Eilen oli varsin agility-rikas ilta, n. klo 17-22.45 vietin agilityn parissa. Ensin vapaaharkkasin, sitten oli Ironin ryhmätreenit ja viimeiseksi vuorossa vielä treenivetoa.
Koska Tino oli ollut fyssarilla pari päivää aikaisemmin, niin päätin vielä eilen tehdä maltillisesti. Aloitimme hyppytekniikalla. Reilu viikko sitten teimme perussarjaa, mutta koska en silloin ehtinyt tehdä muita hyppyharjoituksia, niin tein eilen sitten slicea (eli kaaren esiastetta) kolmella speed bumpilla. Tino teki harjoituksen mielestäni hyvin.
Pidin hetken verran taukoa ja teimme sitten pentupuomia. Jätin ensin namin vahvistamaan pysähdys-paikan ja lelun sitten muutaman metrin päähän. Tino teki oikein nätisti. Seuraavalla kerralla jätin namin pois ja edessä oli lelu. Tino tuli aika vauhdikkaasti ja unohti pysähtyä, palautin ja otin uusiksi, oli ok. Laitoin sitten taas namin takaisin, mutta Tino ei heti hoksannut sitä ja jäi liian ylös (etutassut eivät olleet maassa). Autoin, ja Tino korjaisi asennon. Vahvistin tämän jälkeen pysähdys-paikkaa aina namilla ja homma onnistui ihan hyvin. Olisi kyllä voinut olla nopeampi ja varmempi. Vapautus eteen onnistui hyvin.
Olemme tähän mennessä tehneet vaan pentupuomia tai sitten oikean puomin pelkkää alastuloa. Nyt pähkäilen mitä pitäisi tehdä ylösmenolle. Epäilen että ylösmenokontakteista tulee ongelma, jos niitä ei lähde opettamaan erikseen,
koska Tino on sen verran jalkava ja omaa pitkän laukka-askeleen. Eli niille pitää tehdä jotakin. En silti haluaisi pysähdystä ylösmenoon, mutta olen miettinyt speed bumpin ja längen käyttöä. Speed bumpi rikkomaan askeleen, niin että lähestymisrytmi olisi ideaalinen ja sitten länki vahvistamaan matalaa ylösnousua. Onko kenelläkään käytännön vinkkejä? Länget pitäisi ainakin ensin hommata.
Sitten terriereihin. Pippin viihdytti eilen itseään juosten lelu suussa ympäri hallia. Tein Ironin kanssa muutamat keinut, taas siiveke alla, jotta Iron menisi rohkeammin keinun päähän. Annoin keinun laskea jo n. 10 cm ja Iron tulee edelleen hyvin päähän asti.
Ja itse treeneihin. Satu veti tänään Ironin ryhmätreenit, mikä oli mieluinen asia - pidän todella paljon Sadun tavasta kouluttaa. Iron oli ihan kivassa vireessä ja saimme palkattu myös itsenäisestä tekemisestä. Lisäksi Iron teki kuviot oikein hyvin, mitä nyt itse välillä mokasin.
Niistosta tuli sen verran sanomista, että minun pitää ihan oikeasti muistaa ottaa koira mukaan tiukasti, eikä jättää ohjausta puolitiehen.
Välistävedoista ja sitten takaa-törkkäyksestä tuli myös palautetta. Radalla oli kohta jossa oli kolme rinnakkaishyppyä. Toisesta suunnasta kaikki hypyt suoritettiin ohjaajaa kohti ja toisesta suunnasta ohjaajasta poispäin. Siinä kun koira tuli ohjaajaa kohti, Satu huomautti että minun pitää muistaa vetää Ironia esteen yli pienellä vastakäden liikkeellä, jotta ohjaus olisi selkeämpi koiralle. Ohjasin itse ensimmäisen kerran pelkästään koiranpuoleisella kädellä ja vaikka Iron silloinkin teki oikein, niin teki vielä varmemmin kun myös käytin vastakkaista kättä.
Keppikulmat ovat jo pitkään olleet meidän murheenkryynimme. Sadulla oli radalla umpikulma ja hinkkasimme sitä hetken lähietäisyydeltä. Ironille pitää edelleen helpottaa kulmaa, mutta pieni valo taisi syttyä ja olen iloinen siitä että jaksoi yrittää.
Ironin treeneistä jäi kaikin puolin hyvä fiilis :)
Koska Tino oli ollut fyssarilla pari päivää aikaisemmin, niin päätin vielä eilen tehdä maltillisesti. Aloitimme hyppytekniikalla. Reilu viikko sitten teimme perussarjaa, mutta koska en silloin ehtinyt tehdä muita hyppyharjoituksia, niin tein eilen sitten slicea (eli kaaren esiastetta) kolmella speed bumpilla. Tino teki harjoituksen mielestäni hyvin.
Pidin hetken verran taukoa ja teimme sitten pentupuomia. Jätin ensin namin vahvistamaan pysähdys-paikan ja lelun sitten muutaman metrin päähän. Tino teki oikein nätisti. Seuraavalla kerralla jätin namin pois ja edessä oli lelu. Tino tuli aika vauhdikkaasti ja unohti pysähtyä, palautin ja otin uusiksi, oli ok. Laitoin sitten taas namin takaisin, mutta Tino ei heti hoksannut sitä ja jäi liian ylös (etutassut eivät olleet maassa). Autoin, ja Tino korjaisi asennon. Vahvistin tämän jälkeen pysähdys-paikkaa aina namilla ja homma onnistui ihan hyvin. Olisi kyllä voinut olla nopeampi ja varmempi. Vapautus eteen onnistui hyvin.
Olemme tähän mennessä tehneet vaan pentupuomia tai sitten oikean puomin pelkkää alastuloa. Nyt pähkäilen mitä pitäisi tehdä ylösmenolle. Epäilen että ylösmenokontakteista tulee ongelma, jos niitä ei lähde opettamaan erikseen,
koska Tino on sen verran jalkava ja omaa pitkän laukka-askeleen. Eli niille pitää tehdä jotakin. En silti haluaisi pysähdystä ylösmenoon, mutta olen miettinyt speed bumpin ja längen käyttöä. Speed bumpi rikkomaan askeleen, niin että lähestymisrytmi olisi ideaalinen ja sitten länki vahvistamaan matalaa ylösnousua. Onko kenelläkään käytännön vinkkejä? Länget pitäisi ainakin ensin hommata.
Sitten terriereihin. Pippin viihdytti eilen itseään juosten lelu suussa ympäri hallia. Tein Ironin kanssa muutamat keinut, taas siiveke alla, jotta Iron menisi rohkeammin keinun päähän. Annoin keinun laskea jo n. 10 cm ja Iron tulee edelleen hyvin päähän asti.
Ja itse treeneihin. Satu veti tänään Ironin ryhmätreenit, mikä oli mieluinen asia - pidän todella paljon Sadun tavasta kouluttaa. Iron oli ihan kivassa vireessä ja saimme palkattu myös itsenäisestä tekemisestä. Lisäksi Iron teki kuviot oikein hyvin, mitä nyt itse välillä mokasin.
Niistosta tuli sen verran sanomista, että minun pitää ihan oikeasti muistaa ottaa koira mukaan tiukasti, eikä jättää ohjausta puolitiehen.
Välistävedoista ja sitten takaa-törkkäyksestä tuli myös palautetta. Radalla oli kohta jossa oli kolme rinnakkaishyppyä. Toisesta suunnasta kaikki hypyt suoritettiin ohjaajaa kohti ja toisesta suunnasta ohjaajasta poispäin. Siinä kun koira tuli ohjaajaa kohti, Satu huomautti että minun pitää muistaa vetää Ironia esteen yli pienellä vastakäden liikkeellä, jotta ohjaus olisi selkeämpi koiralle. Ohjasin itse ensimmäisen kerran pelkästään koiranpuoleisella kädellä ja vaikka Iron silloinkin teki oikein, niin teki vielä varmemmin kun myös käytin vastakkaista kättä.
Keppikulmat ovat jo pitkään olleet meidän murheenkryynimme. Sadulla oli radalla umpikulma ja hinkkasimme sitä hetken lähietäisyydeltä. Ironille pitää edelleen helpottaa kulmaa, mutta pieni valo taisi syttyä ja olen iloinen siitä että jaksoi yrittää.
Ironin treeneistä jäi kaikin puolin hyvä fiilis :)
Kommentit
Lähetä kommentti