Kohti valoa pimeyden keskellä

Kylläpä pimeys on iltaisin tullut vastaan aikaisin talviajan myötä tällä viikolla. Eilen kävin neljän ja viiden välissä metsälenkillä ja oli kyllä synkkää. Kohta sitä ei enää taida ehtiä ulkoilemaan metsässä töiden jälkeen.

Pelkkää pimeyttä elämämme ei kuitenkaan ole. Tinon jalka tuntuu kestävän normaalia liikutusta ja poika onkin täynnä energiaa. Tino saattaa edelleen kääntää vasenta takajalkaa hieman ulos istuessaan, mutta tätä se on kyllä tehnyt aiemminkin, joten olisikohan kyse tavasta/toispuoleisuudesta. Tänään käymme varmaankin kokeilemassa agilitya, josta on taukoa takana vajaat kolme viikkoa. Katsotaan miten se vaikuttaa jalkaan, toivon mukaan ei mitenkään. Vajaan viikon kuluttua Tinolla on onneksi fyssari, joten ehkä saan sitä kautta paremman mielenrauhan.

Ironin iho näyttää jo paljon paremmalta. Ainostaan niskassa on pieni kohta, missä iho on rikki. Lisäksi hilseily on vähentynyt ja turkki kiiltää, vaikka Iron onkin aika lailla pohjavillassa. Runsas juominen jatkuu kuitenkin edelleen, mutta vaikea sanoa mistä voisi johtua (kipu/stressi/tapa).

Olisivatkohan nämä koiraongelmat kohta loppu, edes hetkeksi? En uskalla toivoa liikaa, mutta pientä valoa on sentään havaittavissa.