Treenasimme keskiviikkona Tinon ryhmän kanssa keskenämme ilma kouluttajaa. Treeniratana oli rata, mitä teimme Hannan kanssa 3.8.2011.
Tuli itse asiassa sen verran aikaisin kentälle, että tein itsekseni ensin pentukeinua. Tino arpoi sen kanssa alkuun ja loikki pois heti kun keinu laskeutui maahan ja rämähti. Pete tuli sitten auttamaan ja otti hieman vastaan, ettei keinu rämähtänyt liikaa. Jatkoin vielä itse muutamia kertoja niin, että vaimensin laskua itse kädellä alastulolla. Tinolle tuli vähän epävarmuutta keinua kohtaan, ja vaikka lähestyi sitä ihan reippaasti, niin pysähtyi/hiljensi vauhtia aina vähän ennen alastulokontaktipintaa. Jatketaan nyt jonkun aikaa tuon pentukeinun kanssa ja katsotaan, miten se lähtee sujumaan.
Radalla tuli ongelmia lähinnä keppien päässä ja 12. hypyn jälkeen. Rimakorkeudet olivat 40-55 cm (yksi 55 cm, kaksi 50 cm ja loput 40 tai 45 cm). Tino ei mielestäni pudottanut yhtäkään rimaa.
Rengas oli hyvä ja itse asiassa rata keppien loppuun sujui oikein kivasti, eikä matkan varrelle tullut yhtäkään väärän putken päätä (edistystä!). Tein takaaleikkaukset 6. ja 8. esteille (eli putkelle ja muurille). Onnistuivat hyvin. Kerran alkurata keppien loppuun oli aikamoinen fiasko, kun jätin lelun keppien päähän ja siihen jäi sitten samalla puolet Tinon aivoista... Ei poika vaan osannut keskittyä, kun tiesi, että siellä se lelu odottaa.
Kepeillä oli ohjurit alussa ja lopussa (kahdet molemmissa päissä). N. 6 ensimmäistä keppiä oli suorassa ja loput n. 1 cm kujana. Tino tuli ensimmäisellä kerralla viimeisen ohjurin yli, kun lähdin vetämään sivulle ja jätin Tinon selän taakse. Laitoin kerran lelun keppien päähän ja kohta onnistui, mutta kun kokeilin ilman lelua, niin Tino tuli taas ohjurin yli. Tässä vaiheessa Pete tuli auttamaan ja sanoi, ettei ole ihan reilua jättää nuorta koiraa noin voimakkaasti selän taakse ja samalla vetää sivusuuntaan. Heti kun pidin katseen Tinossa, enkä lähtenyt liikaa sivulle, niin viimeisen välin kanssa ei ollut ongelmia. Unohdan usein, että Tino on vielä nuori ja tarvitsee tukea vaikeissa paikoissa.
Tauon jälkeen tein loppuradan (11-17). Käännös 12. hypyn jälkeen oli aina vähän kökkö, mutta Tino ei sentään lähtenyt kertaakaan tässä kohtaa pussiin. Christa oli kerran palkkaamassa loppusuoralla, jotta irtoaminen suoralla vahvistuisi.
Tein vielä lopuksi pari kertaa puomia, joka sujui ihan kivasti. Lisäksi myös kepit pari kolme kertaa, jotta loppuvirheet pyyhkiytyisivät pois Tinon muistista. Tuli oikein hyviä toistoja.
Tuli itse asiassa sen verran aikaisin kentälle, että tein itsekseni ensin pentukeinua. Tino arpoi sen kanssa alkuun ja loikki pois heti kun keinu laskeutui maahan ja rämähti. Pete tuli sitten auttamaan ja otti hieman vastaan, ettei keinu rämähtänyt liikaa. Jatkoin vielä itse muutamia kertoja niin, että vaimensin laskua itse kädellä alastulolla. Tinolle tuli vähän epävarmuutta keinua kohtaan, ja vaikka lähestyi sitä ihan reippaasti, niin pysähtyi/hiljensi vauhtia aina vähän ennen alastulokontaktipintaa. Jatketaan nyt jonkun aikaa tuon pentukeinun kanssa ja katsotaan, miten se lähtee sujumaan.
Radalla tuli ongelmia lähinnä keppien päässä ja 12. hypyn jälkeen. Rimakorkeudet olivat 40-55 cm (yksi 55 cm, kaksi 50 cm ja loput 40 tai 45 cm). Tino ei mielestäni pudottanut yhtäkään rimaa.
Rengas oli hyvä ja itse asiassa rata keppien loppuun sujui oikein kivasti, eikä matkan varrelle tullut yhtäkään väärän putken päätä (edistystä!). Tein takaaleikkaukset 6. ja 8. esteille (eli putkelle ja muurille). Onnistuivat hyvin. Kerran alkurata keppien loppuun oli aikamoinen fiasko, kun jätin lelun keppien päähän ja siihen jäi sitten samalla puolet Tinon aivoista... Ei poika vaan osannut keskittyä, kun tiesi, että siellä se lelu odottaa.
Kepeillä oli ohjurit alussa ja lopussa (kahdet molemmissa päissä). N. 6 ensimmäistä keppiä oli suorassa ja loput n. 1 cm kujana. Tino tuli ensimmäisellä kerralla viimeisen ohjurin yli, kun lähdin vetämään sivulle ja jätin Tinon selän taakse. Laitoin kerran lelun keppien päähän ja kohta onnistui, mutta kun kokeilin ilman lelua, niin Tino tuli taas ohjurin yli. Tässä vaiheessa Pete tuli auttamaan ja sanoi, ettei ole ihan reilua jättää nuorta koiraa noin voimakkaasti selän taakse ja samalla vetää sivusuuntaan. Heti kun pidin katseen Tinossa, enkä lähtenyt liikaa sivulle, niin viimeisen välin kanssa ei ollut ongelmia. Unohdan usein, että Tino on vielä nuori ja tarvitsee tukea vaikeissa paikoissa.
Tauon jälkeen tein loppuradan (11-17). Käännös 12. hypyn jälkeen oli aina vähän kökkö, mutta Tino ei sentään lähtenyt kertaakaan tässä kohtaa pussiin. Christa oli kerran palkkaamassa loppusuoralla, jotta irtoaminen suoralla vahvistuisi.
Tein vielä lopuksi pari kertaa puomia, joka sujui ihan kivasti. Lisäksi myös kepit pari kolme kertaa, jotta loppuvirheet pyyhkiytyisivät pois Tinon muistista. Tuli oikein hyviä toistoja.
Kommentit
Lähetä kommentti