Gott Nytt År/ Hyvää Uutta Vuotta 2011!
Meidän uudenvuodenaaton metsäjännitys.
Tänään oli tarkoitus käydä rentouttavalla päiväkävelyllä metsässä, mutta Pippin & Iron kaipasivat selkeästi jännitystä elämään...
Yhtäkkiä Ironia ei näkynyt missään, vaikka se hetki sitten oli ollut ihan lähelläni. Arvasin melko nopeasti että on tainnut kiinnostua kolosta, jonka olen jo jonkin aikaa nähnyt kun olemme kulkeneet paikan ohi. Koirat eivät kuitenkaan ole aikaisemmin olleet kovin kiinnostuneita siitä. Ei mennyt kauan ennen kuin rupesi kuulumaan vuorotellen hakuntaa ja kaivuu-ääniä. Ironia ei tietenkään edelleenkään näkynyt, mutta tunnistin kyllä pojan äänestää. Ei siinä muu auttanut kuin odottaa, yritin välillä kutsua, mutta turhaan. Kerran Iron käväisi luolan ulkopuolella, mutta oli liian nopea ja pujahti takaisin. Toisella kerralla olin valmiina luolan suussa ja sain napattua kiinni kun tuli ulos ja laitoin pikkumustan ripeästi remmiin.
Ajattelin että nyt pääsemme jatkamaan matkaa, mutta katsoessani ympäriini, totesin Pippinin puuttuvan, kiroilin että mihin se vanha herra oli mennyt ja hetken kuluttua kuulin taas haukuntaa luolasta. Pippinin kimeästä äänestä ei voi erehtyä. Herra oli löytänyt toisen sisäänmenon n. 10 metrin päästä siitä mistä Iron oli mennyt luolaan ja pujahtanut sinne sillä välillä kun itse keskityin siihen että saisin Ironin pois.
Iron ei ollut luolassa kuin ehkä reilut 5 min, vaikka aika tuntui todella pitkältä, kun mietitytti kovasti kuka siellä luolassa asuu ja tuleeko koira ehjänä pois. Pippin oli vähän kauemmin ja liikkui sekä kaivoi Ironia enemmän. Tuli lopulta ulos samasta kohdasta mistä Iron oli mennyt luolaan, eli kulki vissiin aika lailla luolan läpi. Otin kiinni ja jatkoimme matkaa. Sitten tein jotain mitä ei olisi kannattanut tehdä. Päästin terrierit taas irti ja ne olivatkin ihan nätisti, mutta yhtäkkiä Pippin sitten kääntyi takaisin hirveällä vauhdilla ja palasi luolaan. Iron on onneksi tottelevaisempi ja pysyi minun ja Tinon kanssa. Ei auttanut muu kuin ottaa Iron remmiin ja palata Pippinä pyydystämään luolasta. N. 15-20 min vanha herra vietti aikaa luolassa ajoittain haukkuen ja kaivaen ennen kuin pää näkyi luolan suulla. Pippin katsoi minua siihen malliin ettei meinaa tulla pois, mutta sain houkuteltua sitä sen verran lähemmäksi että yltin pantaan kiinni. Nyt suuntana oli koti, Pippin ja Iron tiukasti kytkettynä. Onneksi Tino on liian iso mahtuakseen luolaan!
Vuoden viimeiset treenit
Eilen oli Oilin ja Peten kurssi nuorille/ aloitteleville koirille. Osallistuin Tinon kanssa.
Teimme ensin Oilin valvovan silmän alla kujakeppejä ja pentupuomin alastuloa. Tino haki kepit hyvin edestä, muttei tällä kertaa malttanut tehdä kulmia. No, en ota tästä paineita, kun meillä on ollut kepeistä parisen viikkoa taukoa, joten eiköhän kulmat palaudu mieleen kunhan pääsemme taas niitä tekemään enemmän. Oili kehottikin treenaamaan kulmat valmiiksi ja sitten vasta ruveta kaventamaan ja niin olen itsekin ajatellut. Kontaktin Tino muisti paremmin kuin kepit, mutta siitä ei olekaan ollut taukoa. Kokeilin myös ilman namia "nokkimis-kohdassa", lelu edessä odottamassa, ja Tino teki hyvin ja varmasti. Taitava pentu!
Peten kanssa teimme ohjauskuviota, keskityimme Tinon kanssa pakkovalssiin ja takaakiertoon. Molemmissa meinaan itse sössiä käsien kanssa ja kuvioista tulee kökköjä. Peten opastuksella sain ohjauksen selkeämmäksi ja Pete laittoi minut myös ohjaamaan kädet taskuissa jotta saisin kropan liikkeen oikeaksi - toimi ihan sikahyvin! Pitää jatkossa miettiä enemmän omaa ohjausta, jotta olisi ohjauksesta tulisi selkeä.
Ironin kanssa tein ennen kurssin alkua pientä pyöritystä hypyillä ja putkilla sekä keppejä ja puomia. Ironilla oli hyvä into, mutta kaarteet tahtoivat mennä pitkiksi/ laajoiksi.
Pippinkin pääsi pitkästä aikaa hetkeksi kentälle, oli innoissaan.
(Klikkaa, niin avautuu isommaksi.)
Meidän uudenvuodenaaton metsäjännitys.
Tänään oli tarkoitus käydä rentouttavalla päiväkävelyllä metsässä, mutta Pippin & Iron kaipasivat selkeästi jännitystä elämään...
Yhtäkkiä Ironia ei näkynyt missään, vaikka se hetki sitten oli ollut ihan lähelläni. Arvasin melko nopeasti että on tainnut kiinnostua kolosta, jonka olen jo jonkin aikaa nähnyt kun olemme kulkeneet paikan ohi. Koirat eivät kuitenkaan ole aikaisemmin olleet kovin kiinnostuneita siitä. Ei mennyt kauan ennen kuin rupesi kuulumaan vuorotellen hakuntaa ja kaivuu-ääniä. Ironia ei tietenkään edelleenkään näkynyt, mutta tunnistin kyllä pojan äänestää. Ei siinä muu auttanut kuin odottaa, yritin välillä kutsua, mutta turhaan. Kerran Iron käväisi luolan ulkopuolella, mutta oli liian nopea ja pujahti takaisin. Toisella kerralla olin valmiina luolan suussa ja sain napattua kiinni kun tuli ulos ja laitoin pikkumustan ripeästi remmiin.
Ajattelin että nyt pääsemme jatkamaan matkaa, mutta katsoessani ympäriini, totesin Pippinin puuttuvan, kiroilin että mihin se vanha herra oli mennyt ja hetken kuluttua kuulin taas haukuntaa luolasta. Pippinin kimeästä äänestä ei voi erehtyä. Herra oli löytänyt toisen sisäänmenon n. 10 metrin päästä siitä mistä Iron oli mennyt luolaan ja pujahtanut sinne sillä välillä kun itse keskityin siihen että saisin Ironin pois.
Iron ei ollut luolassa kuin ehkä reilut 5 min, vaikka aika tuntui todella pitkältä, kun mietitytti kovasti kuka siellä luolassa asuu ja tuleeko koira ehjänä pois. Pippin oli vähän kauemmin ja liikkui sekä kaivoi Ironia enemmän. Tuli lopulta ulos samasta kohdasta mistä Iron oli mennyt luolaan, eli kulki vissiin aika lailla luolan läpi. Otin kiinni ja jatkoimme matkaa. Sitten tein jotain mitä ei olisi kannattanut tehdä. Päästin terrierit taas irti ja ne olivatkin ihan nätisti, mutta yhtäkkiä Pippin sitten kääntyi takaisin hirveällä vauhdilla ja palasi luolaan. Iron on onneksi tottelevaisempi ja pysyi minun ja Tinon kanssa. Ei auttanut muu kuin ottaa Iron remmiin ja palata Pippinä pyydystämään luolasta. N. 15-20 min vanha herra vietti aikaa luolassa ajoittain haukkuen ja kaivaen ennen kuin pää näkyi luolan suulla. Pippin katsoi minua siihen malliin ettei meinaa tulla pois, mutta sain houkuteltua sitä sen verran lähemmäksi että yltin pantaan kiinni. Nyt suuntana oli koti, Pippin ja Iron tiukasti kytkettynä. Onneksi Tino on liian iso mahtuakseen luolaan!
Vuoden viimeiset treenit
Eilen oli Oilin ja Peten kurssi nuorille/ aloitteleville koirille. Osallistuin Tinon kanssa.
Teimme ensin Oilin valvovan silmän alla kujakeppejä ja pentupuomin alastuloa. Tino haki kepit hyvin edestä, muttei tällä kertaa malttanut tehdä kulmia. No, en ota tästä paineita, kun meillä on ollut kepeistä parisen viikkoa taukoa, joten eiköhän kulmat palaudu mieleen kunhan pääsemme taas niitä tekemään enemmän. Oili kehottikin treenaamaan kulmat valmiiksi ja sitten vasta ruveta kaventamaan ja niin olen itsekin ajatellut. Kontaktin Tino muisti paremmin kuin kepit, mutta siitä ei olekaan ollut taukoa. Kokeilin myös ilman namia "nokkimis-kohdassa", lelu edessä odottamassa, ja Tino teki hyvin ja varmasti. Taitava pentu!
Peten kanssa teimme ohjauskuviota, keskityimme Tinon kanssa pakkovalssiin ja takaakiertoon. Molemmissa meinaan itse sössiä käsien kanssa ja kuvioista tulee kökköjä. Peten opastuksella sain ohjauksen selkeämmäksi ja Pete laittoi minut myös ohjaamaan kädet taskuissa jotta saisin kropan liikkeen oikeaksi - toimi ihan sikahyvin! Pitää jatkossa miettiä enemmän omaa ohjausta, jotta olisi ohjauksesta tulisi selkeä.
Ironin kanssa tein ennen kurssin alkua pientä pyöritystä hypyillä ja putkilla sekä keppejä ja puomia. Ironilla oli hyvä into, mutta kaarteet tahtoivat mennä pitkiksi/ laajoiksi.
Pippinkin pääsi pitkästä aikaa hetkeksi kentälle, oli innoissaan.
Kommentit
Lähetä kommentti