Tinoa kiusattiin

Viime viikon perjantaina osallistuin Tinon kanssa Christa Enqvist-Pukkilan koiran ja ohjaajan yhteistyökoulutukseen. Treenasimme Christan kanssa viime kesän ja syksyn samassa agilityryhmässä, joten hän tuntee Tinon ennestään ja muisti Tinon lelu-manian...

Tino pitää leluistaan. Leluja ei oikeastaan voi jättää radalle muuten kuin loppusuoralle tai muihin kohtiin, missä ei tarvitse tehdä paljon muuta, kuin keskittyä leluun. Tino fokusoitui sen verran vahvasti leluun, että puolet aivoista jää aina lelun luokse.

Christan harjoitus meille liittyi jättämiseen, tai luopumiseen. Jätin Tinon istumaan ja menin itse n. 5-7 metrin päähän kutsumaan luokse ja pyytämään sivulle. Christa sijoittui minun ja Tinon väliin. Kun kutsuin Tinoa, niin Christa heitti lelun. Tino lähti oikein tyytyväisenä lelun perään ja unohti luokse- ja sivulletulon alta aikayksikön. Christa helpotti harjoitusta vähän, eikä heittänyt lelua seuraavilla yrityksillä, vaan jätti lelun maahan. Tino nappasi lelun muutamia kertoja mukaan ja lähti rallittelemaan, mutta pikkuhiljaa jätkä ymmärsi jujun ja rupesi tulemaan luokseni ja sivulle, väistäen lelun. Keskittyminen oli alkuun edelleen lelussa, mutta tämäkin parani joka yrityksellä.

Teimme vielä lopuksi lyhyen noin neliön muotoisen agilityharjoituksen, missä lelu jätettiin pussin jälkeen. Ensimmäisellä kierroksella Tino ei kuitenkaan saanut mennä lelulle, vaan piti jatkaa rataa ja vasta toisella kierroksella annoin luvan mennä lelulle. Tino kuunteli todella kiltisti, eikä lähtenyt ensimmäisellä kierroksella lelulle. Olin aika yllättynyt, koska tällaiset harjoitukset ovat jo pitkään olleet mahdottomia meille.

Saimme kotiläksyksi jatkaa tämän tyyppisten harjoituksien parissa. Jättäminen ei ainoastaan koske lelua, vaan kyseessä voi myös olla esimerkiksi lumen jahtaaminen, kun tehdään lumitöitä tai liikkuvat hevoset. Näistä molemmista on väännetty kättä Tinon kanssa...

Christan kehotti miettimään jonkun sanan, joka tarkoittaa "nyt riittää", ja käyttää tätä sellaisissa tilanteissa, missä haluaa, että tietty toiminto loppuu heti (eikä toistu puolen minuutin kuluttua). Tinolle tällainen sana olisi varmasti tarpeellinen, joten eiköhän opetus ala kohta. Lisäksi jatketaan harjoituksia lelun jättämisen parissa, jotta voisin taas ruveta välillä pitämään palkkaa radalla valmiina ilman, että Tinon aivokapasiteetti puolittuu.

Seurasin illan aikana myös muiden koirakoiden vuoroja. Päällimmäiseksi jäi mieleen yksi asia, mitä Christa sanoi; ei tarvitse olla tyytyväinen nykytilanteeseen/nykyiseen suoritukseen, vaan keskittyä siihen, millaiseksi haluaa lopputuloksen. Pitää olla valmis tekemään suunnitelman saavuttaakseen tietyn opetusvaiheen ja tekemään töitä seuratakseen tätä suunnitelmaa. Nykysuoritus ei ehkä miellytä, mutta se ei olekaan se lopullinen suoritus.

Itse jään helposti kiinni epäonnistumiin tai siihen, etten tällä hetkellä ole tyytyväinen johonkin asiaan. Esimerkkinä voisi tällä hetkellä olla Tinon pujottelu. Pujottelu saisi olla nopeampi ja Tino saisi olla varmempi lopetuksen kanssa. Asia häiritsee minua jatkuvasti, ja kisoissa jännitän aina, että miten se pujottelun lopetus sujuu. Nyt olisi kuitenkin parempi kiinnittää katse tulevaan ja miettiä minkälaiseksi haluan pujottelun ja miten saan sen sellaiseksi. Ei muuta kuin luomaan suunnitelmia ja toteuttamaan niitä!

Kommentit