Ironin vapaaharkka: keppikulmia 4 kepillä ja keinua.
Iron lähti jo hyvin kepeille sekä avokulmasta että suljetusta kulmasta. Lähetin pelkällä sanalla, ensin hetsaten vähän, eli pidin rinnasta kiinni ja toistin keppikäskyä ja päästin irti vasta kun Iron tuntui keskittyvän eteen kepeille. Otin eniten toistoja avokulmasta koska ne ovat olleet vaikeampia.
Siirryimme sitten keinu-harjoittelun pariin. Nami keinun päähän ja nyt laskin keinua jo melkein puolen väliin. Torstaina lasken maahan asti, kun sunnuntaina on sitten kisat tiedossa. Iron menee reippaammin keinun päähän - voisi kyllä mennä vielä kovempaa. Pitää nyt katsoa onko treeni auttanut, vai palaako epävarma suoritus. Jos Iron rupeaa taas hidastamaan keinulla liian aikaisin, niin pitää sitten varata pidempi jakso keinun uudelleen opettamiseen.
Pippinin kanssa en pahemmin tehnyt mitään. Muutamat kepit ja takaakierrot sekä yhden A:an.
Tinon ryhmätreenit: keppikulmia, eteenmenoa, pakkovalssia, pentupuomia.
Yleisesti treeneistä: ryhmällä oli tällä kertaa useampi kouluttaja kuin normaalisti koska mukana oli pari koulutusohjaajakurssilaista, eli kouluttajia oli yhteensä neljä (kaksi per treenipuoli). Siinä lisänä vielä osa ryhmäläisitä kommentoimassa, niin johan sai paljon ohjeita, ajoittain jopa liikaa koska neuvot saattoivat sotia keskenään. Toisaalta sain pari tosi hyvää vinkkiä, mutta muutama kohta meni ensin ihan mönkään josta nousi vähän turhautumisen tunnetta.
Aloitimme Tinon kanssa keppitreeneillä. Teimme ensin yhden toiston suht. leveälla kujalla ja sitten kavennettiin viime kerran tapaan. Siinä vaiheessa Tino meni hyvin kunnes oli kujan lopussa, jossa sitten hyppäsi pois kujasta. Tino pääsi tekemään tämän parisen kertaa ja sitten levennettiin jotta taas onnistuisi. En tiedä mikä mättäsi, kuja ei ollut kapeampi kuin aikaisemminkaan, mutta tällä kertaa kepit olivat hallin etuosassa (ovat ennen olleet takaosassa missä vähän rauhallisempaa), joten ehkä se vaikutti. Piti taas kantapään kautta saada muistutettua itselleen että nuori koira voi reagoida pieniinkin aisoihin. Harmittaa vaan että Tino pääsi tekemään vääriä toistoja, koska poika toistaa tosi helposti virheitä. Saimme kuitenkin onnistumisia ja lopetimme siihen, mutta kulmia emme sitten pahemmin saatu tehtyä, kun en viitsinyt jäädä hinkkaamaan.
Hetki taukoa ja sitten vuorossa pentupuomia ja ohjauskuvioita. Aloitimme pentupuomilla, laitoin namin alastulolle ja lelun vapautusta varten muutaman metrin päähän. Lähetin puomille ja juoksin vieressä ja hidastin ajettelematta aina jossain kohtaa, jolloin myös Tino hidasti. En sitten ole ajatellut että Tino on aika kiinni liikkeessäni kontaktia suorittaessa, joten kiitos koutsille tämän huomaamisesta :) Teimme sitten niin että menin itse muutaman metrin puomin alastulosta ja kutsuin Tinoa (jonka siis olin jättänyt paikoilleen istumaan puomin eteen). Nyt Tino tuli paljon paremmalla vauhdilla ja varmuudella, eli vielä pitää vahvistaa alastuloa ja antaa Tinon suorittaa sen itsenäisesti ja sitten pikkuhiljaa totuttaa sitä siihen että olen eri paikoissa ja viimeiseksi liikkeeseen. Olipa ahaa-elämys kun näki miten paljon varmemmin Tino suoriutui, kun en ollut häiritsemässä.
Sitten ohjauskuviot. Aloitimme ihan vaan eteenmenolla parilla hypyllä ja putkella. Hypyt eivät olleet ihan linjassa toistensa kanssa, mutta ensimmäinen hyppy oli putken sisäänmenon kanssa samalla linjalla, mikä johti siihen että Tino ampaisi ensin ensimmäisen hypyn jälkeen putkeen. Tuli oikein jos olin toisen hypyn takana ja otin siitä vastaan, mutta jos olin hyppyjen välissä, niin kiersi aina toisen hypyn ja lähti suoraan putkeen. Olin vähän hukassa, enkä oikein tiennyt miten purkaa tilanteen, mutta Janne näki heti ongelmakohdan. Käännyin hieman Tinoa päin kun kutsuin ja rintamasuuntani ohjasi tällöin Tinon toisen esteen ohi. Auttoi heti kun en ollenkaan kääntänyt kroppaa. Tino on kyllä todella herkkä ohjaukseen, joten minun pitää nyt vaan hioa ohjaustani.
Siirryimme sitten pakkovalssin pariin, jota ei olla vähään aikaan tehty. Meni huonosti, helpotimme huimasti ja palkkasin siitä että Tino tulee esteen taakse pienellä kaarroksella. En viitsinyt ottaa montaa toistoa, vaan tämä menee kotiläksyjen listalle.
Päätin vielä tehdä muutamat keppikulmat treenien lopuksi. Laitoin kujan leveäksi ja lähetin Tinon aina niin että pidin sitä rinnasta kiinni ja päästin irti vasta kun Tino oli fokusoitunut sisäänmenoon. Tuli hienoja sisäänmenoja! Siihen oli hyvä lopettaa. Janne vielä kommentoi sen verran kepeistä että voisin ruveta ottamaan etäisyyttä Tinoon kun lähetän kepeille. Eli esim. jättää Tino istumaan ja itse siirtyä sivulle lähettämään, näin saisin paremmin opetettua itsenäiset sisäänmenot ja Tino oppisi ettei tarvitse ottaa häiriötä sijoittumisestani. Tässä illan toinen ahaa-ajatus, pitää tehdä myös Ironin kanssa!
Tulipa pitkä pohdinta tällä kertaa, vaikkei paljon tehty treeneissä, mutta oli paljon pieniä pätkiä mistä syntyi paljon ajatuksia.
Iron lähti jo hyvin kepeille sekä avokulmasta että suljetusta kulmasta. Lähetin pelkällä sanalla, ensin hetsaten vähän, eli pidin rinnasta kiinni ja toistin keppikäskyä ja päästin irti vasta kun Iron tuntui keskittyvän eteen kepeille. Otin eniten toistoja avokulmasta koska ne ovat olleet vaikeampia.
Siirryimme sitten keinu-harjoittelun pariin. Nami keinun päähän ja nyt laskin keinua jo melkein puolen väliin. Torstaina lasken maahan asti, kun sunnuntaina on sitten kisat tiedossa. Iron menee reippaammin keinun päähän - voisi kyllä mennä vielä kovempaa. Pitää nyt katsoa onko treeni auttanut, vai palaako epävarma suoritus. Jos Iron rupeaa taas hidastamaan keinulla liian aikaisin, niin pitää sitten varata pidempi jakso keinun uudelleen opettamiseen.
Pippinin kanssa en pahemmin tehnyt mitään. Muutamat kepit ja takaakierrot sekä yhden A:an.
Tinon ryhmätreenit: keppikulmia, eteenmenoa, pakkovalssia, pentupuomia.
Yleisesti treeneistä: ryhmällä oli tällä kertaa useampi kouluttaja kuin normaalisti koska mukana oli pari koulutusohjaajakurssilaista, eli kouluttajia oli yhteensä neljä (kaksi per treenipuoli). Siinä lisänä vielä osa ryhmäläisitä kommentoimassa, niin johan sai paljon ohjeita, ajoittain jopa liikaa koska neuvot saattoivat sotia keskenään. Toisaalta sain pari tosi hyvää vinkkiä, mutta muutama kohta meni ensin ihan mönkään josta nousi vähän turhautumisen tunnetta.
Aloitimme Tinon kanssa keppitreeneillä. Teimme ensin yhden toiston suht. leveälla kujalla ja sitten kavennettiin viime kerran tapaan. Siinä vaiheessa Tino meni hyvin kunnes oli kujan lopussa, jossa sitten hyppäsi pois kujasta. Tino pääsi tekemään tämän parisen kertaa ja sitten levennettiin jotta taas onnistuisi. En tiedä mikä mättäsi, kuja ei ollut kapeampi kuin aikaisemminkaan, mutta tällä kertaa kepit olivat hallin etuosassa (ovat ennen olleet takaosassa missä vähän rauhallisempaa), joten ehkä se vaikutti. Piti taas kantapään kautta saada muistutettua itselleen että nuori koira voi reagoida pieniinkin aisoihin. Harmittaa vaan että Tino pääsi tekemään vääriä toistoja, koska poika toistaa tosi helposti virheitä. Saimme kuitenkin onnistumisia ja lopetimme siihen, mutta kulmia emme sitten pahemmin saatu tehtyä, kun en viitsinyt jäädä hinkkaamaan.
Hetki taukoa ja sitten vuorossa pentupuomia ja ohjauskuvioita. Aloitimme pentupuomilla, laitoin namin alastulolle ja lelun vapautusta varten muutaman metrin päähän. Lähetin puomille ja juoksin vieressä ja hidastin ajettelematta aina jossain kohtaa, jolloin myös Tino hidasti. En sitten ole ajatellut että Tino on aika kiinni liikkeessäni kontaktia suorittaessa, joten kiitos koutsille tämän huomaamisesta :) Teimme sitten niin että menin itse muutaman metrin puomin alastulosta ja kutsuin Tinoa (jonka siis olin jättänyt paikoilleen istumaan puomin eteen). Nyt Tino tuli paljon paremmalla vauhdilla ja varmuudella, eli vielä pitää vahvistaa alastuloa ja antaa Tinon suorittaa sen itsenäisesti ja sitten pikkuhiljaa totuttaa sitä siihen että olen eri paikoissa ja viimeiseksi liikkeeseen. Olipa ahaa-elämys kun näki miten paljon varmemmin Tino suoriutui, kun en ollut häiritsemässä.
Sitten ohjauskuviot. Aloitimme ihan vaan eteenmenolla parilla hypyllä ja putkella. Hypyt eivät olleet ihan linjassa toistensa kanssa, mutta ensimmäinen hyppy oli putken sisäänmenon kanssa samalla linjalla, mikä johti siihen että Tino ampaisi ensin ensimmäisen hypyn jälkeen putkeen. Tuli oikein jos olin toisen hypyn takana ja otin siitä vastaan, mutta jos olin hyppyjen välissä, niin kiersi aina toisen hypyn ja lähti suoraan putkeen. Olin vähän hukassa, enkä oikein tiennyt miten purkaa tilanteen, mutta Janne näki heti ongelmakohdan. Käännyin hieman Tinoa päin kun kutsuin ja rintamasuuntani ohjasi tällöin Tinon toisen esteen ohi. Auttoi heti kun en ollenkaan kääntänyt kroppaa. Tino on kyllä todella herkkä ohjaukseen, joten minun pitää nyt vaan hioa ohjaustani.
Siirryimme sitten pakkovalssin pariin, jota ei olla vähään aikaan tehty. Meni huonosti, helpotimme huimasti ja palkkasin siitä että Tino tulee esteen taakse pienellä kaarroksella. En viitsinyt ottaa montaa toistoa, vaan tämä menee kotiläksyjen listalle.
Päätin vielä tehdä muutamat keppikulmat treenien lopuksi. Laitoin kujan leveäksi ja lähetin Tinon aina niin että pidin sitä rinnasta kiinni ja päästin irti vasta kun Tino oli fokusoitunut sisäänmenoon. Tuli hienoja sisäänmenoja! Siihen oli hyvä lopettaa. Janne vielä kommentoi sen verran kepeistä että voisin ruveta ottamaan etäisyyttä Tinoon kun lähetän kepeille. Eli esim. jättää Tino istumaan ja itse siirtyä sivulle lähettämään, näin saisin paremmin opetettua itsenäiset sisäänmenot ja Tino oppisi ettei tarvitse ottaa häiriötä sijoittumisestani. Tässä illan toinen ahaa-ajatus, pitää tehdä myös Ironin kanssa!
Tulipa pitkä pohdinta tällä kertaa, vaikkei paljon tehty treeneissä, mutta oli paljon pieniä pätkiä mistä syntyi paljon ajatuksia.
Kommentit
Lähetä kommentti