Eilen oli siis Ironin synttärit ja suuntasimme illalla Aistiin fyssari Niina Sorvarin luokse. Havahduin eilen itse siihen, että pahimmat oireet Ironin seisoma-asennossa on itse asiassa hävinnyt viimeisen viikon aikana. Takapään tärisemistä tai pahaa niiausta ei toisin sanoen ole enää esiintynyt. Lisäksi Iron on aika ajoin ollut taas pirteämpi.
Ironin selkäleikkauksesta on nyt reilu vuosi. Kuntoutuminen sujui alkuun hyvin ja syksyllä Iron liikkui jo saman verran kuin Pippin ja Tino. Noin tammikuusta alkoi kuitenkin mysteeriset väsymisoireet ja takapään huonontunut käyttö. Magneettikuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, mutta lepo tai kipulääkkeet eivät kuitenkaan auttaneet. Kuukausi sitten neurologi suositteli fysioterapiaa, mutta silloin Ironia ei voitu silloin käsitellä ihossa olleen hiivan takia. Pääsimme kuitenkin aloittamaan kevyet jumppaliikkeet ja taivutukset, joita olemme tehneet nyt päivittäin kuukauden päivät.
Niina kirjoitti eilen Ironin papereihin:
"Liikkuu tänään suorana, suht. rennosti, mutta takaosa hieman töpöttäen, selkälinja suora, taipuu vasemmalle huonommin, oikeallekin saisi taipua paremmin.
Seistessä symmetrinen, paino pääosin takajaloilla symmetrisesti, mutta ajoittain hakee painoa vtj:lle enemmän, rangan jousto kohtalainen, syvät lihakset edessä ja takana hyvät, vartalossa symmetriset, mutta saavat vielä vahvistua. Asentotunto vtj hyvä, otj selvästi hidastunut.
Lihaskireyksiä rinta- ja lannerangan molemmin puolin, sekä kaularangan kaudaaliosassa; pehmytkudoskäsittely ja koko rangan kevyt mobilisointi, kompressiokäsittelyä lonkille, polville ja kintereille, proprioseptiikan kehittämiseksi."
Olin itse huomannut, että Ironin niska on vaikuttanut viime aikoina todella kireältä. Iho on ollut panssarimainen ja jäykkä. Eilisen käsittelyn jälkeen iho liikkui ihan eri tavalla kuin pitkään aikaan ja jatkankin ihon rullaamista jumppatuokioiden yhteydessä.
Kokeilen nyt varovasti nostaa Ironin liikuntamäärää (n. +5 min/lenkki/viikko) ja saan myös ruveta tekemään hieman vaativampia jumppaliikkeitä. Viiden viikon päästä on sitten seuraava aika, mikäli tässä välissä ei tule takapakkia.
Ironin selkäleikkauksesta on nyt reilu vuosi. Kuntoutuminen sujui alkuun hyvin ja syksyllä Iron liikkui jo saman verran kuin Pippin ja Tino. Noin tammikuusta alkoi kuitenkin mysteeriset väsymisoireet ja takapään huonontunut käyttö. Magneettikuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, mutta lepo tai kipulääkkeet eivät kuitenkaan auttaneet. Kuukausi sitten neurologi suositteli fysioterapiaa, mutta silloin Ironia ei voitu silloin käsitellä ihossa olleen hiivan takia. Pääsimme kuitenkin aloittamaan kevyet jumppaliikkeet ja taivutukset, joita olemme tehneet nyt päivittäin kuukauden päivät.
Niina kirjoitti eilen Ironin papereihin:
"Liikkuu tänään suorana, suht. rennosti, mutta takaosa hieman töpöttäen, selkälinja suora, taipuu vasemmalle huonommin, oikeallekin saisi taipua paremmin.
Seistessä symmetrinen, paino pääosin takajaloilla symmetrisesti, mutta ajoittain hakee painoa vtj:lle enemmän, rangan jousto kohtalainen, syvät lihakset edessä ja takana hyvät, vartalossa symmetriset, mutta saavat vielä vahvistua. Asentotunto vtj hyvä, otj selvästi hidastunut.
Lihaskireyksiä rinta- ja lannerangan molemmin puolin, sekä kaularangan kaudaaliosassa; pehmytkudoskäsittely ja koko rangan kevyt mobilisointi, kompressiokäsittelyä lonkille, polville ja kintereille, proprioseptiikan kehittämiseksi."
Olin itse huomannut, että Ironin niska on vaikuttanut viime aikoina todella kireältä. Iho on ollut panssarimainen ja jäykkä. Eilisen käsittelyn jälkeen iho liikkui ihan eri tavalla kuin pitkään aikaan ja jatkankin ihon rullaamista jumppatuokioiden yhteydessä.
Kokeilen nyt varovasti nostaa Ironin liikuntamäärää (n. +5 min/lenkki/viikko) ja saan myös ruveta tekemään hieman vaativampia jumppaliikkeitä. Viiden viikon päästä on sitten seuraava aika, mikäli tässä välissä ei tule takapakkia.
Kommentit
Lähetä kommentti