Olen ruvennut huomaamaan miten paljon samaa löytyy Tinosta ja Pippinistä. Rotu tietenkin eroaa, mutta luonteessa/ käytöksessä on paljon samaa. Selkeät samanlaisuudet käytöksessä ovat muun muassa:
Pippin heittelee usein luita/ leikkii luilla ennen kuin rupeaa syömään niitä, samaa tekee myös Tino. Nuorempana (ja edelleen äidin luona...) Pippin aloitti heti kauhean rallin kun tulimme lenkiltä sisälle, näin tekee myös Tino, usein heittäen lelua samalla. Ironissa en ole ikinä tainnut nähdä näitä piirteit.
Lisäksi sekä Pippin että Tino ovat äärettömän ihmisrakkaita. Kyllä Ironkin pitää ihmisistä ja on ystävällinen, mutta sitä kiinnostaa enemmän kaikki hajut mitä vieraissa ihmisissä on, eikä se kiehnää huomiota vierailta ihmisiltä samalla tavalla kuin Pippin ja Tino, kotiväeltä kylläkin :) Yksi Ironin lempinimeistä ei turhaan ole mini-me... Iron on sylikoirani, jo pienen koonsa puolesta!
Sekä Pippin että Tino tuntuvat omistavan sekä vanhat että uudet paikat missä kuljemme, molemmat kulkevat häntä ylhäällä itsevarmoin askelin, avoimina uusiin haasteisiin. Iron vuorostaan keskittyy uusien hajujen tutkimiseen eikä niinkään välitä ympäristön hulinasta.
Olenko luonteen puolesta saanut "uuden" Pippinin Tinosta? Tämä jää nähtäväksi, tietenkin niissä on eroja, mutta luonne-tyyppi saattaa olla sama. Tärkein kuvaus taitaa olla itsevarmuus ja itsetietoisuus. Pippinistä voi myös sanoa kuvaukseksi kova, mahdollisesti myös Tinosta, en vaan vielä tunne Tinoa niin hyvin että olisin ihan varma tästä asiasta, mutta pirteet ovat kyllä olemassa.
Pippinin kanssa on ollut paljon vastoinkäymisiä herran kovan luonteen takia. En osannut uutena koiranomistajana 8½ vuotta sitten suunnata Pippinin itsevarmuutta ja kovuutta oikeaan suntaan ja tätä on korjattu läpi elämän, ja työsarkaa riittää varmasti loppuelämäksi. Toivon että onnistun paremmin Tinon kanssa. Olenkin yrittänyt tukea itsevarmuuden kehitystä, mutta samalla asettaa tarvittavia rajoja. Tulevaisuus näyttää miten olen onnistunut.
Iron on vuorostaan pehmeämpi yksilö, ei nössö eikä pelokas, mutta helppo koira. Kyllä kovuutta ja kiihkoa löytyy, mutta samalla mieli joka on helppo hallita. Ironille EI tarkoittaa ei ja useimmista kielletyistä asioista ei tarvitse vääntää kättä. Ironin kanssa voi katsella agility-kisoja kentän laidalla ilman että tarvitsee pelätä että pikkumusta provosoisi suorittavaa koiraa millään tavalla. Pippiniä ei ikinä tuoda radan reunalle, tämä tietää meuhkaamista kun joku on Pippinin mielestä sen radalla. Tinoakaan ei tuoda kovin lähelle kehänauhaa koska innostuu muiden menosta sen verran että käytös saattaisi hyvin häritä suorittavaa koiraa, tai ainakin muita katsojia...
Minkalainen koira minulle sitten sopii parhaiten? En tiedä vielä, sekä kovassa että pehmeämmässä koirassa on puolensa. Haluan koiralta työmoraalia ja huumorintajua, tätä löytyy sekä pehmeämmästä että kovemmasta, vaikkakin vähän erilaisissa muodoissa. Eiköhän se ole niin että vaihtelu virkistää!
Pippin heittelee usein luita/ leikkii luilla ennen kuin rupeaa syömään niitä, samaa tekee myös Tino. Nuorempana (ja edelleen äidin luona...) Pippin aloitti heti kauhean rallin kun tulimme lenkiltä sisälle, näin tekee myös Tino, usein heittäen lelua samalla. Ironissa en ole ikinä tainnut nähdä näitä piirteit.
Lisäksi sekä Pippin että Tino ovat äärettömän ihmisrakkaita. Kyllä Ironkin pitää ihmisistä ja on ystävällinen, mutta sitä kiinnostaa enemmän kaikki hajut mitä vieraissa ihmisissä on, eikä se kiehnää huomiota vierailta ihmisiltä samalla tavalla kuin Pippin ja Tino, kotiväeltä kylläkin :) Yksi Ironin lempinimeistä ei turhaan ole mini-me... Iron on sylikoirani, jo pienen koonsa puolesta!
Sekä Pippin että Tino tuntuvat omistavan sekä vanhat että uudet paikat missä kuljemme, molemmat kulkevat häntä ylhäällä itsevarmoin askelin, avoimina uusiin haasteisiin. Iron vuorostaan keskittyy uusien hajujen tutkimiseen eikä niinkään välitä ympäristön hulinasta.
Olenko luonteen puolesta saanut "uuden" Pippinin Tinosta? Tämä jää nähtäväksi, tietenkin niissä on eroja, mutta luonne-tyyppi saattaa olla sama. Tärkein kuvaus taitaa olla itsevarmuus ja itsetietoisuus. Pippinistä voi myös sanoa kuvaukseksi kova, mahdollisesti myös Tinosta, en vaan vielä tunne Tinoa niin hyvin että olisin ihan varma tästä asiasta, mutta pirteet ovat kyllä olemassa.
Pippinin kanssa on ollut paljon vastoinkäymisiä herran kovan luonteen takia. En osannut uutena koiranomistajana 8½ vuotta sitten suunnata Pippinin itsevarmuutta ja kovuutta oikeaan suntaan ja tätä on korjattu läpi elämän, ja työsarkaa riittää varmasti loppuelämäksi. Toivon että onnistun paremmin Tinon kanssa. Olenkin yrittänyt tukea itsevarmuuden kehitystä, mutta samalla asettaa tarvittavia rajoja. Tulevaisuus näyttää miten olen onnistunut.
Iron on vuorostaan pehmeämpi yksilö, ei nössö eikä pelokas, mutta helppo koira. Kyllä kovuutta ja kiihkoa löytyy, mutta samalla mieli joka on helppo hallita. Ironille EI tarkoittaa ei ja useimmista kielletyistä asioista ei tarvitse vääntää kättä. Ironin kanssa voi katsella agility-kisoja kentän laidalla ilman että tarvitsee pelätä että pikkumusta provosoisi suorittavaa koiraa millään tavalla. Pippiniä ei ikinä tuoda radan reunalle, tämä tietää meuhkaamista kun joku on Pippinin mielestä sen radalla. Tinoakaan ei tuoda kovin lähelle kehänauhaa koska innostuu muiden menosta sen verran että käytös saattaisi hyvin häritä suorittavaa koiraa, tai ainakin muita katsojia...
Minkalainen koira minulle sitten sopii parhaiten? En tiedä vielä, sekä kovassa että pehmeämmässä koirassa on puolensa. Haluan koiralta työmoraalia ja huumorintajua, tätä löytyy sekä pehmeämmästä että kovemmasta, vaikkakin vähän erilaisissa muodoissa. Eiköhän se ole niin että vaihtelu virkistää!
Kommentit
Lähetä kommentti