Viime viikolla tuli tehtyä vain yksi uimareissu, mutta kävimme sitten heti maanantaina taas pulikoimassa Firan montussa. Iron lähti jo rohkeast keppien perään vähän pidempiäkin matkoja ja uiminen näytti ihan hyvältä.
Nyt kun on ollut lämmintä, niin olemme käyneet vähän lyhyimmillä lenkeillä. Jo n. 40-50 minuutin lenkki on aika väsyttävä koirille helteellä. Pippin tuntuu pärjäävän helteessä parhaiten meidän koirista, mikä johtuu varmaan siitä, ettei herra viitsi juoksennella ja intoilla turhaan, jos on liian lämmintä ;-) Nyt on kuitenkin ollut pari päivää vähän viileämpää, joten olemme päässeet edes pari kertaa vähän pidemmille lenkeille.
Ironilla ei ole mitään vaikeuksia pysyä mukana tahdissa, mutta tietyissä paikoissa näkee selkeästi, ettei takapää ole ihan hallinnassa. Meidän vakiometsässä on parissa kohtaa pienet sillat ojien yli. Toinen silta on tehty vaakalaudoista, mutta niiden välissä on pieniä rakoja, ja toinen on tehty pyöreistä koivunrungoista. Ironilla tipahtaa näillä silloilla aina takatassut lautojen/puunrunkojen välisiin rakoihin ja kiirehtii sitten yli, kun ei pysty sovittamaan takajalkoja horjumatta lähes jokaisella askeleella :-( Tämä tarkoittaa myös sitä, että pikkumustan vapaaolot tapahtuvat edelleen viiden metrin fleksissä. Kun takapää ei ole kontrollissa, niin ei myöskään uskalla antaa pojan liikkua vapaasti.
Leikkauksesta on nyt kohta neljä kuukautta (leikkaus oli 22.3) ja tosiasia on, ettei takapää todellakaan ole palautunut ennalleen. Kyllähän tässä rupeaa väkisin miettimään, että palautuukohan ikinä. Mitään suurempaa edistystä takajalkojen käytön suhteen en ole nähnyt vähään aikaan, mutta pitää nyt vaan koittaa ylläpitää toivetta ainakin siihen saakka, kunnes leikkauksesta on se kuusi kuukautta.
Palaaminen harrastuksien pariin oli siis merkitty papereihin kestävän n. 4-6 kuukautta riippuen miten kuntoutus sujuu. Minulle harrastuksiin palaaminen tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että Iron saisi palata normaaliin aktiiviseen elämään lukuun ottamatta agilitya. Agility on sitten asia erikseen ja sitä en aio miettiä, ennen kuin Iron on päässyt takaisin normaaliin elämään, jos siis edes pääsee. Eli ensin pojan pitäisi saada juosta vapaana metsissä pitkillä lenkillä myös reippaassa vauhdissa. Sen jälkeen voi miettiä tulevaisuutta.
Drive-in treenit 12.7
Minun ei pitänyt osallistua Tinon kanssa tämän viikon drive-in treeneihin, kun viikon teemana olivat MM-karsinnat, mutta tein sittenkin pätkiä radasta, kun siinä oli ihan sopivia kohtia meille.
Aloitin kuitenkin treenit kujakepeillä. Tino teki yhden hyvän suorituksen, mutta rupesi sitten jättää välejä pujottelematta keppien lopusta. Teki tämän joitain kertoja, joten päätin leventää loppua, jotta taas onnistuisi. Muutamien onnistuneiden suorituksien jälkeen laitoin Tinon tauolle ja menin auttamaan radan rakennuksessa.
Kun rata oli valmiina, niin laitoin kujat takaisin siihen leveyteen, mistä aloitimme ja nyt Tino teki ne joka kerralla loppuun asti. Tein n. 90 asteen avo- ja umpikulmia. Umpikulma oli helpompi, mutta avokulmassa piti vähän auttaa. Kepit tuntuivat sujuvan parhaiten silloin, kun lähestyminen tapahtui pienen ratakuvion kautta. Juoksin muuten rinnalla/hieman edessä, mutta jättäydyin pari kertaa vähän taakse ja Tino kesti tämän nyt aika hyvin. Hiljensi kyllä vähän, mutta jatkoi kuitenkin ihan hyvin (palkka edessä hypyn takana).
Tässä drive-in treenien rata. Rata on siis karsintatuomarin David Powellin vanha rata.
![]()
En tehnyt Tinon kanssa keinua, enkä 11-14 kuviota (kun ei tehdä suoria keppejä eikä täyskorkeata A:ta). Pidin rimat 35-40 cm korkuisina.
1-2 ei ongelmia, Tino tulee nyt tosi nätisti renkaan :) Pussilla takertui ensimmäisellä kerralla kankaaseen, mutta selvitti tiensä ulos. Otin uudestaan, eikä enää ollut ongelmaa. Pöytäkin sujui yllättävän kivasti, vaikkei olla tehty sitä talven jälkeen ja silloinkin vain muutamia kertoja.
5-10 kohta oli ihan ok. Etenkin 5-7 meni hienosti, kun käskytin jo pöydällä putkeen ja Tino lukitsi sen hyvin ja leijeröin itse pituuden. Käännös 8. hypyltä oli vähän huono (valui), mutta 9. hypyn käännös toimi hyvin ennakoivalla valssilla. Tino kyllä hidasteli vähän 8-9 kohdassa, mutta lähti sitten tykittämään hyvin 10. hypylle. Minun pitäisi vaan ohjata selkeämmin ja rohkeammin nuo käännökset, koska Tino tuntuu reagoivan aika vahvasti siihen, jos jään kökkimään...
Otin A:n alastulokontaktin ja jatkoimme siitä loppuun. Käännös pituudelta venyi, mutta tällöin puomille tuli parempi linja tällaiselle nuorelle koiralle. Puomi oli ok, Tino meni laukassa, muttei mitenkään hirveän kovaa. Ehkä se vauhti tulee puomilla myöhemmin, kun Tino meni sitä kuitenkin tuossa yhdessä vaiheessa kovempaa. Kontakti oli kuitenkin hyvä. Taaksetyöntö ja päällejuoksu onnistui hyvin 19. hypylle. Ehdin hyvin eteen pois alta ja Tino tuli kuitenkin nätisti hypyn yli, eikä ohittanut, niin kuin teki aina tuossa yhdessä vaiheessa, jos en tehnyt tosi voimakasta vetoa.
Lopuksi hyvän mielen irrottelua suorahkolla putkella ja parilla hypyllä.
Nyt kun on ollut lämmintä, niin olemme käyneet vähän lyhyimmillä lenkeillä. Jo n. 40-50 minuutin lenkki on aika väsyttävä koirille helteellä. Pippin tuntuu pärjäävän helteessä parhaiten meidän koirista, mikä johtuu varmaan siitä, ettei herra viitsi juoksennella ja intoilla turhaan, jos on liian lämmintä ;-) Nyt on kuitenkin ollut pari päivää vähän viileämpää, joten olemme päässeet edes pari kertaa vähän pidemmille lenkeille.
Ironilla ei ole mitään vaikeuksia pysyä mukana tahdissa, mutta tietyissä paikoissa näkee selkeästi, ettei takapää ole ihan hallinnassa. Meidän vakiometsässä on parissa kohtaa pienet sillat ojien yli. Toinen silta on tehty vaakalaudoista, mutta niiden välissä on pieniä rakoja, ja toinen on tehty pyöreistä koivunrungoista. Ironilla tipahtaa näillä silloilla aina takatassut lautojen/puunrunkojen välisiin rakoihin ja kiirehtii sitten yli, kun ei pysty sovittamaan takajalkoja horjumatta lähes jokaisella askeleella :-( Tämä tarkoittaa myös sitä, että pikkumustan vapaaolot tapahtuvat edelleen viiden metrin fleksissä. Kun takapää ei ole kontrollissa, niin ei myöskään uskalla antaa pojan liikkua vapaasti.
Leikkauksesta on nyt kohta neljä kuukautta (leikkaus oli 22.3) ja tosiasia on, ettei takapää todellakaan ole palautunut ennalleen. Kyllähän tässä rupeaa väkisin miettimään, että palautuukohan ikinä. Mitään suurempaa edistystä takajalkojen käytön suhteen en ole nähnyt vähään aikaan, mutta pitää nyt vaan koittaa ylläpitää toivetta ainakin siihen saakka, kunnes leikkauksesta on se kuusi kuukautta.
Palaaminen harrastuksien pariin oli siis merkitty papereihin kestävän n. 4-6 kuukautta riippuen miten kuntoutus sujuu. Minulle harrastuksiin palaaminen tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että Iron saisi palata normaaliin aktiiviseen elämään lukuun ottamatta agilitya. Agility on sitten asia erikseen ja sitä en aio miettiä, ennen kuin Iron on päässyt takaisin normaaliin elämään, jos siis edes pääsee. Eli ensin pojan pitäisi saada juosta vapaana metsissä pitkillä lenkillä myös reippaassa vauhdissa. Sen jälkeen voi miettiä tulevaisuutta.
Drive-in treenit 12.7
Minun ei pitänyt osallistua Tinon kanssa tämän viikon drive-in treeneihin, kun viikon teemana olivat MM-karsinnat, mutta tein sittenkin pätkiä radasta, kun siinä oli ihan sopivia kohtia meille.
Aloitin kuitenkin treenit kujakepeillä. Tino teki yhden hyvän suorituksen, mutta rupesi sitten jättää välejä pujottelematta keppien lopusta. Teki tämän joitain kertoja, joten päätin leventää loppua, jotta taas onnistuisi. Muutamien onnistuneiden suorituksien jälkeen laitoin Tinon tauolle ja menin auttamaan radan rakennuksessa.
Kun rata oli valmiina, niin laitoin kujat takaisin siihen leveyteen, mistä aloitimme ja nyt Tino teki ne joka kerralla loppuun asti. Tein n. 90 asteen avo- ja umpikulmia. Umpikulma oli helpompi, mutta avokulmassa piti vähän auttaa. Kepit tuntuivat sujuvan parhaiten silloin, kun lähestyminen tapahtui pienen ratakuvion kautta. Juoksin muuten rinnalla/hieman edessä, mutta jättäydyin pari kertaa vähän taakse ja Tino kesti tämän nyt aika hyvin. Hiljensi kyllä vähän, mutta jatkoi kuitenkin ihan hyvin (palkka edessä hypyn takana).
Tässä drive-in treenien rata. Rata on siis karsintatuomarin David Powellin vanha rata.
En tehnyt Tinon kanssa keinua, enkä 11-14 kuviota (kun ei tehdä suoria keppejä eikä täyskorkeata A:ta). Pidin rimat 35-40 cm korkuisina.
1-2 ei ongelmia, Tino tulee nyt tosi nätisti renkaan :) Pussilla takertui ensimmäisellä kerralla kankaaseen, mutta selvitti tiensä ulos. Otin uudestaan, eikä enää ollut ongelmaa. Pöytäkin sujui yllättävän kivasti, vaikkei olla tehty sitä talven jälkeen ja silloinkin vain muutamia kertoja.
5-10 kohta oli ihan ok. Etenkin 5-7 meni hienosti, kun käskytin jo pöydällä putkeen ja Tino lukitsi sen hyvin ja leijeröin itse pituuden. Käännös 8. hypyltä oli vähän huono (valui), mutta 9. hypyn käännös toimi hyvin ennakoivalla valssilla. Tino kyllä hidasteli vähän 8-9 kohdassa, mutta lähti sitten tykittämään hyvin 10. hypylle. Minun pitäisi vaan ohjata selkeämmin ja rohkeammin nuo käännökset, koska Tino tuntuu reagoivan aika vahvasti siihen, jos jään kökkimään...
Otin A:n alastulokontaktin ja jatkoimme siitä loppuun. Käännös pituudelta venyi, mutta tällöin puomille tuli parempi linja tällaiselle nuorelle koiralle. Puomi oli ok, Tino meni laukassa, muttei mitenkään hirveän kovaa. Ehkä se vauhti tulee puomilla myöhemmin, kun Tino meni sitä kuitenkin tuossa yhdessä vaiheessa kovempaa. Kontakti oli kuitenkin hyvä. Taaksetyöntö ja päällejuoksu onnistui hyvin 19. hypylle. Ehdin hyvin eteen pois alta ja Tino tuli kuitenkin nätisti hypyn yli, eikä ohittanut, niin kuin teki aina tuossa yhdessä vaiheessa, jos en tehnyt tosi voimakasta vetoa.
Lopuksi hyvän mielen irrottelua suorahkolla putkella ja parilla hypyllä.
Kommentit
Lähetä kommentti