Neljä viikkoa lomaa yhteen putkeen – pitkä, mutta samalla lyhyt aika. Lähdimme heti viimeisen työpäivän jälkeen pienelle reissulle Viroon: 3 yötä Pärnussa ja 2 Tallinnassa. Koirista mukana olivat Tino ja Devin, kun taas Pippin pääsi ystäväni luokse hoitoon.
Pärnussa oli mukavan leppoisaa sekä hyvät oltavat koirille. Ne pääsivät joka päivä kerran tai kahdesti uimaan sekä temmeltämään vedessä. Hoidimme myös Pärnussa koirien pakollisen ekinokokki-lääkityksen kuntoon, mikä sujui todella kätevästi ja edulliseen hintaan (maksoi yhteensä kahdelle koiralle lääkkeineen muutaman kympin). Kävimme Terveks Animal Klinikalla, missä palvelu oli ystävällistä ja mutkatonta.
Koirat olivat mukavan väsyneitä Pärnu-päivien jälkeen, mikä oli hyvä koska Tallinnassa ei ollut juuri mitään ohjelmaa tarjolla. Kävelymatkan päässä ei tuntunut olevan mitään erityisen mukavia paikkoja koirille, joten ne saivat viettää aikaa kaupunkikoirina ne parit päivät mitä olimme Tallinnassa.
Juuri ennen lähtöä kotiin Tallinnasta sattui ikävä tapahtuma, kun jätimme ihan hetkeksi automme parkkiin valvomatta. Autosta rikottiin toinen sivuikkuna ja mukaan lähti pari reppua, missä muun muassa kamerani objektiiveineen. Ihan muutaman kuvan olin sattumalta siirtänyt kameralta puhelimeeni, mutta muut lomakuvat menivät sitten kameran mukana.
Harmittaa koko juttu todella paljon, enkä halua sitä sen enempää käydä enää uudelleen läpi. Olimme katsoneet hyvän parkkipaikan vilkkaan tien ja kävelytien välistä, vielä ruuhka-aikaan, muttei tämä estänyt varkaita. Muuten meillä ei ollut reissun aikana tavaraa autossa, mutta nyt oli koska hotellihuone oli luovutettu ja olimme matkalla satamaan. Vakuutuksemme korvasi toki pitkälti syntyneet kulut: ikkunan uusiminen, kodimme lukkojen uudelleensarjoittaminen (yhdessä repussa oli kotiavain), varastetut tavarat, uuden laivamatkan (kun emme ehtineet varatulle lähdölle), jne.
Tino ja Devin nauttimassa rantalomastaan:
Muutamat pienet agility-treenit olemme saaneet tehtyä sekä kotipihalla että Ojangossa:
Hukkuvaa treenattiin joitakin kertoja ennen koetta, kun olen nyt lähtenyt opettamaan Tinolle hukkuvan kiertämistä. Tämä on sujunut hienosti jo useamman kerran treenatessa, mutta kokeessa Tino taisi sekoittaa hukkuvan köyden vientiin ja oli ilmeisesti viemässä pelastusrengasta veneelle. Sain kutsuttua takaisin ja paluumatkalla Tino ui näppärästi hukkuvan ohi ja hukkuva sai renkaasta kiinni.
Tässä video koesuorituksen hukkuvasta ja alempana yhden treenikerran hukkuvasta:
Tino ja Devin nauttimassa rantalomastaan:
Kotiin päästyä meni muutama päivä harmitellessa tapahtunutta sekä selvitellen asioita. Tämän jälkeen alkoikin työleiri pihalla ja se ei taida loppua ennen lumen tuloa. Koirat ovatkin pitkälti viettäneet pihakoirien elämää ja vepe-treenit taitavat olla ainoat vakituiset treenit, missä olemme käyneet, ja kerran (31.7.) koirat ovat käyneet fyssarilla hoidettavana. Tino oli tulloin kauttaltaan melkoisen jumissa. Devin oli vuorostaan juuri pari päivää ennen käyntiä jäänyt jumiin agility-treeneissä putken ja putkenpainon väliin – en ymmärrä miten, mutta häntä taisi siis jäädä kiinni painon ja putken väliin ja Devin meni nurin. Tästä näkyi pientä kireyttä kropassa, muttei mitään vakavaa.
Muutamat pienet agility-treenit olemme saaneet tehtyä sekä kotipihalla että Ojangossa:
Meillä oli ne yhdet rally-toko kisat suunnitelmissa heti reissun jälkeen. Sinne ei päästy, kun koirien passit olivat toisessa repussa, mikä varastettiin autosta (eli näin ollen rokotustodistukset uupuivat). Loman päätteeksi Tino pääsi sentään vepe-kokeisiin 13.8. Tino nappasi hienosti 1-tuloksen voittaja-luokasta pistein 99/100. Yksi piste lähti hukkuvassa, kun Tino tuli rantaan maalitolpan väärältä puolelta.
Tässä video koesuorituksen hukkuvasta ja alempana yhden treenikerran hukkuvasta:
Kommentit
Lähetä kommentti