Meidän arvon herra Pippin-teräspappa täyttää tänään jo 15 vuotta. Aika hullua, että Pippin on ollut minulla lähes puolet elämästäni. Ja kuinka paljon elämäni onkaan muuttunut sen myötä, kun minusta tuli koiranomistaja. Olen saanut monta uutta, rakasta ystävää. Harrastusrintamalle ei enää mahdu muuta kuin koiraharrastuksia, mutten tällä hetkellä oikeastaan edes kaipaa muuta. Olen myös löytänyt ihan mahtavan työpaikan kiitos koirien.
Pippin on ikäisekseen oikein hyvässä kunnossa. Se kulkee muun lauman kanssa samat lenkit lähes päivittäin. Kotona se nukkuu paljon, mutta jaksaa aina innostua, kun tulemme kotiin tai saamme vieraita. Kuulo on lähes olematon ja näkö on heikentynyt, mutta tämä ei tunnu Pippiniä häiritsevän (meitä muita kyllä välillä...). Kaikki kuvat ovat tältä vuodelta.
Kommentit
Lähetä kommentti