Tällä viikolla ei ole ollut agility-harkkoja, kun Keravan hallia on tyhjennetty. Nyt vaan odotetaan että lumet sulaa ja sitten jatkamme treenailua ulkona Ojangossa. Tino on ollut tuhoisalla päällä viime viikosta alkaen, joten kaipaisi ehkä enemmän ohjelmaa pitkien lenkkien lisäksi. Poika on useampana päivänä rei’ittänyt omaa petiään, nakerrellut kaltereita (jotka estävät sitä pääsemästä koko kämppään tekemään tuhoja…) ja lisäksi parina päivänä syönyt Matin työtuolia ja kitarakoteloa (ei sentään päässyt läpi kitaraan saakka).
Tuhoista voisi päätellä että Tino pitää (keino)nahan mausta (purentaestoaineiden makujen lisäksi…) ja mustista tavaroista. Pahimmat tuhoamiset tapahtuivat kun Iron oli huonossa kunnossa ja oma stressitasoni oli varmaan samalla aika korkealla, eli saattaa johtua ihan vaan siitä. Tilanne onkin nyt onneksi rauhoittunut ja olenkin yrittänyt aktivoida Tinoa entistä enemmän. Ollaan lenkeillä harjoiteltu kiertoa puiden ympäri sekä sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä liikkeinä. Eli hyvin onnistuu agility ilman oikeita esteitä ;-)
Eilen oli sitten vuorossa käynti fyssari Niina Sorvarin luona Aistissa. Pippin ja Iron pääsivät mukaan ja Tino sai jäädä kotiin. Käymme jo maanantaina seuraavan kerran Ironin kanssa ja sovimme että Niina katsoo Tinon samalla. Tarkoitus on silloin vaan tehdä tsekkaus Tinolle ja ehkä päivittää jumppaohjeita, ja jos on tarvetta käsittelylle, niin varataan sitten sille erikseen ajan.
Iron fyssarin luona 31.3
Niina ihmetteli heti alkuun miten hyvin Iron liikkuu ja sanoi ettei ole aikaisemmin nähnyt noin hyvin liikkuvaa toipilasta n. viikkoa välilevyleikkauksen jälkeen. On kuulemma tavallista ettei liike ole kovin varmaa näin nopeasti, vaan koirat hoipertelevat jonkun verran. Iron oli muutenkin reipas oma itsensä, hajut kiinnostivat ihan hirveän paljon (ihana kevät…), eikä poika olisi millään halunnut olla paikoillaan.
Tällä kertaa Ironia ei käsitelty, tsekattiin vaan, ja koska liikkuminen on niin hyvä, niin Niina tuumasi ettei laiteta vesijuoksumatolle. Vesiterapiaa kokeillaan ehkä sitten tikkienpoiston yhteydessä maanantaina.
Tällä hetkellä Iron kallistuu enemmän takaosallaan oikealle ja oikea takajalka on heikompi kuin vasen. Kävely on tosiaankin itsenäistä ja tassut kääntyvät koko ajan oikein päin, mutta asentotuntoa ei vielä ole kummassakaan takajalassa. Eli kun tassut/varpaat käännetään taaksepäin, niin Iron ei korjaa asentoa, minkä siis terve koira tekee. Tätä pitää seurata.
Niina antoi myös vähän toivoa tulevaan :-) Hän ei ollut sitä mieltä että pitäisi unohtaa agilityn pelkästään välilevy-leikkauksen takia. Hän sanoi että olisi enemmän huolissaan, jos ongelma olisi ollut etupäässä, koska sehän rasittuu eniten agissa. Toki lannerankakin liikkuu, mutta sitä voi tukea hyvällä lihaskunnolla. Asioista voi tietenkin olla montaa mieltä ja tämä nyt oli Niinan mielipide. Vielä pitää kuitenkin selvittää spondyloosin tilanne, ennen kuin miettii tulevaisuutta sen enempää. Röntgenissähän oli näkynyt spondyloosia kohdissa Th13-L1 ja neurologilta pitää nyt kysyä minkä laajuinen ja tyyppinen tämä on, kun tästä ei oikeastaan ollut puhetta viime viikolla kun hain Ironin kotiin. Niina kuitenkin sanoi ettei siitäkään välttämättä tarvitse ottaa stressiä, tietenkin kylläkin pitää mielessä, mutta mainitsi että jos ruvettaisiin tutkimaan enemmän tämän ikäisiä koiria, niin tämän tyyppisiä muutoksia tulisi varmasti aika paljon vastaan, vaikkeivät aiheuttaisikaan ongelmia elämässä.
Kysymysmerkkejä on vielä paljon, eikä kaikkiin kysymyksiin ole edes olemassa vastauksia. Lisäksi mielipiteitä on monia, pitää vaan päättää ketä kuunnella. No, olen varmasti taas viisaampi, kun olen jutellut neurologin kanssa uudestaan.
Pääasia on pitää toipilas mahdollisimman tyytyväisenä ja on vaan yritettävä elää päivä kerralla. Silti tämä koko homma tuntuu niin epäreilulta, miksi näin piti käydä juuri Ironille? Iron ei ole mitenkään ”normaali” selkäongelma-tapaus. Pikkumustalla on a. lyhyt selkä, b. kaareva selkälinja (eli joustavampi kuin suora selkä), c. hyvä lihaskunto, d. liikkuu ja hyppää hyvin, sekä e. treenaa (agia) maltillisesti. Epäreilua ja katkeraa, ei voi muuta sanoa, mutta kyllä me (tai minä, Iron on jo oma iloinen itsensä) tästä vielä noustaan!
Pippin fyssarin luona 31.3
Pippinin kanssa ollaan melko aktiivisesti tehty kotiläksyjämme ja tällä kertaa ei ollut selkeitä lihaskireyksiä. Pippinhän on vähän epäsymmetrinen, kun sillä on ylimääräinen kylkiluu toisella puolella, mutta hyvin herra tuntuu silti pärjäävän ;-)
Syvät lihakset voisivat edelleen olla paremmat ja jatkammekin niiden treenaamista muutamilla uusilla jumppaliikkeillä. Liikkuessa kävely oli taipuessa hieman leveäraiteista, mutta saattoi johtua siitä että piti ottaa herkut apuun, jotta itsepäinen herra suostuisi kulkemaan ympyrää…
Pippin oli kuitenkin symmetrisempi käsittelyn jälkeen. Jatkossa Pippin tulee käymään fyssarilla lähinnä tarpeen mukaan.
Kommentit
Lähetä kommentti