Eilen olin Pippinin kanssa Anne Saviojan vetämissä treeneissä. Pippin kulki omalla varmalla asenteellaan, mutta tosia-asia on että meidän yhteistyössä on vähän pinttyneitä tapoja. Muutamilla persjätöillä saimme jo paljon parannusta käännöksiin, mutta poispäinkäännökset eivät taida olla meidän juttumme. Vai onko vaan kyse harjoituksen puutteesta?
Viime vuosina en ole treenannut kovin usein Pippinin kanssa ryhmässä, mutta herra veteraani on saanut luvan astua remmeihin taas kun Ironin vauhdista, tai vauhdin puuttumisesta, tuli pääkopalleni liian iso ongelma. Olen päättänyt lähteä purkamaan ongelmaa ensin vapaaharkaten ja katsotaan sitten mihin rahkeet riittävät. Olen juoksuttanut Ironia kujakeppien läpi, palkannut pikku-pätkistä ja vältellyt kontakti-esteiden tekemistä. Mitään isompaa muutosta en ollut nähnyt, mutta eilen löytyi vihdoinkin uusi vaihde pikku-koirassani! Suht. kapeaa kujaa mentiin jo hyvällä innolla ja ne pätkät mitä tein ohjattujen treenien jälkeen Annen radasta sujui tosi kivasti, ehkä se tästä lähtee. Syyskuussa olisi parit kisat tiedossa, mutta en uskalla olla turhan toivekas niiden suhteen, kisatilanteet kun ovat viime aikoina saanut vauhdin laskemaan ennestään.
Yksi jolta ei tällä hetkellä puutu vauhtia on Tino. Tino pääsi muutaman kerran juoksemaan kujakeppejä sekä suoraa putkea, kivasti tuntuu jo vähän hahmottavan esteet eikä vaan juokse sinne minne kirsu osoittaa ;) Teimme myös muutaman kerran siivekkeen kiertoa (takaakiertoa) ja kosketuslätkää. Meillä näyttäisi vaan olevan uusi ongelma, nimittäin lelun omiminen. Kun esim. putken jälkeen palkkaa lelulla niin että päästää lelusta irti kun Tino kiihdyttää ohi, niin jätkä jatkaa matkaa kentän toiseen päähän ja juoksentelee itsekseen lelun kanssa. Jos juoksen tässä tilanteessa itse karkuun/ vastakkaiseen suntaan toisen lelun kanssa, niin Tino lähtee useinmiten perään, mutta ei tule vaihtamaan kädessä olevaan leluun, vaan juoksentelee lähelläni oman lelun kanssa, silti pitäen sen verran etäisyyttä etten saa lelusta kiinni. Aikaisemmin lelun vaihdot sujuivat paremmin, mutta ehkä tämä on ohimenevää, pitää vaan treenata lelun vaihtoa tosi paljon.
Viime vuosina en ole treenannut kovin usein Pippinin kanssa ryhmässä, mutta herra veteraani on saanut luvan astua remmeihin taas kun Ironin vauhdista, tai vauhdin puuttumisesta, tuli pääkopalleni liian iso ongelma. Olen päättänyt lähteä purkamaan ongelmaa ensin vapaaharkaten ja katsotaan sitten mihin rahkeet riittävät. Olen juoksuttanut Ironia kujakeppien läpi, palkannut pikku-pätkistä ja vältellyt kontakti-esteiden tekemistä. Mitään isompaa muutosta en ollut nähnyt, mutta eilen löytyi vihdoinkin uusi vaihde pikku-koirassani! Suht. kapeaa kujaa mentiin jo hyvällä innolla ja ne pätkät mitä tein ohjattujen treenien jälkeen Annen radasta sujui tosi kivasti, ehkä se tästä lähtee. Syyskuussa olisi parit kisat tiedossa, mutta en uskalla olla turhan toivekas niiden suhteen, kisatilanteet kun ovat viime aikoina saanut vauhdin laskemaan ennestään.
Yksi jolta ei tällä hetkellä puutu vauhtia on Tino. Tino pääsi muutaman kerran juoksemaan kujakeppejä sekä suoraa putkea, kivasti tuntuu jo vähän hahmottavan esteet eikä vaan juokse sinne minne kirsu osoittaa ;) Teimme myös muutaman kerran siivekkeen kiertoa (takaakiertoa) ja kosketuslätkää. Meillä näyttäisi vaan olevan uusi ongelma, nimittäin lelun omiminen. Kun esim. putken jälkeen palkkaa lelulla niin että päästää lelusta irti kun Tino kiihdyttää ohi, niin jätkä jatkaa matkaa kentän toiseen päähän ja juoksentelee itsekseen lelun kanssa. Jos juoksen tässä tilanteessa itse karkuun/ vastakkaiseen suntaan toisen lelun kanssa, niin Tino lähtee useinmiten perään, mutta ei tule vaihtamaan kädessä olevaan leluun, vaan juoksentelee lähelläni oman lelun kanssa, silti pitäen sen verran etäisyyttä etten saa lelusta kiinni. Aikaisemmin lelun vaihdot sujuivat paremmin, mutta ehkä tämä on ohimenevää, pitää vaan treenata lelun vaihtoa tosi paljon.
Kommentit
Lähetä kommentti