Päivä kerrallaan

Eihän tässä muu auta, kuin elää päivä kerrallaan. Olo on parempi kuin maanantaina, mutta Ironia on tietenkin kova ikävä. Usein on vaikeaa ymmärtää, ettei pikkumustaa enää ole. Kunhan on tekemistä, niin ajatukset pysyvät kohtuullisen hyvin kurissa, ja täällä meillähän riittää tuota tekemistä. Olen touhunnut pihalla, tehnyt pitkiä lenkkejä koirien kanssa ja jopa poistunut täältä kotolta muutaman kerran.

Pientä keittiö-/pihatokoa on myös tullut harrastettua. Tino on treenannut seuraamista ja siihen liittyviä liikkeittä. Olen lisäksi naksutellut ohjatun noudon kapulan ottamista kädestä niin, että Tino ottaa sen pienen vedon kera. Eli päästän irti kapulasta vasta, kun Tino vetää sitä itseään päin. Olen myös naksutellut metallia, mutta se ei oikein nyt etene, joten otamme pienen tauon sen suhteen.

Devinille olen myös naksutellut ohjatun noudon kapulaa sekä metallia. Devin osaakin jo nostaa ohjatun noudon kapulaa ja pitää sitä pienen hetken suussa. Sivulletulo on myös edennyt ja paikka rupeaa ehkä olemaan pennulle aika selvä. Alakulmureiden poistosta on kohta vierähtänyt sen pari viikkoa, joten pian voi taas ottaa lelut esille.

Pippin on toiminut terapiakoirana ja vaikuttaa olevan tyytyväinen rooliinsa.