Ohjatun noudon kepposia

Tino osaa varsin hyvin ohjatun noudon, ainakin teoriassa: perusasennosta merkille, käskystä noutamaan määrätty kapula, siisti nosto, suora palautus sivulle (ilman pureskeluita) ja nätti irroitus. Jokainen palanen on rakennettu erikseen ja kriteerit on kerrottu, mutta ainahan sitä voi keksiä jotain kivaa matkan varrelle. Viime aikoina on esiintynyt etenkin jähmeitä ja vajaita merkkejä sekä omavalintaisia suuntavalintoja. On muuten todella raivostuttavaa näyttää käsimerkillä vasemmalle ja katsoa, kun koira kääntyy alta aikayksikön vastakkaiseen suuntaan noutamaan jo ennakkoon valitsemaansa kapulan.

Kuuliainen Tino. Kuva Jenni Liukkonen

Tätä ongelmaa lähdimme keskiviikkona purkamaan Christa Enqvist-Pukkilan koulutuksessa Lahdessa. Koska olen viime aikoina treenannut merkkiä tehostetusti, niin Tino suoritti merkin kohtuullisen siististi. Christa heitteli sitten muutaman kerran kapulan merkin lähelle ennen merkille lähetystä. Näistä Tino selvityi hyvin ja pisti jopa pitkästä aikaa enemmän voimaa merkille.

Merkille meno ei ehkä olekaan se suurin ongelma ohjatussa, vaan ongelma on siinä, mitä tapahtuu merkin jälkeen ja Tinon odotus liikkeen jatkumisesta (eli pääsy juoksemaan). Tämän takia siirryimme työstämään merkillä olemista. Ensin niin, että kun Christa sanoi käsky, niin en lähettänyt noutamaan vaan tein vaihtelevasti kaukojen seiso-maahan ja seiso-istu vaihtoja. Tino taisi yksittäisen kerran nykäistä sivusuuntaan, kun käskin maahan, mutta muuten maahan oli selkeästi helppo käsky (tässä minulla käsimerkki, missä molemmat kädet näyttävät suoraan alaspäin). Istuminen oli vaikeampi, koska istumisen käsimerkki on yhdellä kädellä nyrkki ylös. Tino otti alkuun tämän heti nouda-käskynä ja lähti merkiltä kapuloille. Muutaman toiston jälkeen kuunteli jo hyvin.

Vaikeutimme treeniä vielä niin, että kun Christa sanoi käsky, niin sanoinkin uudelleen merkki-käskyn yhdistettynä pieneen kädenheilautukseen. Tästä Tino lähti välittömästi kapuloille. Huomautin, pysäytin ja käskin takaisin merkille, mutta Tino ei pystynyt kuuntelemaan niin, että olisi mennyt takaisin merkille, vaan jäi seilaamaan. Kävin sitten pariin otteeseen viemässä pannasta taluttaen takaisin merkille ja sanoin että tässä on merkki. Tino otti palautteen yllättävän hyvin vastaan ja rupesi todella nopeasti korjaamaan toimintaansa. Pian Tino pysyikin merkillä, kun toistin merkki-käskyä + heilautin kättä.

Teimme lopuksi vielä muutaman motivaatio-merkin (lelu merkin takana). Christa painottikin motivaatio-treenien tärkeyttä. Koiralta voi, ja pitää vaatia kuuntelua, mutta meidän on myös pidettävä motivaatio yllä ja tehdä treeneistä hauskoja koiralle.

Tämän treenin ideana oli etenkin saada Tino valppaammaksi merkillä sekä nostaa merkin arvoa. Kun Tino on avoin minulle, niin on epätodennäköisempää, että lähtee esimerkiksi juoksemaan väärään suuntaan merkiltä.

Ulkotreeniä pakkassäässä, villapaidassa, kotipihalla.