Kyllä agility on nykyään monimutkaista! Usein tuntuu, että treeniradat tehdään vaikeammiksi kuin mitä olisi tarpeen ja onhan tosiasia se, että tämä on nykyajan trendi. On tietysti myös hyvä treenata vaikeita juttuja, mutta me palataan kyllä nyt Tinon kanssa helpompiin tehtäviin ainakin hetkeksi, jotta kartturi pääsee taas kartalle.
Aloituksestani voi varmaan päätellä ettei eiliset treenit menneet ihan nappiin... Marika oli kouluttamassa Tinon ryhmää ja rata oli meidän (siis minun ja Tinon) tasoon nähden vähän liian haastava. Siinä oli paljon tiukkoja 180-360 asteen käännöksiä ja nämä eivät ole meidän vahvuuksia.
Rata alkoi renkaalla, josta jatkettiin suoraan hypylle ja siitä 3. esteelle pakkovalssilla. Tino tuli kerran renkaan ohi, mutta muuten kohta sujui hyvin. Myös pakkovalssi onnistui kivasti. Itse asiassa kolme estettä pakkovalssikohdan jälkeen sujui myös ihan kivasti. Kahdelle hypylle (4. ja 5. esteelle) tuli sylivekki. Näistä ensimmäinen onnistui tosi kivasti, mutta toinen levisi hieman.
Loppurata meni sitten löntystellen, kiihdytellen, jarrutellen, rytmiä etsiessä (juu, ei löytynyt). Matkan varrelle tuli ainakin twisti, sylivekki, valsseja ja päällejuoksu. Tinokin hidastui mielestäni aika paljon, kun ohjaus oli niin huteraa :-( Oli tietty myös lämmintä.
Kävin treenien päätteeksi tekemässä kulmia kujakepeille. Aloitin ihan suoralla lähestymisellä (etupalkka keppien päässä) ja Tino lähti tosi kivasti, eikä reagoinut vaikka jäin taakse. Tein sitten umpi- ja avokulmia n. 90-180 asteen kulmista hyppyjen kautta (etupalkalla edelleen). Tuli jonkun verran sisäänmenovirheitä, mutta etenkin umpikulmalle tuli ihan hyviä toistoja. Tino rupesi olemaan vähän väsynyt kun otin avokulmaa ja lähti herkästi kakkosväliin. Lopetin sitten ihan helpolla lähestymisellä.
Eilen oli viimeiset ryhmätreenit ennen ryhmien kesätaukoa (heinäkuu) ja olen päättänyt, että keskitymme Tinon kanssa helpompiin harjoituksiin nyt ainakin jonkun aikaa. Jos teemme vaikeampia ohjauskuvioita, niin näitä ei saa nyt vähään aikaan tulla useita samalla radalla, koska en näköjään silloin saa pidettyä rytmiä ja keskittymistä koossa Tinon kanssa.
Harmittaa niin, etten pääse tekemään agilityä Ironin kanssa :-( Sen kanssa olisi helppoa tehdä, kun yhteinen sävel radalla on jo olemassa. Saisi taas vähän tuntumaa ratoihin. Lisäksi käy kyllä sääliksi pikkumustaa, kun poika ei pääse treenaamaan. Iron on aina ihan into-pinkeenä ja valmis radalle, kun pääsee jonnekin mukaan. Enhän minä ota sitä pahemmin vielä minnekään mukaan, juuri sen takia, ettei innostuisi turhasta.
Aloituksestani voi varmaan päätellä ettei eiliset treenit menneet ihan nappiin... Marika oli kouluttamassa Tinon ryhmää ja rata oli meidän (siis minun ja Tinon) tasoon nähden vähän liian haastava. Siinä oli paljon tiukkoja 180-360 asteen käännöksiä ja nämä eivät ole meidän vahvuuksia.
Rata alkoi renkaalla, josta jatkettiin suoraan hypylle ja siitä 3. esteelle pakkovalssilla. Tino tuli kerran renkaan ohi, mutta muuten kohta sujui hyvin. Myös pakkovalssi onnistui kivasti. Itse asiassa kolme estettä pakkovalssikohdan jälkeen sujui myös ihan kivasti. Kahdelle hypylle (4. ja 5. esteelle) tuli sylivekki. Näistä ensimmäinen onnistui tosi kivasti, mutta toinen levisi hieman.
Loppurata meni sitten löntystellen, kiihdytellen, jarrutellen, rytmiä etsiessä (juu, ei löytynyt). Matkan varrelle tuli ainakin twisti, sylivekki, valsseja ja päällejuoksu. Tinokin hidastui mielestäni aika paljon, kun ohjaus oli niin huteraa :-( Oli tietty myös lämmintä.
Kävin treenien päätteeksi tekemässä kulmia kujakepeille. Aloitin ihan suoralla lähestymisellä (etupalkka keppien päässä) ja Tino lähti tosi kivasti, eikä reagoinut vaikka jäin taakse. Tein sitten umpi- ja avokulmia n. 90-180 asteen kulmista hyppyjen kautta (etupalkalla edelleen). Tuli jonkun verran sisäänmenovirheitä, mutta etenkin umpikulmalle tuli ihan hyviä toistoja. Tino rupesi olemaan vähän väsynyt kun otin avokulmaa ja lähti herkästi kakkosväliin. Lopetin sitten ihan helpolla lähestymisellä.
Eilen oli viimeiset ryhmätreenit ennen ryhmien kesätaukoa (heinäkuu) ja olen päättänyt, että keskitymme Tinon kanssa helpompiin harjoituksiin nyt ainakin jonkun aikaa. Jos teemme vaikeampia ohjauskuvioita, niin näitä ei saa nyt vähään aikaan tulla useita samalla radalla, koska en näköjään silloin saa pidettyä rytmiä ja keskittymistä koossa Tinon kanssa.
Harmittaa niin, etten pääse tekemään agilityä Ironin kanssa :-( Sen kanssa olisi helppoa tehdä, kun yhteinen sävel radalla on jo olemassa. Saisi taas vähän tuntumaa ratoihin. Lisäksi käy kyllä sääliksi pikkumustaa, kun poika ei pääse treenaamaan. Iron on aina ihan into-pinkeenä ja valmis radalle, kun pääsee jonnekin mukaan. Enhän minä ota sitä pahemmin vielä minnekään mukaan, juuri sen takia, ettei innostuisi turhasta.
Kommentit
Lähetä kommentti