on joko että ohjaus ei ollut oikeanlainen tai että ohjaus oli oikeanlainen, mutta että tehtävä oli liian vaikea koiralle (eli koira ei vielä ole sillä vaikeustasolla). Jos ohjaus oli huono, niin tämä korjataan ja koira palkitaan kun ohjaus menee oikein. Jos koira palkitaan kun ohjaus on huono, niin koirahan oppii väärän ohjauksen, eli väärää ohjausta ei pidä vahvistaa. Jos taas syy virheeseen on ettei koira vielä osaa, vaikka ohjaaja toimiikin oikein, niin tehtävä helpotetaan, jotta koira onnistuisi.
Tulipa pitkä teoriahöpöttely tähän alkuun, mutta välillä on vaan pakko palata "juurille". Nyt itse treeneihin.
Alussa oli hyvä jättää koira vinoon, jotta linja kakkoshypylle olisi hyvä. Tino lähti ensimmäisellä kerralla sitten kiertämään ensimmäisen hypyn ulkokautta ja Teemu kysyi tekeekö usein niin. Onhan Tino kiertänyt esteitä jonkun verran ja tuumasin että johtui tällä kertaa varmaan siitä, että olin liian lähellä. Teemu taas oli sitä mieltä etten tehnyt mitään väärin, mutta että käytös johtuu varmasti Tinon paimennusajattelusta. Ei kuitenkaan pitänyt tätä hyväksyttävänä syynä kiertämiseen, vaan Tinon on opittava menemään esteelle. Tämän yhden virheen jälkeen Tino kuitenkin suoritti esteen jokaisella kerralla.
Ykkös- ja kakkoshypyn jälkeen oli piti tehdä valssi ja ottaa etumatkaa koirasta, jotta ehtisi seuraavan suoran putken päähän ennen koiraa, jotta saisi vietyä takaa poikittaiselle hypylle. Ensimmäisellä yrityksellä lähdin turhan myöhään liikkeeseen alussa ja tuli kiire putken jälkeiselle viennille. Teemu rohkaisi minua ohjaamaan alun paremmin ennakoiden ja lähtemään nopeammin liikkeelle valssista.Tällä tavalla kohta onnistui todella hyvin ja minulle jäi hyvin aikaa ohjaukselle putken jälkeen. Tääsä siis riitti että ohjasin ennakoivasti ja että lähdin ajoissa liikkeelle kohti seuraavaa kohtaa. Tämä olikin yksi asia mitä Teemu painotti, eli ei ole tärkeätä kuinka nopeasti pystyy juoksemaan, vaan kuinka nopeasti pääsee liikkeelle.
Yhdessä kohdassa oli takaakierto + päällejuoksu poikittaiselle hypylle, josta rata jatkui toiselle poikittaiselle hypylle. Tino lähti ihan hyvin takaakiertoon, mutta puski päällejuoksussa esteen ohi, eikä siis tullut hypyn yli. Teemu kuitenkin sanoi että ohajukseni oli hyvä ja näytti koiralle oikein (jee!), mutta Tino ei vaan lukenut tätä. Saimme onnistumaan kun otin lelun vastakkaiseen käteen ja merkkasin hypyn sillä, sekä tiputin lelun palkaksi maahan. Päällejuoksu onnistui näin myös takaakierron kautta, muttei osana rataa, vaan silloin Tino taas jatkoi riman suuntaisesti esteen ohi. Teemu kehotti että päällejuoksu pitää vaan opettaa Tinolle pienistä palasista takaperin ketjuttamalla, jotta Tino omaksuisi ohjauksen. Ensin tehdään pelkkä päällejuoksu siivekkeiden välistä ilman rimaa, sitten pikkuhiljaa lähestytään esteiden kautta (ensin yhden esteen kautta, sitten parin, jne.), jotta kuvio voidaan käyttää osana rataa. Kun rima laitetaan takaisin, niin pitää muistaa palata taaksepäin ja helpottaa ja taas ketjuttaa ratakuvioksi.
Teemun mielestä ohjaukseni näyttää hyvältä, toki parannettavaa on ;-) mutta oli todella helpottavaa kuulla, etten ole ihan hukassa. Minun pitäisi nyt vaan keskittyä siihen, että uskaltaisin lähteä rohkeammin liikkeelle. Itse tokaisin vielä, että on ollut haastavaa siirtyä minikoirasta maxiin (lähinnä arvioida missä iso koira on milloinkin, kun laukka-askel on niin paljon pidempi), mutta Teemu sanoi vaan ettei näytä siltä. Tulipa hyvä mieli :-) Kyseli vielä kenen koulutuksessa olen käynyt/keneltä olen oppinut ohjaustapani.
Tinosta Teemu sanoi että näyttää lupaavalta nuorelta koiralta, mutta että on fyysisesti sen näköinen että kehittyy hitaasti ja tämä on otettava huomioon treenatessa. Tätä olen onneksi tehnyt, ja Teemukin piti ihan järkevänä edelleen pitää rimat matalina, vaikka Tino onkin jo päälle vuoden. Eilen rimat olivat 15-20 cm, kun oli vieras alusta, muuten olen pitänyt 20-30 cm. A:ta en ole vielä tehnyt ja menee varmaan hetki ennen kuin edes puomi on valmis.
Ilokseni Teemu vielä kehui Tinon keskittymiskykyä :-) Enpä maininnut viime maanantain tunnelmista...
Olipa hyvä mieli treenien jälkeen ja tästä on hyvä jatkaa!
Jee kuulostipa hyvältä! :)
VastaaPoista