Tunnelmia tokon SM-kisoista

Viime viikonlopun tokon SM-kisat olivat minulle, ja toki Tinollekin, vasta toiset. Minähän olen vuosimittarin mukaan melkoinen toko-noviisi – lajia on tullut harrastettua aika tasan neljä vuotta. Koiria on toki tullut koulutettua pidempään, muttei juuri mitään oikeita toko-liikkeitä.
Ympyrässä! Kuva: Saara Kangasniemi
Saimme tänä vuonna SM:issä pisteitä kasaan 263, eli riitti hyvin 1-tuolkseen, mutta finaalista jäimme alle 5 pisteen päähän. Sijoituksemme karsintapäivänä oli 24. Kehässä oli tänä vuonna aika kivaa, koira ja ohjaaja samassa kuplassa, varsinkin yksilökehissä.

Ensimmäinen yksilökehä alkoi ruudulla. Kylläpä hieman jännitti, että kuinka käy. Tinon kanssa tyhjään lähetys on ollut yhtä ylä- ja alamäkeä, ja viime aikoina taas vähän enemmän sitä alamäkeä. Tino ei lisäksi ole parhaillaan kehääntuloissa (on herkästi epäkeskittynyt), mutta näitä olemme nyt työstäneet läpi talven ja kehääntulot ovat parantuneet huimasti. Jos kehääntulo on hyvä, niin se tarkoittaa samalla, että Tino keskittyy paremmin tulevaan tehtävään.
Kohti tyhjää! Kuva: Saara Kangasniemi
Tyhjään lähetys alkoi hyvin, mutta loppumetreillä Tino rupesi epäröimään ja/tai ennakoimaan pysähdystä ja hidasti vauhtia. Tino jatkoi kuitenkin sen verran, että sain pysäytettyä ympyrän etureunaan. Muuten ruutu sujui oikein kivasti ja iloikseni pysähtyminen ruudussa oli Tinoksi aika napakka. Ruudusta saimme 8 pistettä, joten (ainakin) tyhjän vauhti/ennakoiminen vähensi ikävästi pisteitä.
Ruudun seuruu. Kuva: Saara Kangasniemi
Ruudun jälkeen samassa kehässä oli myös tunnari (7,5 pistettä, Tinolla kesti heti löytää omansa) ja zeta (8,5 pistettä, asennot maahan, seiso, istu). Olinpa iloinen, kun Tino istui zetassa. Olemme nimittäin istumisen sijaan esitelleet seisomista kahteen kertaan neljässä karsintakokeessa putkeen. Tätä(kin) on treenattu tehostetusti, joten ihanaa että onnistui.

Ennen seuraavaa kehää oli sallittua juottaa koiraa, muttei saanut palkata leluilla/nameilla. Seuraavaan kehään pääsikin heti, joten ei niin haitannut, vaikkei saanut palkata. Tino sai toki FitDog-juomaa (energiaversio, tällaiset juomat olivat siis sallittuja) ja sehän on rasvaisen maistuva, joten on edes osittain palkan arvoinen.
Iloa onnistuneesta ruudusta. Kuva: Saara Kangasniemi
Toisessa kehässä oli luoksari (8,5 pistettä), kaukot (8 pistettä, osa vaihdoista tahmeat) ja ohjattu (9,5 pistettä). Olin kovin iloinen ohjatun merkistä – se oli vauhdikas, eikä Tino ennakoinut pysähdystä. Merkkiä onkin tullut työstettyä aika paljon, joten olipa kiva nähdä, että toivottu vauhti tuli esille myös kokeessa.
Kierohässäkkä ja Tinon kontakti taitaa tässä hymyilyttää. Kuva: SporttiRakki
Viimeisessä yksilökehässä oli kaksi liikettä ja siihen oli samanlainen siirtymä kuin toiseen kehään. Kehän liikkeet: kiertohässäkkä (9 pistettä, asento maahan) ja seuruu (7,5 pistettä, peruutus aukesi, jokunen vino pa ja kontaktin katkoksia).
Kiertohässäkän nouto. Kuva: SporttiRakki
Paikkiskehään siirryttiin aika lailla suoraan yksilökehästä, kunhan neljän ryhmä oli kasassa. Tino oli ryhmänsä 3. koira.  En ihan tiedä mitä paikkiksissa kävi, tai miksi. Tino oli kääntynyt viinoon istumisessa (8 pistettä) ja kun oli vuorossa makuu, niin jouduin antamaan tuplakäskyn maahan (7 pistettä). Harmillisia pistemenetyksiä, kun paikkikset ovat yleensä meillä olleet sen 9-10 pistettä.

Kaikin kaikkiaan Tino suoritui hienosti. Yksilökehissä oli hyvä fiilis, video:


Sunnuntaina olin katsomon puolella ja tuli lähinnä seurattua EVL-finaalia. Ennen sitä kävin katsomassa voittajaluokan nollakoirakkoa, Saraa ja Iisiä, jotka tekivät hienon suorituksen.
Lauantaina otin kuvia avajaisista, EVL nollakoirakosta (upeat Jessica & Mac) sekä palkintojenjaosta. Sunnuntaina kuvasin Saraa & Iisiä (pari kuvaa tuossa yllä), vähän EVL-koirakoita hallissa (kamlaa kuvata hallivalossa) sekä palkintojenjaot. Päivän päätteeksi sain vielä kunnian kuvata oman seuran, HSKH:n joukkueita. Toinen joukkueista voitti hienosti kultaa – onnea vielä! Kuvia löytyy täältä.
SaveSave

Kommentit