Tiistaina oli helteiset treenit Ojangossa ja keskiviikkona sateiset treenit Järvenpäässä. Etenkin Devinin suhteen paiste ja sade kuvailevat aika hyvin myös treenien kulkua. Mikä siinä onkaan, että joko treenattava asia sujuu oikein hyvin tai sitten se ei suju lainkaan? Tino on vuorostaan tuntunut tosi varmalta ja sillä on ollut hyvä toko-into.
Laji: agility (omatoimi) & toko (HSKH/Sanna Tiilikainen)
Koira: Devin reilu 1 v.
Aika & paikka: 20.5, Ojanko (ulkokenttä)
Tiistai oli niin helteinen, että jätin Tinon suosiolla kotiin hoitamaan pihakoiran virkaa ja otin vaan Devinin mukaan Ojankoon. Kävimme pikaisesti agilitykentällä ennen toko-tunnin alkua. Tuli treenattua puomin alastulokontaktia, päällejuoksua ja fokusta yhdellä hypyllä sekä kahden hypyn kaarta (harjoituksen on tarkoitus edetä kohti kahden esteen "u-käännöstä", eli hypyt vierekkäin samassa linjassa ja koiran kulkukaari 180 astetta, mutta nyt siis pidän vielä kulmaa pienempänä, jotta Devinin on helpompi löytää oikea reitti). Muuten tuli hyviä toistoja, mutta puomin suhteen Devinillä meni herne nenään milloin mistäkin. Jotenkin pojalla oli vaikeaa koota ajatukset ja keskittyä tehtävään, mikä sitten tuttuun tapaan purkaantuu karmeaan mekastukseen (haukkumiseen siis).
Toko-tunnin teemana olivat tunnari sekä paikkamakuu ja -istuminen. Lisäksi pystyi tietenkin treenaamaan itsenäisesti muita liikkeitä. Devin oli aika pätevä tunnarin kanssa, mutta koska olen tehnyt eniten treenejä selkeällä omalla tunnarilla (tunnari, mikä käytetty useamman kerran, eli siinä on vahva haju), niin tuoreempi, juuri hajustettu tunnari olikin paljon vaikeampi löytää. Devinillä on lisäksi tullut uutena ongelmana, että tiputtaa oman tunnarinsa melkein välittömästi sen jälkeen, kun on nostanut sen, eikä siis tuo sitä minulle. Tämän saimme ratkottua hyvin sillä, että lähdin itse peruuttamaan miltei heti, kun Devin oli nostanut omansa. Paikallaanolot sujuivat Devinin tasoon nähden oikein kivasti.
Raivoamis-kohtauksia (sitä haukkumista siis) sain aikaiseksi ainakin ruutu-treenissä. Tässä oli ihan sama juttu kuin sen puomin kontaktin kanssa. Eli keskittyminen ei meinaa riittää ja turhautuminen tapahtuu nanosekunnissa. Pitänee nyt aiempaa enemmän treenata kotona niitä juttuja, mistä herne herkästi juuttuu nenään, koska kotona kierrokset ovat edes hiukan helpommat kontrolloida. Ja kunhan varmuutta tiettyyn juttuun on enemmän, niin sitten se on helpompi siirtää treenikentälle.
Laji: toko (Riitta Jantunen-Korri)
Koira: Tino reilut 4 v.
Aika & paikka: 21.5, Järvenpää
Valitsin meille seuraamisen sivuaskeleet ja peruuttamisen sekä kaukot treeniliikkeiksi Riitan valvovan silmän alle. Itsenäisesti oli lisäksi hyvin aikaa treenata muita liikkeitä.
Tinolla on usein vähän turhankin energiset/isot sivu- ja peruuttamisaskeleet, minkä takia seuraamisetäisyys karkaa käsistä. Sivuaskeleissa oikealle tämän sai hyvin korjattua sillä, että ensimmäinen askel on ristikkäisaskel taakse (olen nyt astunut ristiin eteen). Vasemmalle astun ristiin eteen, mikä onkin järkevä askellus, mutta voisin palkata enemmän heti yhdestä askeleesta ja huomauttaa, jos Tino tekee liian ison harppauksen. Tämä koskee myös sivuaskeleissa oikealle ja peruuttamiseen. Mutta nämä kaikki askellukset olivat kyllä treenimäärään nähden oikein hyvällä mallilla.
Kaukot sujuivat aika kivasti. Maasta istumiseen on nyt ollut Tinon huonoin vaihtopari, mutta tässäkin on tapahtunut kehitystä. Nyt olisi vaan tärkeää pitää kiinni kriteereistä ja vaatia kunnollisen istumisen (ei mitään matalana roikkumista).
Laji: agility (omatoimi) & toko (HSKH/Sanna Tiilikainen)
Koira: Devin reilu 1 v.
Aika & paikka: 20.5, Ojanko (ulkokenttä)
Tiistai oli niin helteinen, että jätin Tinon suosiolla kotiin hoitamaan pihakoiran virkaa ja otin vaan Devinin mukaan Ojankoon. Kävimme pikaisesti agilitykentällä ennen toko-tunnin alkua. Tuli treenattua puomin alastulokontaktia, päällejuoksua ja fokusta yhdellä hypyllä sekä kahden hypyn kaarta (harjoituksen on tarkoitus edetä kohti kahden esteen "u-käännöstä", eli hypyt vierekkäin samassa linjassa ja koiran kulkukaari 180 astetta, mutta nyt siis pidän vielä kulmaa pienempänä, jotta Devinin on helpompi löytää oikea reitti). Muuten tuli hyviä toistoja, mutta puomin suhteen Devinillä meni herne nenään milloin mistäkin. Jotenkin pojalla oli vaikeaa koota ajatukset ja keskittyä tehtävään, mikä sitten tuttuun tapaan purkaantuu karmeaan mekastukseen (haukkumiseen siis).
Toko-tunnin teemana olivat tunnari sekä paikkamakuu ja -istuminen. Lisäksi pystyi tietenkin treenaamaan itsenäisesti muita liikkeitä. Devin oli aika pätevä tunnarin kanssa, mutta koska olen tehnyt eniten treenejä selkeällä omalla tunnarilla (tunnari, mikä käytetty useamman kerran, eli siinä on vahva haju), niin tuoreempi, juuri hajustettu tunnari olikin paljon vaikeampi löytää. Devinillä on lisäksi tullut uutena ongelmana, että tiputtaa oman tunnarinsa melkein välittömästi sen jälkeen, kun on nostanut sen, eikä siis tuo sitä minulle. Tämän saimme ratkottua hyvin sillä, että lähdin itse peruuttamaan miltei heti, kun Devin oli nostanut omansa. Paikallaanolot sujuivat Devinin tasoon nähden oikein kivasti.
Raivoamis-kohtauksia (sitä haukkumista siis) sain aikaiseksi ainakin ruutu-treenissä. Tässä oli ihan sama juttu kuin sen puomin kontaktin kanssa. Eli keskittyminen ei meinaa riittää ja turhautuminen tapahtuu nanosekunnissa. Pitänee nyt aiempaa enemmän treenata kotona niitä juttuja, mistä herne herkästi juuttuu nenään, koska kotona kierrokset ovat edes hiukan helpommat kontrolloida. Ja kunhan varmuutta tiettyyn juttuun on enemmän, niin sitten se on helpompi siirtää treenikentälle.
Laji: toko (Riitta Jantunen-Korri)
Koira: Tino reilut 4 v.
Aika & paikka: 21.5, Järvenpää
Valitsin meille seuraamisen sivuaskeleet ja peruuttamisen sekä kaukot treeniliikkeiksi Riitan valvovan silmän alle. Itsenäisesti oli lisäksi hyvin aikaa treenata muita liikkeitä.
Tinolla on usein vähän turhankin energiset/isot sivu- ja peruuttamisaskeleet, minkä takia seuraamisetäisyys karkaa käsistä. Sivuaskeleissa oikealle tämän sai hyvin korjattua sillä, että ensimmäinen askel on ristikkäisaskel taakse (olen nyt astunut ristiin eteen). Vasemmalle astun ristiin eteen, mikä onkin järkevä askellus, mutta voisin palkata enemmän heti yhdestä askeleesta ja huomauttaa, jos Tino tekee liian ison harppauksen. Tämä koskee myös sivuaskeleissa oikealle ja peruuttamiseen. Mutta nämä kaikki askellukset olivat kyllä treenimäärään nähden oikein hyvällä mallilla.
Kaukot sujuivat aika kivasti. Maasta istumiseen on nyt ollut Tinon huonoin vaihtopari, mutta tässäkin on tapahtunut kehitystä. Nyt olisi vaan tärkeää pitää kiinni kriteereistä ja vaatia kunnollisen istumisen (ei mitään matalana roikkumista).
Kommentit
Lähetä kommentti