Treeni-intoa pukkaa

On kyllä kivaa, kun pystyy koko ajan enemmän ja enemmän treenaamaan ulkona. Ja lisäksi tokoilu on hyvä laji siinä, että sitä on niin helppoa treenata itsekseen niin pihalla kuin sisällä. Agility vaatii aina edes vähän paremmat puitteet ja enemmän tilaa.

Koira: Tino pian 4 v.
Laji: toko (Riitta Jantunten-Korri)
Aika & paikka: 12.3, Paippinen (koulun kentällä)

Metalli tämä on kyllä Tinon inhokki tällä hetkellä, kun poika ei lainkaan pidä metallikapulasta, eikä välttämättä suostu nostamaan sitä lainkaan. Ajatuksena on nyt nostaa metallikapulan arvoa Tinon silmissä. Tämä tehdään hetsaamalla, pitkillä heitoilla ja saalistamalla (koira päästetään noutamaan, kun kapula on vielä liikkeessä). Lisäksi myös niin, että kapula annetaan kädestä suuhun (inhottava nostaminen jää pois) ja koira lähetetään kiertämään tolppaa tms. Näissä molemmissa palkkaus lennosta (eli ei tarvitse tuoda sivulle).

Tunnari sujuu kyllä tosi hienosti! Tino pääsi tekemään jo niin, että myös oma oli esillä, eikä piilotettuna niin kuin tähän asti. Ei tullut lainkaan virheitä ja Tino etsi oikein huolellisesti.

Seuraamista lopuksi yksi ALO/AVO-pituinen seuraamispätkä. Tinon vire oli turhan matala tässä vaiheessa ja seuraaminen ei ollut napakkaa, joten teimme sitten pari lyhyempää pätkää, mistä palkkaus. Pitää ottaa noita pidempiä pätkiä enemmän treenien alkuun, kun Tino on innokkaampana.

Koira: Devin pian 1 v.
Laji: agility ja toko (omatoimi)
Aika & paikka: 10.3, Ojanko (halli) ja 12.3, Paippinen (koulun kentällä)

Kävin taas maanantaina kouluttamassa agia, joten vapaatreenasin hetken treenivedon jälkeen. Teimme perus fokustreenien lisäksi ensimmäistä kertaa ikinä pakkovalssia (tiputin palkan heti merkkauksesta).

Keskiviikkona tokoilimme vähän kimppayksärin lomassa. Devinin on aika vaikea keskittyä, kun ihanat tytöt Sole ja Qra ovat paikalla, mutta kun sinnikkäästi yritin saada keskittymään alkuvaikeuksista huolimatta, niin poikahan kykeni sitten jo tekemään töitä. Ja sekä tunnarikapulan että merkatun kävyn etsiminen on nyt taas sujunut paremmin. Pitää vaan muistaa, ettei voi tehdä montaa toistoa (keskittyminen rupeaa herpaantumaan).

Kimppatreenien lopuksi kävimme vielä meidän nurkilla vauhdikkaalla lenkillä Katin lauman kanssa. Meillä tuntuu aina sattuvan ja tapahtuvan yhtä sun toista lenkillä. Tällä kerralla ponitytöt meinasivat melkein jyrätä meidät, kun tulivat rinnakkain täydessä laukassa yhtä mäkeä ylös (missä näkyvyys kutakuinkin ei yhtään, me siis kuulimme ratsukot ennen kuin näimme heidät, vaikka he olivat tässä vaiheessa ihan kulman takana). Meillä oli paimenet (3 bc:tä) vapaana, mutta luojan kiitos luoksetulokäskyt pelittivät ja saimme kerättyä koirat pois alta. Ponitytöt näyttivät vielä uudelleen järkevyytensä, kun irrottelivat hetken päästä autotietä pitkin rinnakkain täydessä laukassa. Onneksi meilläpäin liikkuu normaalisti oikein fiksuja ratsastajia.

Kommentit