Arki on koittanut, ja harrastuskausi on ovella

Aloitin eilen työt neljän viikon loman jälkeen. Myös uudet ryhmätreenit (toko ja agility) alkavat nyt elo-syyskuussa, joten tästä arki ja uusi harrastuskausi pyörähtävät vauhdilla käyntiin.

Lomalla olimme kotona (hellettä riitti) ja lisäksi teimme reissun Norjaan. Siitä aion vielä erikseen kirjoittaa tänne kuvien kera – oli oikein onnistunut reissu ja paljon hienoja maisemia. Treenaamiset ovat kesän aikana jääneet aika minimiin etenkin helteen takia, mutta vepessä olemme sentään käyneet lähes viikottain. Tino on niin elementissään siinä lajissa.

Tulevalle kaudelle on nyt luvassa omat ryhmätreenit ainoastaan Devinille, sekä tokon että agilityn saralla. Tinon kanssa tulen treenaamaan itsekseni, ja varmasti ystävien kanssa, mutta mitään omaa ryhmää meillä ei nyt ole. Tino on kuitenkin ollut oikein hyvässä kunnossa läpi kesän, joten jatkamme harrastamista niin kuin ennen perineaalityrä-saikkua. Ajatelkaa, Tino ei ole kisannut tai treenannut kunnolla lähes vuoteen!

Ennen uuden kauden alkamista on kuitenkin aina hyvä tsekata kropan kuntoa, joten tänään Tino ja Devin kävivät fyssarilla. Molemmilla oli kesän jäljiltä pientä lihaskireyttä ja vinoutta kropassa, muttei mitään isompaa, mihin käsittely ei olisi helpolla purrut. Nyt paimenpojat ottavat muutaman päivän lepoa ja sen jälkeen olemme taas iskussa.

Pippinillä lähestyy 16,5-vuotispäivä (se on 3.9. ja kyllä, tässä iässä juhlitaan myös puolikkaita vuosia). Pippin on pääasiassa voinut hyvin, mutta tuossa reissumme aikana, kun se oli äidilläni hoidossa, se oli yhden aamun kolmijalkainen ja samanlainen oireilu oli sitten myös sinä päivänä, kun Pippin tuli takaisin kotiin. Kyse on luultavasti jostain neurologisesta oireesta, varmaan peräisin selästä. Nyt oire ei ole esiintynyt reilu viikkoon ja Pippin tuntuu kaikin puolin olevan kunnossa ja kivuton.