Hanna oli taas eilen kouluttamassa Tinon ryhmää - on kyllä niin yksi minun lepparikouluttajistani! Rata oli taas 1-luokan tasoinen 16 esteen rata koostuen hypyistä, putkista, pussista, okserista, kujakepeistä ja puomista. Pidin rimat Tinolla 40-45 cm korkuisina.
Toisen hypyn jälkeen tuli käännös takaisinpäin kolmannelle hypylle. Ensimmäisellä yrityksellä Tino ei lähtenyt kääntymään ollenkaan, vaan oli vissiin lukinnut suorat kepit, jotka jätimme kentälle, kun eivät olleet tiellä rataa ajatellen. Aloitin sitten uudestaan ja selvitimme radan virheittä loppuun asti! Aika hienoa, ei meillä ole aikaisemmin onnistunut noin pitkä pätkä virheittä. Ongelmana on lähinnä ollut, että minulla hajoaa paketti jossain vaiheessa, kun en ole ajoissa ohjaamassa oikein. Ei se nollarata ollut mikään nappisuoritus, mutta kyllä se merkitsee paljon, että saa pidettyä paketin kasassa ja jatkettua maaliin saakka.
Kävimme läpi ongelmakohdat, tai ne kohdat jotka sujuivat huonommin. Käännös toisen hypyn jälkeen piti kertoa aikaisemmin, jottei käännös leviäisi niin pahasti. Radan keskiosuudella oli pieni putkiansa (lähinnä ongelmana vaan Tinon kohdalla) ja siinä piti vekata selkeästi yhdelle hypylle, jotta saisi linjan korjattua. Ensimmäisellä yrityksellä otin aika tiukkaan haltuun tässä kohdassa ja vaikka se onnistuikin, niin Tino joutui kyselemään minulta pari kertaa minne nyt jatketaan. Myös takaaleikkaus/viskileikkaus seuraavalle esteelle oli tämän takia epäselvä, kun rytmi oli hukassa. Tämä kohta piti siis korjata. Lisäksi vienti puomille olisi saanut olla rohkeampi.
Ei päästy enää tekemään rataa kokonaisena, kun noiden kohtien korjaamisien myötä tuli myös virheitä. Alkukäännöstä kokeilin muutamia kertoja ja se valahti aina jonkun verra. Pitää harjoitella sen tyyppistä kääntymistä. Vekki radan keskiosuudella ei alkuun onnistunut, vaan Tino pääsi lukitsemaan putken ja paineli sinne hypyn jälkeen. Harjoiteltiin tätä ja saimme sen onnistumaan, jolloin myös leikkaus seuraavalle hypylle oli parempi.
Kun yritin viedä rohkeammin puomille, niin Tino lukitsi ihan vääriä hyppyjä, mutta toisella yrityksellä tämä onnistui. Puomi oli ok, hyvä kontaktiasento, mutta vauhti saisi edelleen olla parempi, vaikka Tino suorittaakin puomia ihan kivassa laukassa. Ensimmäisellä kerralla unohdin oikean vapautussanan ja kutsuin pelkällä hyppykäskyllä. Pitää olla tarkka tämän kanssa! Lisäksi Hanna huomautti (niin kuin viimeksikin) että minun pitää olla varovainen haltuukäskyjen kanssa (lähinnä nimen käytön kanssa), jotten käytä sitä turhan paljon. Tästä Petekin on sanonut minulle.
Kujakepit onnistuivat todella kivasti! Kuja oli kapea, n. 1½-2 cm pari viimeistä väliä lukuunottamatta. Lopussa oli ohjurit, tuplaohjurit 10. ja 12. kepeissä ja yksi ohjuri 9. ja 11. kepeissä. Lähestyminen oli suora ja Tino irtosi hyvin kepeille ja kesti pienen vedätyksen ilman virheitä keppien lopussa.
Toisen hypyn jälkeen tuli käännös takaisinpäin kolmannelle hypylle. Ensimmäisellä yrityksellä Tino ei lähtenyt kääntymään ollenkaan, vaan oli vissiin lukinnut suorat kepit, jotka jätimme kentälle, kun eivät olleet tiellä rataa ajatellen. Aloitin sitten uudestaan ja selvitimme radan virheittä loppuun asti! Aika hienoa, ei meillä ole aikaisemmin onnistunut noin pitkä pätkä virheittä. Ongelmana on lähinnä ollut, että minulla hajoaa paketti jossain vaiheessa, kun en ole ajoissa ohjaamassa oikein. Ei se nollarata ollut mikään nappisuoritus, mutta kyllä se merkitsee paljon, että saa pidettyä paketin kasassa ja jatkettua maaliin saakka.
Kävimme läpi ongelmakohdat, tai ne kohdat jotka sujuivat huonommin. Käännös toisen hypyn jälkeen piti kertoa aikaisemmin, jottei käännös leviäisi niin pahasti. Radan keskiosuudella oli pieni putkiansa (lähinnä ongelmana vaan Tinon kohdalla) ja siinä piti vekata selkeästi yhdelle hypylle, jotta saisi linjan korjattua. Ensimmäisellä yrityksellä otin aika tiukkaan haltuun tässä kohdassa ja vaikka se onnistuikin, niin Tino joutui kyselemään minulta pari kertaa minne nyt jatketaan. Myös takaaleikkaus/viskileikkaus seuraavalle esteelle oli tämän takia epäselvä, kun rytmi oli hukassa. Tämä kohta piti siis korjata. Lisäksi vienti puomille olisi saanut olla rohkeampi.
Ei päästy enää tekemään rataa kokonaisena, kun noiden kohtien korjaamisien myötä tuli myös virheitä. Alkukäännöstä kokeilin muutamia kertoja ja se valahti aina jonkun verra. Pitää harjoitella sen tyyppistä kääntymistä. Vekki radan keskiosuudella ei alkuun onnistunut, vaan Tino pääsi lukitsemaan putken ja paineli sinne hypyn jälkeen. Harjoiteltiin tätä ja saimme sen onnistumaan, jolloin myös leikkaus seuraavalle hypylle oli parempi.
Kun yritin viedä rohkeammin puomille, niin Tino lukitsi ihan vääriä hyppyjä, mutta toisella yrityksellä tämä onnistui. Puomi oli ok, hyvä kontaktiasento, mutta vauhti saisi edelleen olla parempi, vaikka Tino suorittaakin puomia ihan kivassa laukassa. Ensimmäisellä kerralla unohdin oikean vapautussanan ja kutsuin pelkällä hyppykäskyllä. Pitää olla tarkka tämän kanssa! Lisäksi Hanna huomautti (niin kuin viimeksikin) että minun pitää olla varovainen haltuukäskyjen kanssa (lähinnä nimen käytön kanssa), jotten käytä sitä turhan paljon. Tästä Petekin on sanonut minulle.
Kujakepit onnistuivat todella kivasti! Kuja oli kapea, n. 1½-2 cm pari viimeistä väliä lukuunottamatta. Lopussa oli ohjurit, tuplaohjurit 10. ja 12. kepeissä ja yksi ohjuri 9. ja 11. kepeissä. Lähestyminen oli suora ja Tino irtosi hyvin kepeille ja kesti pienen vedätyksen ilman virheitä keppien lopussa.
Kommentit
Lähetä kommentti