Tunteiden purkamista, ja paimenet huollettu

Juuri nyt tuntuu siltä, että on edes hieman purettava tunteita/ajatuksia. Viime aikoina joka tuutista tuntuu pompahtavan treenivideoita ja -päivityksiä nuorten koirien agility-treenisessioista. Yritän pitkälti ignoorata näitä, koska itselleni ei vaan mene jakeluun, miksi esimerkiksi noin vuoden ikäisen koiran tarvitsee vääntää sellaisia tekniikkakuvioita, mitä näkee arvokisoissa, jos sielläkään. Mutta eiväthän tekniikkapyöritykset tiukkoine käännöksineen rasita keskellä kasvukautta olevaa koiraa, jos rimat pidetään matalana? Tai toisaalta rimoja ei kannata pitää kovin matalana, koska silloin nuori koira vaan juoksee läpi, eikä katso eteensä (tulee katsokaas ongelmia rimojen kanssa sitten myöhemmin). Ja se 12 kuukauden ikähän on sellainen maaginen raja, jolloin maksikoirilla voi nostaa rimat heittämällä siihen 55-65 cm (jos siis tätä ei ole tehty jo aiemmin). Tähän syssyyn voi lisäksi vedota siihen, että juokseehan se koira ihan hulluna vapaana ollessaan, joten agilitytreenit ovat suorastaan turvallisemmat tälle koiralle kuin koiran tapa liikkua arjessa.

Jokainen treenatkoon tavallaan ja kantakoon myös vastuuta siitä. Minä pyrin keskittymään lähinnä omiin koiriini, ja toki koulutettaviini. Välillä on kuitenkin purettava ajatuksia, jotta saa pään tyhjennettyä ja keskityttyä olennaiseen, joten jääköön tämä purkaus lyhyeksi.

Tähän loppuun vielä paimenien huolto-päiväkirjamerkintä:

Tino: fysioterapia (Patricia Hirn) 25.5
Liike muuten ok, mutta ympyrällä näkee, että vasen etujalka hieman heikompi kuin oikea. Muuta toispuoleisuutta ei edelleenkään ole nähtävissä. Lihasjumeja oli lapojen takana sekä selässä.

Devin: fysioterapia (Patricia Hirn) 25.5
Liikkeessä ei ollut mitään moitittavaa, mutta jalkojen nostoissa Devin siirsi huonommin painoa oikealle takajalalle kuin vasemmalle. Tälle löytyi selitys käsittelyssä, kun oikealla puolella oli hieman pahemmat jumit lavan takana (luultavimmin törmäyksen tms. aiheuttama).

Kommentit