Aatonaaton aamuksi oli luvassa mukavaa ohjelmaa; lenkkikavereita lauman niin kaksi- kuin neljäjalkaisille. Lenkki otti kuitenkin ikävän käänteen, kun mukana matkassa olleet borderterrierit lähtivät omille teilleen (ilmeisestikin kuitenkin yhdessä siis). Kuului kimeää haukuntaa (riistän perässä juoksentelua?), koiran kiljahdus, lyhyt rähinä/komentaminen ja taas kimeää haukuntaa. Yritimme paikallistaa äänen ja kutsua karkureita, ja kaverin borderterrierinarttu palasikin melko nopeasti, mutta Pippiniä ei näkynyt tai kuulunut. Päätimme palata metsästä takaisin metsätielle, mistä olimme tulleet, jospa se Pippin suuntaisi itsekseen sinne. Oikeassa olimme, Pippin seisoi meitä vastassa jo vähän ennen tietä.
Huomasimme melko nopeasti, ettei Pippinillä ollut kaikki hyvin. Toinen takajalka näytti kummalliselta. Tarkemmin katsottuna koko takapää vaikutti kummalliselta, vaikkei mitään ollut päältä päin katsottuna rikki. Pippin ei kuitenkaan suostunut liikkumaan. Minulle tuli heti mieleen Ironin oireet ja taisinkin sanoa, että jotain on tainnut mennä selässä. Eipä siinä ehtinyt paljon jahkailla, otin koiran syliin, soitin kotiin (Pippinille autokyyti kotiin) ja sitten vielä Aistiin. Vaikka Aistissa oli ruuhkaa, niin he olivat heti valmiita ottamaan Pippin vastaan.
Pippin pääsi Aistissa neurologin käsiin ja ensimmäisenä epäilyksenä oli, että niskassa on luultavimmin välilevyntyrä. Niskaa epäiltiin sen takia, koska kaikkien tassujen liikkeet olivat epänormaalit. Vasen takatassu toimi huonoiten ja sen varpaat jäivät välillä väärään suuntaan, kun Pippin yritti kävellä. Takapää horjui muutenkin, mutta Pippin puri yhteen, eikä näyttänyt kipua. Pippin oli todella apaattinen, mutta sulkeutui ennemmin itseensä, kuin että olisi avoimesti näyttänyt, että koskee. Meidän taistelija.
Neurologisen tutkimuksen tulokset: "Pippin on apaattinen, yleistynyt ataksia, vasemman takajalan spontaani väärinpäin kääntyminen. Asentotuntoreaktiot alentuneet vasemmassa takajalassa ja etujaloissa. Selkäydinrefleksit ovat normaalit."
Ainoa tapa saada vastaus siihen, että mitä oli pielessä, oli magneettikuvaus. Pippin sai toisin sanoen jäädä Aistiin ja ajoin itse kotiin odottamaan tuloksia. Kyllähän minä tiesin, että jokin oli pahasti pielessä. Oireet olivat sen verrat pahat ja olin nähnyt hyvin samantapaiset oireet muutamia vuosia aiemmin. Kun puhelin soi, olin melko varma, että minulla olisi vaikea päätös edessä ja ajoin takaisin Aistiin pala kurkussa.
Pippin onnistui kuitenkin yllättämään niin neurologin kuin minutkin. Diagnoosi oli selkärangan murtuma tasolla Th12-13 (eli rintarangan lopussa). Samalla kun olin kauhuissani, olin myös helpottunut. Ei vaikeita päätöksiä, ei leikkaustarvetta ja ennusteen pitäisi olla hyvä.
Selän magneettikuva-lausunto: "Th12-13 nikamarunkojen sijoiltaanmeno. Th13 on siirtynyt paikoiltaan ventraalisesti verraten Th12 nikamaa. Lievä selkäytimen kompressio tasolla Th12-13 vasemmalle puolelle. Tasolla L2-3 lievä välilevynpullistuma." Magneettikuvaus niskasta ja päästä ei näyttänyt mitään poikkeavaa.
Ja selän tietokonemtomografia-lausunto: "Th13 nikamarunko hieman pois paikaltaan oikealle puolelle. Fasettinivelet ovat ehjät."
Pippinin tulee nyt pysyä levossa 4-6 viikkoa ja tämän jälkeen, jos kaikki vaikuttaa olevan ok, niin herra saa palata hiljalleen normaaliin elämään. Nyt alkuun Pippin saa kipulääkkeitä ja antibiootteja.
Jää mysteeriksi, mitä siellä metsässä oikein tapahtui. Pippinillä on vasemman lonkan päällä haava, muttei mikään syvä (ei siis puremajälki, vaan enemmän sen näköinen, että tullut törmäyksestä tms.).
Pippin oli ensimmäisenä päivänä apaattinen, mutta oli jo jouluaattona melko pirteä ja jaloitteli sisällä. Nyt arvon herra on jo käytökseltään oma itsensä. Takapään liike ei ole normaali, mutta tassut pysyvät oikein päin ja epänormaalisuus on lähinnä takajalkojen liikeradoissa (jotekin vähän tönköt). Aika näyttänee, että jättääkö onnettomuus pysyviä jälkiä liikkeissä tms., mutta juuri nyt yritämme keskittyä lepoon ja kuntoutumiseen.
Huomasimme melko nopeasti, ettei Pippinillä ollut kaikki hyvin. Toinen takajalka näytti kummalliselta. Tarkemmin katsottuna koko takapää vaikutti kummalliselta, vaikkei mitään ollut päältä päin katsottuna rikki. Pippin ei kuitenkaan suostunut liikkumaan. Minulle tuli heti mieleen Ironin oireet ja taisinkin sanoa, että jotain on tainnut mennä selässä. Eipä siinä ehtinyt paljon jahkailla, otin koiran syliin, soitin kotiin (Pippinille autokyyti kotiin) ja sitten vielä Aistiin. Vaikka Aistissa oli ruuhkaa, niin he olivat heti valmiita ottamaan Pippin vastaan.
Pippin pääsi Aistissa neurologin käsiin ja ensimmäisenä epäilyksenä oli, että niskassa on luultavimmin välilevyntyrä. Niskaa epäiltiin sen takia, koska kaikkien tassujen liikkeet olivat epänormaalit. Vasen takatassu toimi huonoiten ja sen varpaat jäivät välillä väärään suuntaan, kun Pippin yritti kävellä. Takapää horjui muutenkin, mutta Pippin puri yhteen, eikä näyttänyt kipua. Pippin oli todella apaattinen, mutta sulkeutui ennemmin itseensä, kuin että olisi avoimesti näyttänyt, että koskee. Meidän taistelija.
Neurologisen tutkimuksen tulokset: "Pippin on apaattinen, yleistynyt ataksia, vasemman takajalan spontaani väärinpäin kääntyminen. Asentotuntoreaktiot alentuneet vasemmassa takajalassa ja etujaloissa. Selkäydinrefleksit ovat normaalit."
Ainoa tapa saada vastaus siihen, että mitä oli pielessä, oli magneettikuvaus. Pippin sai toisin sanoen jäädä Aistiin ja ajoin itse kotiin odottamaan tuloksia. Kyllähän minä tiesin, että jokin oli pahasti pielessä. Oireet olivat sen verrat pahat ja olin nähnyt hyvin samantapaiset oireet muutamia vuosia aiemmin. Kun puhelin soi, olin melko varma, että minulla olisi vaikea päätös edessä ja ajoin takaisin Aistiin pala kurkussa.
Pippin onnistui kuitenkin yllättämään niin neurologin kuin minutkin. Diagnoosi oli selkärangan murtuma tasolla Th12-13 (eli rintarangan lopussa). Samalla kun olin kauhuissani, olin myös helpottunut. Ei vaikeita päätöksiä, ei leikkaustarvetta ja ennusteen pitäisi olla hyvä.
Selän magneettikuva-lausunto: "Th12-13 nikamarunkojen sijoiltaanmeno. Th13 on siirtynyt paikoiltaan ventraalisesti verraten Th12 nikamaa. Lievä selkäytimen kompressio tasolla Th12-13 vasemmalle puolelle. Tasolla L2-3 lievä välilevynpullistuma." Magneettikuvaus niskasta ja päästä ei näyttänyt mitään poikkeavaa.
Ja selän tietokonemtomografia-lausunto: "Th13 nikamarunko hieman pois paikaltaan oikealle puolelle. Fasettinivelet ovat ehjät."
Pippinin tulee nyt pysyä levossa 4-6 viikkoa ja tämän jälkeen, jos kaikki vaikuttaa olevan ok, niin herra saa palata hiljalleen normaaliin elämään. Nyt alkuun Pippin saa kipulääkkeitä ja antibiootteja.
Jää mysteeriksi, mitä siellä metsässä oikein tapahtui. Pippinillä on vasemman lonkan päällä haava, muttei mikään syvä (ei siis puremajälki, vaan enemmän sen näköinen, että tullut törmäyksestä tms.).
Pippin oli ensimmäisenä päivänä apaattinen, mutta oli jo jouluaattona melko pirteä ja jaloitteli sisällä. Nyt arvon herra on jo käytökseltään oma itsensä. Takapään liike ei ole normaali, mutta tassut pysyvät oikein päin ja epänormaalisuus on lähinnä takajalkojen liikeradoissa (jotekin vähän tönköt). Aika näyttänee, että jättääkö onnettomuus pysyviä jälkiä liikkeissä tms., mutta juuri nyt yritämme keskittyä lepoon ja kuntoutumiseen.
Kommentit
Lähetä kommentti