Enpä ole kirjoittanut tänne paljon Ironin voinnista. Ei oikein jaksa käsitellä asiaa, yritänpä kuitenkin. Iron aloitti tammikuun alussa kipulääkkeiden jatkuvan syömisen sekä lisäksi kuurin tulehduskipulääkettä. En kuitenkaan parin kolmen viikon aikana huomannut, että näistä olisi ollut apua. Laitoin tämän takia viestiä Pauli Keräselle, joka tutki Ironin silloin tammikuun alussa.
Ongelmana on siis, että Iron vaikuttaa aika ajoin kipeältä ja väsyy pidemmillä lenkeillä (1-1½ h), vaikka kulkisi koko lenkin nätisti hihnassa. Eli nyt ei ole mistään päättömästä revittelystä kyse. Yksittäiset tunnin lenkit sujuvat yleensä ihan hyvin, mutta jos alla on useampi päivä, jolloin on lenkkeilty 45-60 min lenkkejä, niin sitten väsyy. Itse koen, että tunnin lenkki on vielä sellainen normaali lenkki, mitä pitäisi pystyä päivittäin tekemään, mutta Ironin suhteen ei tule puheeksi, että voisi päivittäin, tai edes kolmena päivänä peräkkäin käydä tunnin lenkillä. Pitäisi mieluummin tehdä esim. kaksi puolen tunnin lenkkiä.
Keränen soitti sitten eilen ja juttelimme jatkosta. Lenkkeily on yksi asia, minkä kanssa pitäisi olla tarkka. Eli ei mielellään tunnin lenkkejä, vaan mieluummin sama aika jaettuna kahdelle erilliselle lenkille. Lisäksi, koska nykyinen kipulääkesannos on melko matala, niin tämä nostetaan. Myös tulehduskipulääke nostetaan toistaiseksi takaisin täyteen annokseen.
Lääkitys:
* Kroonisen kivun lääke Gabapentin 1½ tablettia 2 kertaa päivässä, 1 tabletti = 50 mg (aikaisemmin 1 tabletti 2 kertaa päivässä), jos tarvetta, niin voi vielä nostaa annosta 2 tablettiin 2 kertaa päivässä.
* Tulehduskipulääke Metacam 8½ kg mukaan.
Mennään nyt noilla ja reilun viikon kuluttua Ironilla on fyssariaika, joten silloin näkee, että onko kroppa ollenkaan rentoutunut.
Spondyylosi on edennyt näkyvästi alkuvuoden 2011 tilanteesta tähän hetkeen:
Pahimmat spondyloosimuutokset näkyvät keskimmäisessä kuvassa (kts. 3 ensimmäistä nikamaa kuvan vasemmasta laidasta). Kunhan aktiivit kohdat silloittuisivat, niin kivun pitäisi hävitä (selkä jää toki jäykäksi), mutta Keräsen mukaan on hyvin yksilöllistä, että missä tahdissa silloittuminen tapahtuu. Lisäksi on todennäköistä, että uutta spondyloosia tulee muodostumaan muissa nikamaväleissä.
Lääkkeitä, fysioterapiaa, ei liian pitkiä lenkkejä, lenkkeily pehmeällä alustalla, kontrollikuvat ja verinäytteet kerran vuodessa; siinä olisi tulevaisuus. Onko tämä arvokasta elämää? Yhtenä hetkenä sanon ehdottomasti ei, kun näen, ettei toisella ole hyvä olla. Toisena hetkenä sanon kyllä, kun pikkumusta kiitää pihatietä pitkin tai saa hepulin sisällä.
Kenen takia jatkaisin Ironin hoitamista, Ironin vai itseni? Kenen takia luovuttaisin, Ironin vai itseni? Näihin kysymyksiin pitäisi löytää vastaukset.
Ongelmana on siis, että Iron vaikuttaa aika ajoin kipeältä ja väsyy pidemmillä lenkeillä (1-1½ h), vaikka kulkisi koko lenkin nätisti hihnassa. Eli nyt ei ole mistään päättömästä revittelystä kyse. Yksittäiset tunnin lenkit sujuvat yleensä ihan hyvin, mutta jos alla on useampi päivä, jolloin on lenkkeilty 45-60 min lenkkejä, niin sitten väsyy. Itse koen, että tunnin lenkki on vielä sellainen normaali lenkki, mitä pitäisi pystyä päivittäin tekemään, mutta Ironin suhteen ei tule puheeksi, että voisi päivittäin, tai edes kolmena päivänä peräkkäin käydä tunnin lenkillä. Pitäisi mieluummin tehdä esim. kaksi puolen tunnin lenkkiä.
Keränen soitti sitten eilen ja juttelimme jatkosta. Lenkkeily on yksi asia, minkä kanssa pitäisi olla tarkka. Eli ei mielellään tunnin lenkkejä, vaan mieluummin sama aika jaettuna kahdelle erilliselle lenkille. Lisäksi, koska nykyinen kipulääkesannos on melko matala, niin tämä nostetaan. Myös tulehduskipulääke nostetaan toistaiseksi takaisin täyteen annokseen.
Lääkitys:
* Kroonisen kivun lääke Gabapentin 1½ tablettia 2 kertaa päivässä, 1 tabletti = 50 mg (aikaisemmin 1 tabletti 2 kertaa päivässä), jos tarvetta, niin voi vielä nostaa annosta 2 tablettiin 2 kertaa päivässä.
* Tulehduskipulääke Metacam 8½ kg mukaan.
Mennään nyt noilla ja reilun viikon kuluttua Ironilla on fyssariaika, joten silloin näkee, että onko kroppa ollenkaan rentoutunut.
Spondyylosi on edennyt näkyvästi alkuvuoden 2011 tilanteesta tähän hetkeen:
 |
| Aistissa 22.3.2011, lanneranka ja osa rintarangasta |
 |
| HauMaussa 7.1.2013, lanneranka |
 |
| HauMaussa 7.1.2013, rintaranka |
Lääkkeitä, fysioterapiaa, ei liian pitkiä lenkkejä, lenkkeily pehmeällä alustalla, kontrollikuvat ja verinäytteet kerran vuodessa; siinä olisi tulevaisuus. Onko tämä arvokasta elämää? Yhtenä hetkenä sanon ehdottomasti ei, kun näen, ettei toisella ole hyvä olla. Toisena hetkenä sanon kyllä, kun pikkumusta kiitää pihatietä pitkin tai saa hepulin sisällä.
Kenen takia jatkaisin Ironin hoitamista, Ironin vai itseni? Kenen takia luovuttaisin, Ironin vai itseni? Näihin kysymyksiin pitäisi löytää vastaukset.
Kommentit
Lähetä kommentti