Valmistaudumme Tinon kanssa kokeisiin. Meidän ensimmäisiin toko-kokeisiin. Aika jännää tuumaa ohjaaja, koirasta en tiedä. Valmistautumisaikaa on vielä melkein kaksi viikkoa jäljellä ja tällä hetkellä tilanne näyttää melkein huolestuttavan hyvältä.
Viime perjantaina (10.1) teimme kisamaiset treenit meidän kimppayksärillä (Riitan opeissa) ja Tino oli tosi pätevä. Siis osaamistasonsa nähden, ei voi tietenkään olettaa, että koira tekisi mitään paljon paremmin kuin mitä tällä hetkellä osaa. Tino on kuitenkin ottanut isoja harppauksia eteenpäin tokon suhteen, joten jos meidän yhteistyö sujuu hyvin kokeissa, niin lopputuloskin miellyttää varmasti. Aina voi kuitenkin sattua ja tapahtua, kun tilanne tulee olemaan meille uusi. Pääasia on kuitenkin, että itseluottamus on nyt kohdillaan meillä molemmilla.
Suoriuduimme siis molemmat kisamaista AVO-luokan treeneistä mokailematta. Riitta kyllä huomautti, että minun kannattaa kokeissa pitää remmi vähän löysemmällä kytkettynä seuruussa, jottei ainakaan tule turhaan sanomista siitä, että autan tai estän koiraa kireähköllä remmillä.
Koska Tino suoriutui niin hyvin treeni-kokeesta, niin en halunnut tehdä enempää sen kanssa. Ajattelin muutenkin keskittyä lähinnä helpohkoihin perustreeneihin nyt ennen koetta, jotta itsevarmuus säilyisi. Meillä jäi kuitenkin aikaa yli, joten Devin pääsi hetkeksi tokoilemaan Riitan valvovan silmän alla. Devin oli aivan liekeissä, koska Qra-sisko oli kentällä ennen meitä. Pitikin pienen hetken verran muistella mikä se itsehillintä olikaan, mutta yllättävän hyvin tämä löytyi taas. Itsehillintä onkin ollut meidän avainsana kaikessa tekemisessä nykyään. Tuota teiniä on vaan saatava ruotuun, vaikka tilanne olisi kuinka kiihdyttävä. Toisissa tilanteissa tämä käy käden käänteessä, mutta toisissa hommasta ei tahdo tulla yhtään mitään (tästä pitänee kirjoitella joku toinen kerta lisää).
Devin sai aloittaa treenit noudolla. Vauhtinouto on oikein hyvä. Pito harjoiteltuna erikseen on aika hyvä niin kauan, kun en vie käsiä kapulan lähelle. Tähän saimme kuitenkin apua ja pääsimme ison harppauksen eteenpäin. Ratkaisu oli niinkin helppo, että vaihdoin namipalkasta lelupalkkaan. Pidin lelua esillä rintani kohdalla ja Devin istui edessäni ja piti kapulaa. Koskin ja naputtelin kädellä kapulaa ja Devin kesti tämän todella hyvin, koska oli fokusoinut leluun. Nami aiheuttaa vuorostaan tässä tilanteessa sen, että kapula putoaa herkästi suusta.
Katsoimme vielä Devinin sivulletuloa sekä seuraamista. Devin on vähän malttamaton, kun on perusasennossa ja rupeaa herkästi steppaamaan etutassuilla ja korjaamaan/vaihtamaan asentoa tai tarjoamaan jotain muuta toimintaa. Tähän pitää nyt treenata malttia. Riitta kuitenkin kehui Devinin seuraamista, vaikka teemme vielä ihan lyhyitä pätkiä. Nyt pitää vaan ruveta ahkerammin häivyttämään käsiapua seuraamisesta.
Viime perjantaina (10.1) teimme kisamaiset treenit meidän kimppayksärillä (Riitan opeissa) ja Tino oli tosi pätevä. Siis osaamistasonsa nähden, ei voi tietenkään olettaa, että koira tekisi mitään paljon paremmin kuin mitä tällä hetkellä osaa. Tino on kuitenkin ottanut isoja harppauksia eteenpäin tokon suhteen, joten jos meidän yhteistyö sujuu hyvin kokeissa, niin lopputuloskin miellyttää varmasti. Aina voi kuitenkin sattua ja tapahtua, kun tilanne tulee olemaan meille uusi. Pääasia on kuitenkin, että itseluottamus on nyt kohdillaan meillä molemmilla.
Suoriuduimme siis molemmat kisamaista AVO-luokan treeneistä mokailematta. Riitta kyllä huomautti, että minun kannattaa kokeissa pitää remmi vähän löysemmällä kytkettynä seuruussa, jottei ainakaan tule turhaan sanomista siitä, että autan tai estän koiraa kireähköllä remmillä.
Koska Tino suoriutui niin hyvin treeni-kokeesta, niin en halunnut tehdä enempää sen kanssa. Ajattelin muutenkin keskittyä lähinnä helpohkoihin perustreeneihin nyt ennen koetta, jotta itsevarmuus säilyisi. Meillä jäi kuitenkin aikaa yli, joten Devin pääsi hetkeksi tokoilemaan Riitan valvovan silmän alla. Devin oli aivan liekeissä, koska Qra-sisko oli kentällä ennen meitä. Pitikin pienen hetken verran muistella mikä se itsehillintä olikaan, mutta yllättävän hyvin tämä löytyi taas. Itsehillintä onkin ollut meidän avainsana kaikessa tekemisessä nykyään. Tuota teiniä on vaan saatava ruotuun, vaikka tilanne olisi kuinka kiihdyttävä. Toisissa tilanteissa tämä käy käden käänteessä, mutta toisissa hommasta ei tahdo tulla yhtään mitään (tästä pitänee kirjoitella joku toinen kerta lisää).
Devin sai aloittaa treenit noudolla. Vauhtinouto on oikein hyvä. Pito harjoiteltuna erikseen on aika hyvä niin kauan, kun en vie käsiä kapulan lähelle. Tähän saimme kuitenkin apua ja pääsimme ison harppauksen eteenpäin. Ratkaisu oli niinkin helppo, että vaihdoin namipalkasta lelupalkkaan. Pidin lelua esillä rintani kohdalla ja Devin istui edessäni ja piti kapulaa. Koskin ja naputtelin kädellä kapulaa ja Devin kesti tämän todella hyvin, koska oli fokusoinut leluun. Nami aiheuttaa vuorostaan tässä tilanteessa sen, että kapula putoaa herkästi suusta.
Katsoimme vielä Devinin sivulletuloa sekä seuraamista. Devin on vähän malttamaton, kun on perusasennossa ja rupeaa herkästi steppaamaan etutassuilla ja korjaamaan/vaihtamaan asentoa tai tarjoamaan jotain muuta toimintaa. Tähän pitää nyt treenata malttia. Riitta kuitenkin kehui Devinin seuraamista, vaikka teemme vielä ihan lyhyitä pätkiä. Nyt pitää vaan ruveta ahkerammin häivyttämään käsiapua seuraamisesta.
Kommentit
Lähetä kommentti