Rokotus, hammashuoli ja treeniä

Devinillä oli eilen toinen rokotus, ikää mittarissa on siis 16 viikkoa. Vaaka näytti 9 kg ja yleistarkastuksessa melkein kaikki oli kunnossa. Ainoa huolen aihe on oikea alakulmahammas (maitohammas), mikä edelleen painaa reiän ikeneen (yläpuolelle). Olen seurannut tuota jo yli kuukauden ja kulmuri on näköjään päättänyt, ettei meinaa luopua reiän poraamisesta. Hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri suositteli nyt molempien alakulmahampaiden poistoa, jotta leuka pääsisi kasvamaan rauhassa ja jottei pysyvä hammas ajautuisi tuohon samaan kohtaan. Varasin nyt maanantaille ajan hampaiden poistoon. Tähän mennessä Deviniltä on ainoastaan lähtenyt yksi etuhammas ja kulmurit vaikuttavat olevan edelleen kovaa kiinni.

Kati tuli sitten alkuillasta meille lenkille ja treenaamaan. Lenkillä oli tuttuun tapaan menoa ja vilskettä. Devin onnistui juoksemaan aivan täysillä minun jalkoihin, mutta eipä se tuntunut pentua haittaavan. Minuun tietenkin sattui ja kyllä törmäys oli sen verran kova, että Devinillä oli suu ihan veressä. Syynä oli kuitenkin vaan pieni haava kielessä.

Tokoilimme lenkin päätteeksi meidän pihalla. Tino pääsi pitkästä aikaa tekemään ruutua. Tein sekä niin, että lelu oli ruudussa, että näyttöruutua, jolloin heitin heti palkan, kun Tino oli ruudussa. Sitten noudon pariin, mikä ei kyllä ole Tinon suosikki-liike. Nyt Tino kuitenkin otti sekä ohjatun noudon kapulan että tavallisen kapulan hyvin kädestä, mutta maasta tavallinen kapula nousi vähän huonommin. Teimme viimeisinä liikkeinä seuraamista (mukana käännös oikealle ja vasemmalle, täyskäännös ja peruuttaminen) ja kaukot. Seuraaminen paranee koko ajan ja namiavustusta voi jo vähentää mukavasti. Kaukoissa Tino meinaa sivulta mennä maahan hieman vinoon, mutta vaihdot olivat oikein hyvät.

Devinkin pääsi vähän treenaamaan. Aluksi leikkimistä ja luoksetuloa, kun oli kerran avustaja paikalla. Luoksetulossa palkkasin leluun. Luoksetulon jälkeen kokeilimme Janita Leinosen oppien mukaan sitä, että miten Devin osaa ottaa maahan jätetyn lelun mukaan, kun sitä kutsuu. Tarkoituksena on, että koira malttaisi ottaa lelun mukaan ja tulla lelun kanssa ohjaajan luokse. Ideana tässä on, että koira oppisi olla jahtaamatta ohjaajaa radalla. Eli teimme niin, että Kati piti Deviniä ja jätin itse lelun minun ja Devinin väliin (välimatka minun ja Devinin välillä oli ehkä vajaat 10 metriä ja lelu oli puolessa välissä). Ensimmäisellä yrityksellä kutsuin tule-käskyllä ja silloin Devin vilkaisi lelua, muttei malttanut ottaa sitä. Pohdimme hetken, että vapaa-käsky voisi olla parempi, koska tule-käsky tarkoittaa kuitenkin meillä sitä, että pitää tulla välittömästi luokse. Kun kutsuin "Devin vapaa", niin silloin Devin malttoi ottaa lelun matkan varrella

Devin teki vielä lopuksi istumista, maahan menoa ja sivulletuloa. Sivulletuloa tehtiin nyt ensimmäistä kertaa ulkona ja se sujui yllättävän hyvin. Pätevä pentu! Naksuttelin vielä illalla ruokinnan yhteydessä ohjatun noudon kapulaa ja nyt Devin osaa jo tarjota pientä suun avaamista. On se etevä!

Kommentit