Ironin synttärit! Ja Jaakon koulutus

Iron, ”pikku-musta”, täyttää tänään 5 vuotta! Ironissa on jotain erikoista ja vaikka poika pitää ihmisistä, niin siitä voisi sanoa että on borderterrieriksi yhden ihmisen koira. Meillä on vahva suhde, ja Ironilla on aivan erikoinen paikka sydämessäni. Ulkonäöllään pikku-musta on hurmannut yhden jos toisenkin, etenkin kuonon päällä kasvavan irokeesin takia.

Tänä vuonna synttärit ovat hieman murheiden peittämänä Ironin selkäleikkauksen takia, mutta eiköhän elämä kohta taas hymyile. Eilisaamun jälkeen kipulääkkeitä ei ole tarvittu ja eilen Iron otti ensimmäisen laukka-askeleen leikkauksen jälkeen. Lenkeillä (edelleen muutamia minuutteja kerralla) panta on vaihdettu valjaisiin, jotta turhan reipas vauhti saadaan estettyä. Toinen palautunut liike on ravisteleminen, eli kyllä elämä vielä voittaa.

Ironin synttäreiden kunniaksi en julkaise toipilaskuvia, vaan arkistojen kätköjä :-)




Kuva: Eija Jantunen
BAT minimestarit 2009

Tino Jaakko Suoknuutin koulutuksessa 27.3

BAT järjesti Jaakon koulutuksen Turussa, ja koska kilpailevia koiria ei ollut tarpeeksi lähdössä, niin osallistuin Tinon kanssa. Vähän kyllä jännitti mitä sitä tulee, kun eihän Tino vielä osaa hirveästi, mutta Jaakko otti tosi hyvin huomioon meidän tason ja teimme lyhyempiä pätkiä ilman kontaktiesteitä tai keppejä.

Alussa oli kohta missä pystyi tekemään vekki-pyöritystä tai sylivekki-jaakotusta. Nämä onnistuivat molemmat yllättävän hyvin, vaikkemme ole aikaisemmin tehneet näitä, ja käänsivät Tinoa tosi kivasti. Alkukuviossa tuli myös valssi ja niisto, jotka olivat siistitit. Niiston jälkeen oli lähetys hypyn kautta putkeen. Ohjasin pari kertaa huonosti hypylle, jolloin Tino tuli siitä ohi ja jatkoi suoraan putkeen. Kiirehdin ihan turhaan putkelle päin, jolloin koira jäi vähän selän taakse.

Meidän toisessa kuviossa oli pöydän leijeröinti (oli kahden poikittaisin hypyn välillä) ja sitten päällejuoksu toiselle poikittaiselle hypylle. Leijeröinti onnistui ongelmitta ja päällejuoksu oli hyvä, kunhan en kiirehtinyt liikaa (jolloin Tino juoksi esteen ohi).

Viimeinen pätkä oli hypyltä putkeen, siinä tuli taas yhden hypyn leijeröinti, ja putkesta pakkovalssilla toiseen putkeen, josta 180-asteen käännös pituudelle, siitä taas 180-asteen käännös pussille ja siitä vienti pöydälle. Alkupätkä ei ihan onnistunut. Tino ei jostain syystä ymmärtänyt että vapautin sen (olin jättänyt paikoilleen istumaan), joten olin sitten liian paljon edellä, jolloin Tino hyppäsi myös sen hypyn, mikä piti leijeröidä, mutta jatkoi kuitenkin siitä vielä putkeen ja sain tehtyä loppukuvion, joka onnistui hyvin.

Pidin tänään rimoja 25 cm korkeudella ja Jaakko sanoikin että olisi varovainen korkeuden nostamisen kanssa, vaikka Tinolla on ikää jo vuoden. Tämä oli hyvä kuulla, kun olen itsekin sitä miettinyt, että aika varovasti pitää nostaa, kun Tino on vielä niin honkkeli.

Jaakon toinen kommentti meille oli, etten saa saattaa Tinoa liikaa, vaan lähettää enemmän, jotta itsenäinen työskentely vahvistuisi. Tätä teen kyllä enemmän meidän omissa treeneissä, mutta huomasin että vähän jännitin koulutusta ja varmistelin turhaan, kun en ole pitkään aikaan ollut missään ja en etenkään Tinon kanssa ;-) Pitää nyt vaan itse oppia keskittymään uusissa paikoissa, eikä ottaa paineita siitä että kaiken pitäisi onnistua.

Kommentit

  1. Voihan vitsit kun oisin tienny että meet Tinolla! Oisin niin tullut kattomaan aikasemmin... jälkikäteen mietinkin että olitko tullut kuunteluoppilaaksi vai miten mut enhän mä muistanut että Tino vois mennä! Höh :( otitko videolle?

    VastaaPoista
  2. Menimme ihan alussa :) Satiin sovittua Katin kanssa yhteiskyyti ja kun paikkoja oli vapaana, niin todettiin että lähdetään :)

    Mulla oli kamera mukana, mutta se oli tyhjentänyt akun, kun en ollut käyttänyt sitä vähään aikaan :( Kati kuvasi sitten omalla kameralla, mutten tiedä onko materiaali ihan julkaisukelpoista ;) En tiedä mikä siinä oli, etten ollut ihan skarppina ja jotenkin jännityin, enkä ohjannut sillai "varmasti". Tino meni kyllä nätisti, mutta se normi vauhti jäi puuttumaan. No, mulla oli toki rankka viikko takana Ironin takia, joten keskittyminen ei varmaan ollut parasta, mutta muutama asia jäi kyllä vähän hampaankoloon.

    Nyt olisi vissiin sitten vähän treenitaukoa, kunnes kentät ovat kunnossa. Tekee ehkä ihan hyvää, jos saisi pään nollattua ja Ironin tilanteen vähän paremmaksi ja myös sulatettua asian. En edelleenkään oikein jaksa pohtia miltä tulevaisuus näyttää Ironin kannalta.

    VastaaPoista
  3. Joo mut toi paikka on ihan uus ja alusta tosi erilainen kun muualla. Se vaikuttaa jo yksinään tosi paljon, vaikka sun keskittyminen ei oliskaan ollu parasta. Ei noitten nuorien koirien kanssa kannata liikaa miettiä tota vauhtia, kun uudet tilanteet ja asiat vaikuttaa niin paljon. :) kunhan perusmeno ja into on hyvän olosta! Jos uskallat julkasta ees piilotettuna youtubessa niin ois tosi kiva nähä! vaikkei se antaiskaan ihan oikeeta kuvaa.

    Voin vaan kuvitella, kuinka toi Ironin tilanne raastaa sun voimia. Toivon niin kovasti, että paraneminen sujuisi hyvin. Eikä sun tarvii/kannata liikaa pohtia tulevaisuutta vaan meet päivä kerrallaan. Toki niitä henkisiä romahduksia tulee aina välillä mutta kyllä te vielä nousette.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti