Olin töissä HSKH:n tokokisoissa lauantaina alo- ja avo-luokkien aikana. En ole ikinä aikaisemmin käynyt edes katsomassa toko-kisoja, joten tässä oli hyvä tilaisuus päästä tutustumaan tähän uuteen maailmaan. Jospa sitä sitten itsekin, toko-tumpelon tittelistä huolimatta, uskaltautuisi joskus kisaamaan, kun nyt on nähty miten siellä kisoissa toimitaan.
Minulla oli myös Tino ja Devin matkassa mukana ja tokoilin molempien kanssa oman työvuoron jälkeen ulkokentillä. Tinon kanssa tuli otettua seuraamista, muutama luoksetulon stoppi sekä noutoa. Seuraamisessa ongelmana on vähänkin pidemmissä pätkissä se, että kontakti katoaa. Pitääkö nyt vaan tehdä lyhyitä pätkiä? Jospa sillä saisi parannettua kontaktia. Samalla kuitenkin haluaisin pitää hieman pidemmät sarjat mukana treeneissä, jotta niitäkin tulisi työstettyä. Kultainen keskitie..?
Noutoa Tino on tehty viime aikoina tosi vähän ja se sujuikin paljon paremmin kuin pitkään aikaan. Tauko tekee hyvää! Tein ensin noudon pilkottuna paloihin (nosto, palautus, jne.) ja sitten kertaalleen kokonaisena liikkeenä, mikä onnistui Tinoksi oikein hienosti.
Devin pääsi harjoittelemaan siivekkeen kiertoa - oli oikein hyvä. Ihan oikeasti, teini rupeaa oppimaan asioita! Lisäksi sivulletuloa, seuraamista, stoppeja, ja noutoa (kaikki vielä aika lailla lapsenkengissä) ja teini oli aika pätevä.
Halusin sitten lisäksi käydä molempien kanssa vähän hallilla temppuilemassa ja tutustumassa tokokisa-ympäristöön. Tinon kanssa tässä ei tietenkään ollut mitään jännää tms. Tino on jo iso poika ja tottunut kisa-ympäristöihin. Devinille ihmis- ja koirahälinä aiheutti heti alkuun epävarmuutta/jännitystä, mikä purkaantui halliin mentäessä haukkumisella (tämä on siis nykyään Devinin ratkaisu moneen asiaan, kiva teini...). Teinihirviö hiljeni onneksi hyvinkin nopeasti, kun otin lelun esille. Pienen leikkituokion jälkeen annoin Devinin hetken verran ihmetellä ympäristöä ja siinä pojalla olikin ihmettelemistä ja jännittämistä. On tuo kyllä jotenkin hassu teini, kun tuntuu monessa asiassa olevan niin itseriittoinen ja rohkea, mutta sitten on kyllä toisaalta melko reaktiivinen ja hyvinkin tarkkana ympärillä tapahtuvista asioista. Ei mikään helpoin nuoriso...
No, Devin teki vähän temppuja namipalkalla ja kykeni hyvin pitämään kontaktia minuun. Palkkasin lopuksi vielä vetoleikillä ja teini keskittyi täysillä leikkiin, kun yhtäkkiä vieras melko iso koira tuli rähinällä päälle. Tai ei tuo koira päässyt kunnolla hyökkäämään, mutta kuitenkin sen verran, että Devin lennähti kyljelleen. Sain onneksi nopeasti vedettyä Devinin pois alta, mutta Devinin reaktio oli tähän ensin haukkuminen (sain nopeasti hiljaiseksi) ja sitten muuttuminen tosi epävarmaksi. Kermana kakun päällä oli, että hyökännyt koira jäi ehkä alle parin metrin päähän tuijottamaan Deviniä. Pyysin kyllä omistajaa, että voisiko viedä koiransa kauemmaksi, mutta kun ei liikahtanut, niin tajusin sentään sitten itse siirtyä hieman kauemmaksi. Devin meni tapahtumasta hieman lukkoon, eikä halunnut enää leikkiä (sen kanssa saa yleensä vääntää kättä siitä, ettei lelun perään saa hyppiä mielin määrin ilman lupaa), eikä muuten myöskään kyennyt tekemään edes helppoja temppuja. Devin on toki herkässä iässä ja reagoi varmaan senkin takia näin vahvasti, mutta juuri tämän takia tapahtuma tuntui erityisen tylsältä. Enkä saanut Deviniä enää uudelleen niin rennoksi, kuin ennen kyseistä tapahtumaa, vaikka kävin välillä ulkona ja laitoin myös autoon hetkeksi nollaamaan tilannetta. Ulkona Devin oli siis ihan oma itsensä, mutta hallissa sitä sitten jännitti koko ajan enemmän tai vähemmän.
Ei kyllä voi sanoa muuta, kuin että hitsi miten herkästi nuo murrosikäiset saattavat ottaa itseensä. Ja itseäni jäi kyllä vaivaamaan tuo tapahtuma. Tai ehkä kuitenkin etenkin sen vieraan koiran omistajan ajattelutapa/käytös. Kyllä minä jossain määrin ymmärrän, että näitä sattuu, mutta toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että jos tiedostaa, että oma koira on edes hieman arvaamaton, niin sen perään sitten myös katsotaan ja TARKASTI (nimimerkillä noin 8 vuotta tällaisen kanssa kisannut agi-puolella...). Sattui nimittäin vielä niin, että samainen koira pääsi myöhemmin melkein Tinon perskarvoihin kiinni.
Minulle viimeinen pisara, mikä johti tähän melkoiseen ärsytykseen, oli kuitenkin koiran omistaja. Hän tuli sentään Devinin ja minun luokse hetken päästä kysymään, että onko kaikki ok ja totesi siinä samalla, ettei hänellä " ole tapana puuttua näihin asioihin" (siis ilmeisesti siihen, että hänen koiransa hyökkää muiden päälle ja jää vielä vierelle tuijottaamaan..?). Eipä minulta tässä vaiheessa tullut mitään suusta ulos, varmaan parempi niin. Ja siis ymmärrän, että tuijottavan koiran saa herkästi hyökkäämään, jos sitä menee tökkimään tai kiskomaan remmistä, mutta onko ratkaisu sitten se, että antaa koiran päättää, milloin meinaa lopettaa/mitä meinaa tehdä..? Ja jos koira on jo hyökännyt, niin edelleenkö ei mitään palautetta? Joo, ei mene minulle jakeluun (ja edelleen, kokemusta tällaisesta koirasta on). Meillä asia on kyllä niin, että tulee kieltoa ja tarvittaessa "tukkapöllyä", jos välejä ruvetaan selvittelemään omin päin rähinällä. (Eri asia on sitten koirien välinen aiheellinen komentaminen, esimerkiksi aikuisen koiran palaute piraija-hampaiselle pennulle.)
Tässä pitkä avautuminen, mutta nyt kohti uusia parempia kokemuksia, kun olen saanut ärsytyksen purettua pois mielestäni. Nyt on uusi viikko edessä!
Minulla oli myös Tino ja Devin matkassa mukana ja tokoilin molempien kanssa oman työvuoron jälkeen ulkokentillä. Tinon kanssa tuli otettua seuraamista, muutama luoksetulon stoppi sekä noutoa. Seuraamisessa ongelmana on vähänkin pidemmissä pätkissä se, että kontakti katoaa. Pitääkö nyt vaan tehdä lyhyitä pätkiä? Jospa sillä saisi parannettua kontaktia. Samalla kuitenkin haluaisin pitää hieman pidemmät sarjat mukana treeneissä, jotta niitäkin tulisi työstettyä. Kultainen keskitie..?
Noutoa Tino on tehty viime aikoina tosi vähän ja se sujuikin paljon paremmin kuin pitkään aikaan. Tauko tekee hyvää! Tein ensin noudon pilkottuna paloihin (nosto, palautus, jne.) ja sitten kertaalleen kokonaisena liikkeenä, mikä onnistui Tinoksi oikein hienosti.
Devin pääsi harjoittelemaan siivekkeen kiertoa - oli oikein hyvä. Ihan oikeasti, teini rupeaa oppimaan asioita! Lisäksi sivulletuloa, seuraamista, stoppeja, ja noutoa (kaikki vielä aika lailla lapsenkengissä) ja teini oli aika pätevä.
Halusin sitten lisäksi käydä molempien kanssa vähän hallilla temppuilemassa ja tutustumassa tokokisa-ympäristöön. Tinon kanssa tässä ei tietenkään ollut mitään jännää tms. Tino on jo iso poika ja tottunut kisa-ympäristöihin. Devinille ihmis- ja koirahälinä aiheutti heti alkuun epävarmuutta/jännitystä, mikä purkaantui halliin mentäessä haukkumisella (tämä on siis nykyään Devinin ratkaisu moneen asiaan, kiva teini...). Teinihirviö hiljeni onneksi hyvinkin nopeasti, kun otin lelun esille. Pienen leikkituokion jälkeen annoin Devinin hetken verran ihmetellä ympäristöä ja siinä pojalla olikin ihmettelemistä ja jännittämistä. On tuo kyllä jotenkin hassu teini, kun tuntuu monessa asiassa olevan niin itseriittoinen ja rohkea, mutta sitten on kyllä toisaalta melko reaktiivinen ja hyvinkin tarkkana ympärillä tapahtuvista asioista. Ei mikään helpoin nuoriso...
No, Devin teki vähän temppuja namipalkalla ja kykeni hyvin pitämään kontaktia minuun. Palkkasin lopuksi vielä vetoleikillä ja teini keskittyi täysillä leikkiin, kun yhtäkkiä vieras melko iso koira tuli rähinällä päälle. Tai ei tuo koira päässyt kunnolla hyökkäämään, mutta kuitenkin sen verran, että Devin lennähti kyljelleen. Sain onneksi nopeasti vedettyä Devinin pois alta, mutta Devinin reaktio oli tähän ensin haukkuminen (sain nopeasti hiljaiseksi) ja sitten muuttuminen tosi epävarmaksi. Kermana kakun päällä oli, että hyökännyt koira jäi ehkä alle parin metrin päähän tuijottamaan Deviniä. Pyysin kyllä omistajaa, että voisiko viedä koiransa kauemmaksi, mutta kun ei liikahtanut, niin tajusin sentään sitten itse siirtyä hieman kauemmaksi. Devin meni tapahtumasta hieman lukkoon, eikä halunnut enää leikkiä (sen kanssa saa yleensä vääntää kättä siitä, ettei lelun perään saa hyppiä mielin määrin ilman lupaa), eikä muuten myöskään kyennyt tekemään edes helppoja temppuja. Devin on toki herkässä iässä ja reagoi varmaan senkin takia näin vahvasti, mutta juuri tämän takia tapahtuma tuntui erityisen tylsältä. Enkä saanut Deviniä enää uudelleen niin rennoksi, kuin ennen kyseistä tapahtumaa, vaikka kävin välillä ulkona ja laitoin myös autoon hetkeksi nollaamaan tilannetta. Ulkona Devin oli siis ihan oma itsensä, mutta hallissa sitä sitten jännitti koko ajan enemmän tai vähemmän.
Ei kyllä voi sanoa muuta, kuin että hitsi miten herkästi nuo murrosikäiset saattavat ottaa itseensä. Ja itseäni jäi kyllä vaivaamaan tuo tapahtuma. Tai ehkä kuitenkin etenkin sen vieraan koiran omistajan ajattelutapa/käytös. Kyllä minä jossain määrin ymmärrän, että näitä sattuu, mutta toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että jos tiedostaa, että oma koira on edes hieman arvaamaton, niin sen perään sitten myös katsotaan ja TARKASTI (nimimerkillä noin 8 vuotta tällaisen kanssa kisannut agi-puolella...). Sattui nimittäin vielä niin, että samainen koira pääsi myöhemmin melkein Tinon perskarvoihin kiinni.
Minulle viimeinen pisara, mikä johti tähän melkoiseen ärsytykseen, oli kuitenkin koiran omistaja. Hän tuli sentään Devinin ja minun luokse hetken päästä kysymään, että onko kaikki ok ja totesi siinä samalla, ettei hänellä " ole tapana puuttua näihin asioihin" (siis ilmeisesti siihen, että hänen koiransa hyökkää muiden päälle ja jää vielä vierelle tuijottaamaan..?). Eipä minulta tässä vaiheessa tullut mitään suusta ulos, varmaan parempi niin. Ja siis ymmärrän, että tuijottavan koiran saa herkästi hyökkäämään, jos sitä menee tökkimään tai kiskomaan remmistä, mutta onko ratkaisu sitten se, että antaa koiran päättää, milloin meinaa lopettaa/mitä meinaa tehdä..? Ja jos koira on jo hyökännyt, niin edelleenkö ei mitään palautetta? Joo, ei mene minulle jakeluun (ja edelleen, kokemusta tällaisesta koirasta on). Meillä asia on kyllä niin, että tulee kieltoa ja tarvittaessa "tukkapöllyä", jos välejä ruvetaan selvittelemään omin päin rähinällä. (Eri asia on sitten koirien välinen aiheellinen komentaminen, esimerkiksi aikuisen koiran palaute piraija-hampaiselle pennulle.)
Tässä pitkä avautuminen, mutta nyt kohti uusia parempia kokemuksia, kun olen saanut ärsytyksen purettua pois mielestäni. Nyt on uusi viikko edessä!
Äh ja voihan harmitus, onpa teillä ollut harmia matkassa. :/
VastaaPoistaToivottavasti Devin ei jää muistelemaan asiaa ja on reipas seuraavan kerran hallissa. :)
Onneksi halli oli ennestään tuttu ja siellä käydään jatkossa treenailemassa, joten eiköhän hauskanpido hallissa onnistu jatkossakin. Pitää nyt vaan katsoa, että Devin saa hyviä kokemuksia vieraista isommista koirista, koska niitä se tuntui sitten kisa-päivänä jännittävän.
Poista