Salasuhde tavoitteiden kanssa

En ole useampaan vuoteen asettanut koiraharrastuksissa selkeitä tavoitteita, varsinkaan pitkällä tähtäimellä. Tai olen kyllä asettanut näitä jossain määrin hiljaa mielessäni, mutta antaen tilaa muuttuville tekijöille. Tämä tuntuu juuri nyt sopivalta ratkaisulta meille. Mennään siis tämäkin vuosi visiolla ja toiveilla, mutta ilman sitoutumista. Ylläpidetään salasuhdetta tavoitteiden kanssa.
Koirillani on ollut jonkun verran loukkaantumisia viime vuosina ja nämä vaikuttavat aina siihen, mitä on mahdollista saavuttaa niin yhden kilpailukauden aikana, että pidemmällä tähtäimellä. Olen oppinut olemaan valmis luopumaan asetetuista tavoitteista, mikäli kaikki ei mene suunnitellusti. Eikä tähän liity ainoastaan koirien terveys, vaan myös esimerkiksi koiran luonne ja sen antamat lähtökohdat harrastamiselle. Osa koirista vaan kehittyvät ja oppivat uusia asioita nopeammin kuin toiset, ja omistajina meidän pitää oppia ottamaan huomioon koirien yksilölliset erot. Siinä missä yksi koira on nopeasti kisavalmis, toinen koira vaatii huomattavasti enemmän aikaa kypsyä. Haluaisinkin ajatella, että olen oppinut antamaan koirilleni enemmän tilaa olla oma itsensä viimeisten vuosien aikana.
Tino on aina ollut mieleltään huoleton koira ja sen kanssa on ollut helppoa kulkea kohti uusia haasteita. Juuri nyt en osaa sanoa mitään tulevaisuuden suunnitelmista ja tavoitteista. Toki minulla on ajatuksia ja toiveita, mutta ensin katsotaan millaiseen kuntoon Tinon kroppa vielä tulee. Viime viikolla oli käynti fyssarilla; sekä liikkeet että selkä olivat menneet parempaan suuntaan kiitos lääkkeiden. Eilen oli vuorostaan toinen käynti laser-hoidossa. Hiljalleen ja varovasti on tarkoitus muokata, vähentää ja toivottavasti lopettaa lääkitys. Vielä en kuitenkaan ole uskaltanut tehdä mitään muutoksia lääkkeisiin, mutta Tino on päässyt aloittamaan takapäätä vahvistavat jumpat.
Devin on koiristani se, joka on opettanut minulle eniten mielentilasta ja siitä, miten tärkeää on löytää sopiva mielentila – mielentila missä koira voi olla iloinen ja rento. Devin on näyttänyt minulle, että koiralle pitää antaa vaadittava aika kehittyä ei vaan fyysisesti, vaan myös henkisesti. Devinin kanssa olenkin nyt yrittänyt päästää irti ajatuksesta "sen pitäisi jo osata". Olen sen sijaan enemmän ja enemmän keskittynyt nauttimaan sen kanssa tekemisestä. Devin on nimittäin hirmu hauska koira, samalla sekä herkkä että hurjapäinen. Suunnitelmissa oli korkata agilityn 3-luokan vielä tässä kuussa, mutta lohjennut kynsi näyttää laittavan keppejä rattaisiin. Edellinen startti agissa oli elokuussa 2016, joten olisihan se kiva päästä takaisin kisakentille. Muiden lajien kisasuunnitelmat saavat vielä jatkaa kehittymistä ajatuksissani. Ajatuksia niistä kyllä on, sekä hiljaisia tavoitteita/suunnitelmia.
Tänään (5.1.) lohjennut kynsi. Ei onneksi mennyt tämän pahemmin.
Pippin vuorostaan on oman elämänsä herra. Arvon herra ulkoilee silloin kun häntä huvittaa ja sen verran mitä huvittaa. Toisina päivinä tunnin lenkki sujuu ihan reippaassa tahdissa (varsinkin ikään nähden) ja välillä 10 minuutin lenkki tuntuu aivan liian pitkältä ja vauhti on mallia etana. Sää, alusta, vaatetus sekä mielentila vaikuttavat asiaan, joten palvelusväen on vaan parempi yrittää tulkita arvon herran signaaleja ja muokata lenkit sen mukaan. Ruoka ja uni maistuvat aina, sekä tietenkin huomio.

Kommentit

Lähetä kommentti