Vappu Alatalon motivointiklinikka 27.2.2011

Varautukaa pitkään tekstiin ;-) Huom, tämä on miten itse ymmärsin asiat!

BAT järjesti Vappu Alatalon (enemmän Vapusta) motivointiklinikan johon osallistuin Ironin kanssa. Kurssista tuli hyvin borderterrieripainiotteinen, kun osallistujista kymmenen oli bordereita. Lisäksi paikalla oli mudi ja suomenlapinkoira. Vaikka rotukirjo ei ollutkaan laaja, niin koirat olivat pitkälti hyvin erilaisia ja kaikkien kanssa tehtiin hieman erilaisia harjoituksia. Tämä teki kurssista todella antoisan ja mieleen jäi paljon ajateltavaa!

Vappu on asunut useita vuosia USA:ssa ja Tanskassa, ja palasi Suomeen elokuussa 2010. Yksi tärkeimmistä oppimestareista USA:ssa on ollut Susan Garrett (Clickerdogs). Vappu suosittelikin muun muassa Susanin kirjaa Ruff Love, etenkin jos tuntuu siltä että kotona asuu koira joka uskoo olevansa prinsessa.

Pohjoismaista löytyy Ruotsista samoja metodeita käyttävä Fanny Gott (Klickerklok).

Motivoinnin perusasiat

Kahdeksan tunnin kurssipäivä aloitettiin noin puolentoista tunnin teoriaosuudella, jonka jälkeen oli vuorossa noin kuusi tuntia käytännön harjoituksia, eli puolisen tuntia per koira. Teoriaosuudella Vappu kävi läpi motivoinnin perusasiat, jotka koostuvat useasta eri asiasta.

Suhde

Vappu puhui ensin suhteesta, eli suhteesta koiran ja ihmisen välillä. Suhdetta muokkaa etenkin kokemukset ja miten ihminen toimii koiran silmissä. Ihminen kuuluisi määrätä mitä tehdään ja milloin, jottei koira oppisi palkitsemaan itseään ja näin ollen itse päättää milloin haluaa työskennellä. Koiran tulisi olla kurillinen koira, mutta tämä pitää olla koiran valinta, eli ihmisen tulisi käyttäytyä koiraa kohtaan niin, että koira haluaa palvella ihmistä, eikä niin että koira on kurillinen fyysisen pakotteen pelkäämänä.

Kaikki maksaa

Toinen tärkeä asia on ajatus siitä että kaikki maksaa, eli koiralle ei anneta mitään ilmaiseksi. Tämä koskee muun muassa huomiota (rapsutuksia jne.) ja palkkaa (ruokaa, leikkimistä, jne.). Tavoitteena on kasvattaa koira, joka ei vaadi ihmistä esimerkiksi rapsuttamaan, vaan koira joka tietää että kaikki huomio tulee työn kautta.

Premack

Kolmantena perusasiana oli monelle kuuntelijalle uudempi käsite, eli premack. Tässä ytimekäs selitys (haettu Wikipediasta): "Premackin periaatteessa vahvan käytöksen suorittaminen vahvistaa sitä edeltävää heikkoa käytöstä. Jos koira pitää syömisestä, istuminen ennen syömistä vahvistaa myös istumista. Samoin, jos katsekontakti mahdollistaa koiraa kiinnostavien hajujen haistelun, katsekontaktin ottamisen todennäköisyys kasvaa."

Jos asia katsotaan koiran kannalta, niin koiran ajatuksissa on Vapun mukaan: mitä tekisin jotta saisin lelun/ makupalan/ sen asian minkä haluan? Kun koira tavoittelee tiettyä palkkaa, niin koira haluaa tehdä töitä. Koira joka tarjoaa aktiivisesti on vuorostaan työhönsä innostunut koira.

Ihmisen rooli on vuorostaan olla tietoinen siitä mitä koira haluaa palkaksi. Kun koiralle on olemassa palkka jota se odottaa, niin työmotivaatio on korkealla.

Palkkaranking

Neljännen motivaation perusasian voi hyvin yhdistää edeltävään, koska kyseessä on palkkarankingistä. Palkkarankingissä selvitetään mitkä lelut/ ruoat/ toiminnot ovat minkä arvoisia koiran mielestä. Minkä makupalan koira syö aina ja mielellään, kaikissa tilanteissa? Minkä makupalan koira syö useissa, muttei kaikissa tilanteissa? Minkä makupalan koira syö ainoastaan ollessaan rauhallinen tai vain kotona? Mikä on koiran suosikkilelu tai suosikkitehtävä? Muun muassa näihin kysymyksiin otetaan kantaa palkkarankingissä. Jokaisen ohjaajan olisi hyvä tietää mikä lelu/ ruoka/ toiminta on oman koiran mielestä paras ja millä taas on matalampi arvo. Tämän voi hyödyntää esimerkiksi sillä, että palkkaa vaikean tehtävän suorituksesta sillä parhaalla palkalla. Jos vuorostaan on olemassa jokin palkka joka saa koiran pimahtamaan kokonaan, niin tätä palkkaa voi käyttää loppupalkkana, jolloin koiran ei enää tarvitse keskittyä työntekoon.

Leikki on opittua

Viides perusasia on että leikki on opittua. Pentu oppii leikkimään pentulaatikossa ja Vappu huomautti että yhden pentueen pennut ovat usein tosikkoja, koska niillä ei ole ollut pentuesisaruksia joiden kanssa leikkiä. Pentuesisaruksien lisäksi olisi tärkeätä että ihminen leikkisi pentujen kanssa jo ennen luovutusikää, jotta pennut oppisivat leikkimään lelujen ja ihmisten parissa. Peli ei ole kuitenkaan menetetty vaikkei tätä tekisi, mutta on ehdottoman tärkeää että pennun kanssa aloitetaan leikkiminen heti kun se saadaan kotiin ja että leikkimiseen panostetaan. Näin syntyy muun muassa hyvä suhde ihmisen ja pennun välillä.

Leikkiessä koiran kanssa tulisi ottaa huomioon leikin vuorovaikutus. On hyvä pitää mielessään miten koirat leikkivät keskenään ja itse pyrkiä samanlaiseen leikkiin. Lelusta vedetään esimerkiksi vuorotellen, eikä sitä ravisteta vimmatusti sivusta toiseen. Lisäksi pitää miettiä miten koira reagoi ihmiseen, paineistuuko se minusta, ovatko otteeni leluun liian kovat, jne.? Koiran ei kuulu kokea uhkaa ihmisestä leikkiessään eikä ihminen saa olla liian dominoiva leikissä.

Leikkimisessä on myös muistettava että lelu on vain leikin väline. Leikin pitäisi alkaa ilman lelua koiraa innostaen vaikka äänen ja liikkeen avulla. Tähän liittyy myös se että leikille pitäisi olla rutiinit jotka, kertovat koiralle milloin leikki alkaa ja loppuu. Leikin aloittamiseen voi käyttää vaaniivaa katsetta, liikettä, ääntä tai mitä tahansa mistä koira innostuu. Leikin lopettamiseen voi olla sana, esimerkiksi ”kiitos” tai rauhallinen ote kaulapannasta tai kaulurista.

Myös makupalan kanssa voi pelata. Sitä voi piilottaa, koiraa voi härnätä sillä tai se voidaan laittaa namipurkkiin, jota voi heitellä.

Koirat yksilöitä ja vuorovaikutus

Kuudennen ja seitsemännen motivaation perusasioita ovat että koirat ovat yksilöitä ja vuorovaikutuksen merkitys. Vuorovaikutuksen merkitys tuli jo hyvin esille muun muassa leikki opittua-osiossa, mutta sen lisäksi tulisi ottaa huomioon jokaisen koiran yksilölliset erot. Koirat pitävät erialisista asioista ja toimivat eri tavoilla.

Eri koirilla on erilaiset otteet leikkiessään, toisen kanssa taisteluleikkiä voi leikkiä reilun ottein, kun taas toinen vaati hellemmät metodit. Jokin koira kestää ainoastaan muutamia harjoitustoistoja, kun toinen jaksaa tehdä tehtäviä pidempään. Usein kuitenkin vähempi toistomäärä on parempi, koska tällöin koiran moottori ei ehdi sammua eikä koirasta ehdi tulla epävarmaa harjoitusta kohtaan. Useita onnistuneita toistoja saman harjoituksen parissa peräkkäin voi aiheuttaa että koira kokee ajatuksen ”mitä teen väärin”, kun samaa asiaa toistetaan kerran toisensa perään.

Tässä kohtaa Vappu toi myös esille Yerkes-Dodsonin (1908) käyrästö toimintakyvystä ja vireestä. Vireys liikkuu syvästä unesta paniikkiin ja tarkoitus on saavuttaa koiran optimi toimintakykyalue. Tällöin koira ei ole liian matalassa vireessä työtehtävää ajatellen, muttei myöskään liian korkeassa. Toimintakyky heikkenee aina jos viretila ylittää tai alittaa optimialueen. Uuden asian oppimisessa vireen on hyvä olla hieman matalampana ja kun koira osaa jonkun asian, niin viretilaa voi lähteä nostamaan.

Tuumasta toimeen

Teoriaosuus itsessään oli jo todella antoisa, mutta niin oli myös 12 koiran seuraaminen itse teossa. Itse en ihan kaikkia ehtinyt nähdä kokonaisuudessaan kun piti valmistautua omaan vuoroon, mutta kyllä syntyi paljon uusia ajatuksia. Tällaiselle kurssille kannattaa ehdottomasti osallistua joko kuunteluoppilaana tai koirallisena, jos sellainen mahdollisuus tulee eteen!

Tässä vielä lopuksi lyhyesti jotain pientä osasta harjoituksista mitä kurssin koirilla teetettiin. Suurin osa osallistuvista koirista harrastavat agilitya ja osa koirista harrastavat agilityn lisäksi tokoa. Jokaiselle koiralle oli varattu noin puoli tuntia ja sessio aloitettiin näyttämällä lyhyt suorituspätkä omasta lajista ja miten palkkaus toimii, ja tämän perusteella Vappu teetti koirakolle erilaisia harjoituksia.

Lelunvaihtoa

Useampi koirista harjoittelivat lelunvaihtoa, jolloin pelataan kahden (mielellään samanlaisen) lelun kanssa. Ensin leikitään toisella lelulla ja sitten annetaan sen lelun kuolla (eli lelu ei liiku) ja yritetään saada koira kiinnostumaan toisesta lelusta heiluttamalla ja härnäämällä sillä. Aika nopeasti koira antaa ensimmäisen lelun olla ja puree kiinni toiseen leluun. Tätä tehdään useampaan kertaan ja koira oppii pikkuhiljaa leikkimään ihmisen kanssa niin että se vaihtaa lelua sen mukaan minkä lelun kanssa leikitään yhdessä.

Lelusta/ ruoasta luopuminen

Useampi koirakko saivat harjoitella lelusta luopumista. Lelusta luopumisen idea on siinä ettei koira saa ottaa lelua ohjaajan kädestä ilman erillistä lupaa. Vapun mielestä on hyvä olla sana, joka tarkoittaa että koira saa tulla leluun, esimerkiksi ”okei”. Tätä harjoiteltiin niin että ohjaaja piti lelua ensin pään yläpuolella ja kun koira lopetti lelun tavoittelemisen (haukkuminen, hyppiminen, jne.), niin ohjaaja heitti lelun koiralle, eli maltista palkittiin. Harjoitusta voi aste asteeltaan vaikeuttaa liikuttamalla lelua.

Samantyyppistä harjoitusta voi myös tehdä makupalojen kanssa, jolloin makupalat pidetään ensin nyrkissä. Koira yrittää ensin tavoittaa nyrkissä olevaa namia, muttei saa sitä. Kun koira ymmärtää perääntyä, niin nyrkki avataan, mutta heti kun koira lähestyy kättä, niin käsi menee taas nyrkkiin. Tätä jatketaan kunnes koira ei enää lähesty kättä kun se avataan. Kun tämä tapahtuu, niin koiralle annetaan lupa ottaa kädessä olevat namit, tai sille annetaan yksi nami kerrallaan toisen käden avulla.

Lähtöharjoitusta/ paikoillaan pysymistä

Lähtöharjoitusta/ paikoillaan pysymistä harjoiteltiin samalla periaatteella kuin lelusta luopumista. Koira jätettiin istumaan ja ensin ohjaaja käveli poispäin lelu roikkuen kädessä. Kun koira pysyi, niin ohjaaja kutsui koiraa ja palkitsi leikillä. Tähän lisättiin vaikeutta esimerkiksi reippaammalla liikkeellä ja ”väärillä” vapautussanoilla. Jos koira varasti, niin se palautettiin rauhallisesti takaisin. Tätä harjoitusta voi myös käyttää vireen nostamiseen, jos opettaa koiralle ”yy-kaa-koo-tule” tyyppisen käskysarjan. Yy-kaa-koo ei vielä vapauta koiraa, mutta koira tietää että kohta pääsee ja kun ohjaaja sanoo tule, niin silloin koira saa tulla.

Lopuksi

Yllä on kuvattu vain muutamia harjoituksia. Päivän kurssilaiset tekivät myös paljon muuta. Jotkut harjoittelivat lelusta irrottamista, toiset tempun tarjoamista itsenäisesti ja muutamat opettelivat leikkimistä lelun kanssa ylipäätään. Erilaisia harjoituksia tuli todella paljon ja vaikka osa koirakoista tekivät samoja harjoituksia, niin harjoitus piti aina muokata niin että oli juuri sille koiralle sopivia. Yksilöerot tulivat todella hyvin esille vaikka kyseessä oli suurelta osalta saman rodun edustajista, eli borderterriereistä.

Ironin kanssa aloitimme irrottamisharjoituksella. Joo, ei ollut helppoa ei ja niin kuin Vappu totesi, tässä on meille kotiläksyä. Treenikentällä irti-käsky ei mene perille, joten tätä pitää harjoitella niin että kerran pyydetään irti ja jos mitään ei tapahdu, niin koira kiinni polveen ja odotus alkakoon. Irrotusta ei pyydetä uudestaan, mutta mitään kivaa ei tapahdu ennen kuin lelu putoaa Ironin suusta. Tässä pidetään koirasta kiinni, muttei lelusta, jottei koiralle tule olo että edelleen leikitään. Harjoittelimme lelusta irrottamista myös niin että heitin 3-4 namia Ironille, jolloin se pudotti lelun hetkeksi syödäkseen osa nameista.

Toinen harjoitus oli lelunvaihtoleikki. Sen kautta voisimme saada irrottaminen lelusta paremmaksi ja lisäksi leikki ohjaajan kanssa korostuu. Ironillahan on tapana lähteä toiselle puolelle kenttää aina kun saa lelun itselleen, eli ei tule tarjoamaan sitä minulle.

Viimeinen harjoitus oli ruoasta luopuminen, minkä kuvasin tuolla ylempänä. Sitten kun se onnistuu vaivatta, niin siirrymme lelusta luopumiseen, jotta Ironin lelunomiminen heikentyisi.

Videokooste Ironin sessiosta.