TOKOa (!) ja käsityötä

Tämä blogi on kyllä nykyään niin agilityn puutteessa, että olen miettinyt sen poistamista agi.fi blogivirrasta. Jotenkin hölmöä pitää sitä siellä, kun agilityn rintamalla ei tapahdu mitään. Tai itse asiassa olin kyllä kouluttamassa BATin yhtä 3-luokan ryhmää 8. ja 15.1, mikä olikin oikein hauskaa. Positiivista palautettakin tuli. Olen hallikauden aikana menossa kouluttamaan näillä näkymin vielä 7 kertaa, joten ihan agitonta elämää minulla ei sentään ole. Ehkä voisin jossain vaiheessa kirjoittaa tänne jotain koulutuskerroista.

Tino on edelleen levossa ja käy ulkona 5-10 minuuttia kerralla kaksi tai kolme kertaa päivässä, sekä jumppaa myös sen kaksi tai kolme kertaa per päivä. Lisäksi yritän keksiä pojalle rauhallisia temppuja opetettavaksi.

Olen pentuaikana yrittänyt opettaa TOKOn noutoliikkeen Tinolle. Tämä kaatui heti siihen, että ote noutokapulasta ja kapulan kantaminen ei vaan tahtonut onnistua. Tino otti aina kiinni kapulan päästä, sen sijaan, että ottaisi keskeltä (tämä tapahtui myös, vaikka käytti laipallista noutokapulaa). Toisena ongelmana oli se, että Tino tykkäsi viskoa noutokapulaa kauniissa kaarteessa kauhealla ryminällä. No, Tinosta ei ikinä pitänyt tulla TOKO-koiraa, joten noutokapulan pidon opettaminen jäi sikseen.

Sairasloman aikana ennen tähystystä onnistuin kuitenkin opettamaan Tinoa kantamaan sanomalehteä ja pitihän se noutokapula kaivaa taas esille. Olemmekin nyt siinä pisteessä, että Tino the TOKO-koira osaa ottaa kapulan sekä maasta että kädestä ja pitää sitä sievästi suussaan.

Tino the TOKO-koira!

Opetus on tapahtunut sheippaamalla naksuttimen avulla. Näin Tino on saanut sopivaa aivotyöskentelyä, kun on joutunut tarjoamaan toivottua temppua. Tinon ote on ehkä vähän löysä, eli voisi pitää kapulasta kiinni tiiviimmin, mutta ehkä se siitä vielä paranee.

Viisas mustavalkoinen

Tino on muuten ollut aika kiltisti pienestä liikuntamäärästä huolimatta. Mitä nyt ulkona tahtoo kiskoa remmissä... Karvakin on kasvamassa takaisin.

Tino 22.1.2012, noin 5 viikkoa tähystyksestä

Nyt kun ei ole treenejä, mihin suunnata harva se ilta, niin minulla onkin vähän enemmän vapaa-aikaa kuin aikaisemmin. Joulun jälkeen neuloin yhden villapaidan ihastuttavalle Luna-neidille (borderterrieri-narttu) ja nyt tammikuussa neuloin jo seuraavan paidan ystävän 14-vuotiaalle borderterrieri-herralle.

Tumman viininpunainen villapaita vanhalle borderterrieri-herralle.

Olen aikaisemmin neulonut Ironille tuollaisen samanlaisen villapaidan vaaleanruskeassa sävyssä. Tai itse asiassa tuo viininpunainen on Novitan Isoveli langasta ja olen aikaisemmin käyttänyt hieman ohuempaa 7-veljestä lankaa. Malli on tästä mallista kehitetty versio. Tuon ohjeen mukaan S-koko voisi olla sopiva borderterrierille, mutta ainakin minun käsialallani siitä tulee aivan liian tiukka. Olen enemmän mennyt M-koon mukaan, mutta olen sitäkin hieman muokannut. Lisäksi olen tehnyt erilaisen helman, koska en pidä alkuperäisessä mallissa siitä, että reidet jäävät ilman lämmikettä.

Luna-neidiltä, tai siis omistajalta, on tullut positiivista palautetta villapaidasta. Itse olen myös ollut tyytyväinen Ironin vaillapaitaan. Se toimii kivasti kylmillä keleillä, kun koira on vapaana, koska ei haittaa koiran liikettä. Vaikka ulkoilu tapahtuisi lumisessa maastossa, niin paita ei ole tiellä eikä lumi pääse paidan sisälle. Tino saanee tällaisen ensi talveksi ja sama koskee kuulemma Lunan Sole-kaveria :)