Pentuaika on aina täynnä yllätyksiä ja on mahtavaa päästä seuraamaan pienen koirapennun keihtystä. Muistan esimerkiksi miten meitä kasvattajan kanssa hirvitti Tinon kasvutahti, kun poika kasvoi aika pitkään reilun kilonkin viikossa ja etujalat kääntyivät ulospäin. Tino kasvoikin isoksi pojaksi ja kesti hetken ennen kuin lihasmassaa rupesi kertymään tai turkki kiiltämään. Kaikki energia tuntui kuluvan jalkojen ja kropan venyttämiseen. Tässä todistusaineistoa Tinon teini-iästä:
 |
| Tino noin 4½ kuisena. |
 |
| Tino noin 5½ kuisena. |
Turkin väri oli enemmän ruskea kuin musta, eikä karvanlaadulla voinut kehua. Tino oli laiha kuin mikäkin, vaikka kuinka sitä syötti, mutta niin pennusta ja teinistä kasvoi komea aikuinen poika.
 |
| Tino noin 2-vuotiaana. |
Luonne ja käyttäytyminen ovat tietenkin myös asioita, mikä kehittyvät koiralla pennusta loppuikään asti. Moni onkin sitä mieltä, että niistä kannatta olla enemmän huolissaan kuin kropan kehityksestä. Itse kuitenkin koen, että koska luonteeseen ja käyttäytymiseen voi aika pitkälti vaikuttaa itse, niin nämä asiat eivät tunnu yhtä arvaamattomilta, tai voisiko sanoa jopa pelottavilta, kuin ulkokuoren kehitys. Tämän takia jännitän enemmän sitä, että miten se kroppa kasvaa ja kehittyy, mutta keskityn toki luonteen ja käyttäytymisen työstämiseen (kun eihän sille kropalle oikein voi mitään). Minulla on jo ennestään takataskussa kokemusta siitä, miten käy, kun pentu tai nuori koira pääsee kukkoilemaan ja asiaan ei osata puuttua ajoissa. Voin kertoa, että oppirahoja saa pahimmillaan maksaa koiran loppuelämän ajan. Itse maksan edelleen oppirahoja meidän mahtavasta arvon herra Pippinistä. Pippin on kyllä niin itsevarma ja itseriittoinen tyyppi, ettei mitään rajaa. Siinä olisi silloin reilut 10 vuotta sitten pitänyt osata käsitellä tällaista haasteellista koiraa paremmin, jotta lopputuloksena olisi hyvin käyttäytyväinen koira..
 |
| Pippin, oman tiensä kulkija (kuva vuodelta 2012) |
Olen aina sanonut, että haluaisin uuden mahdollisuuden samanlaisen koiran kanssa, kuin mitä Pippin on. Koirasta, jolla on heti pienestä valtava itsetunto, ja joka on armottoman kovapäinen. Iron oli kyllä kovapäinen, mutta samalla ohjaajanöyrä, joten siitä sai aika pienellä työllä oikein kelvollisen koirakansalainen. Tino vuorostaan on kiltteyden perikuva ja hyvin luottavainen ohjaajansa kohtaan. Sekä Ironin että Tinon kanssa on ollut helppoa tehdä asioita ihan pentuajasta lähtien ja onhan se ollut onni, että pääsin hieman helpommalla Pippinin jälkeen.
 |
| Pieni, kiltti Iron (kuva vuodelta 2010) |
Mutta sitten tuli Devin. Se pilkullinen paimenkoirapentu, josta mietin pentulaatikossa, että eihän se vaan ole liian rauhallinen. Se rauhallisuus pentulaatikossa viiden siskon ympäröivänä taisi vaan olla merkki kovasta luonteesta. Olen tässä kuukausien aikana tunnistanut Devinistä useita käytöstapoja, mitkä esiintyivät myös Pippinillä pentuaikana. Kuten esimerkiksi, että kiellot menevät harvoin perille, kun käyttää pelkkää kieltosanaa. Napakka ote niskavillloista ei muuten myöskään auta, vaan jos oikeasti haluaa sanan perille, niin on parempi vääntää asia rautalangasta. Ja sitä saa muuten olla usein puuttumassa samaan kiellettyyn asiaan, helpolla ei antauduta. Itsevarmuus ja itseriittoisuus paistaa kyllä läpi Devinissä monessa asiassa. Tämä on aivan mahtavaa, mutta samalla pitäisi nyt osata ohjata teinihirviötä oikeaan suuntaan elämässä. Saas nähdä kuinka meidän käy.
 |
| Devin 7 viikkoa, tuleva teinihirviö |
Devinin kanssa riittänee siis työsarkaa, jotta siitäkin tulisi kelpo koirakansalainen. Ja ihan kuin siinä ei olisi tarpeeksi hommaa, niin samalla pitää jännittää purennan kehittymistä. Kävimme keskiviikkona näyttämässä hammasrivistöä Juulia Martimolle Animagi Keravassa. Juulia on erikoistunut hampaisiin ja on kyllä yksi mukavimmista eläinlääkäreistä, mitä olen tavannut. Hänellä tuntuu aina olevan aikaa käydä asiat perusteellisesti läpi ja hän ottaa koirien yksilölliset erot hyvin huomioon. Suosittelen lämpimästi häntä etenkin, jos on tarvetta hammaspuolen spesialistille (Juulia tekee siis myös vaativampia hammastoimenpiteitä).
Devinin ongelma on, että alaleuka on yläleukaan verrattuna jäljellä kasvussa, niin leveyden kuin pituuden osalta. Tilanne vaikuttaisi onneksi olevan hieman parempi kuin mitä oli pari viikkoa sitten, vaikkei purenta edelleenkään ole ongelmaton. Juulia antoi kuitenkin vähän toivoa ja sanoi, että on vielä mahdollista, että purenta korjaantuu kasvun myötä. Eli seuraamme edelleen tilannetta.
Devinillä tutkittiin samalla silmät, kun niihin oli kehittynyt aika ärhäkkä silmätulehdus. Silmissä ei ollut naarmuja tai muuta poikkeavaa kuin silmätulehdukseen liittyvä punoitus, turvotus ja rähmiminen. Tämän lastentaudin nujertamiseksi saimme mukaan kotiin silmätippoja ja nyt silmät näyttävätkin jo paljon paremmilta. Niin ja teinihirviö painoi keskiviikkona 13 kg.
Mutta nyt viikonlopun viettoon - mukavaa viikonloppua!
Kommentit
Lähetä kommentti