Meitä pidempään seuranneet tietävät, että Deviniä vaivaa varvasvammat. Mitään selkeää syytä vammoihin ei ole – toki Devin on raju liikkeissään varsinkin arjessa, mutta on vastaavia koiria muitakin maailmassa, ilman toistuvia varvasvammoja. Devinällä on lisäksi oikein siistit ja kompaktit tassut, eikä sen varpaat tai kynnet ole pitkät (tämä tällaisena sivuhuomiona, kun usein yhdistetään varvasvammat pitkiin varpaisiin ja/tai kynsiin).
Sijoiltaan mennyt, eli luksoitunut varvas
Devinin varvaspäiväkirja on jo tovin kaivannut päivittämistä, mutta olen tässä odottanut tarinan seuraava käännettä. Tätä käännettä ei kuitenkaan (vielä) ole tapahtunut, joten parempi nyt vaan päivittää päiväkirjaa ennen kuin unohdan asian kokonaan.
Oli heinäkuun puoliväli kun Devin ontui kevyesti toista etujalkaa yhtenä iltana. Mitään selkeää kipupistettä en löytänyt ja totesin että pitääpä seurata. Seuraavana aamuna, kun nousin ylös Devin intoili ja rupesi sitten yhtäkkiä valittamaan ja piti vasenta etutassua ilmassa. Yhtä nopeasti kuin valitus alkoi se myös loppui. Hieman myöhemmin samana päivänä sama toistui, ja nyt näin että 2. varvas sojotti hieman sivulle. Varvas oli siis mennyt sijoiltaan, luksoitunut. Kun varvasta painoi kevyesti se "hyppäsi" takaisin paikoilleen ja akuutti kipu hävisi. Varvas oli kuitenkin tässä vaiheessa löysän tuntuinen.
Luksoitunut varvas oli minulle tuttu juttu. Samaa homma oli ollut toisen etutassun saman varpaan kanssa, se mikä sitten loppujen lopuksi piti amputoida. Teippasin tämän uuden epäonnekkaan varpaan tuttuun tapaan, jottei se pääsisi uudelleen luksoitumaan. Teippaamista varten ajoin karvat tassusta ja silloin paljastui punainen verenpurkauma (?) ihossa 2. varpaan keskimmäisen nivelen kohdalla. Iho oli siis ehjä, eli kyse ei ollut haavasta. Jotain oli selvästi tapahtunut ja saanut aikaiseksi myös näkyvän vamman, mutta mitä emme tiedä.
Teippauksen lisäksi Devinille napsahti heti saikkua, sekä käynti eläinlääkärin luona viikkoa myöhemmin (loma-kautena en saanut aikaa ortopediseen tutkimukseen aiemmin). Kävimme tuttuun tapaan Sipoon Pieneläinklinikka Moreliuksella, lääkärinä Pia Björkenheim Mikun ollessa lomalla. Devinin molemmat etutassut kuvattiin varuiksi, jotta mahdollinen murtuma voitiin heti sulkea pois.
Tässä eläinlääkärin lausunto:
Vasemman etujalan II-varpaan keskimmäisen varvasnivelen kohdalla turvotusta ja varvasnivel luksoituu osittain pois paikoiltaan. Tunnustellen todetaan II-varpaan toiseksi alimman varvasnivelen sisemmän sivusiteen löysyys/vaurio.
ja diagnoosi:
Vasemman etujalan toisen varpaan keskimmäisen varvasnivel subluksaatio, mediaalisen kollateraalinivelsiteen vamma.
Varpaan kontrolli ja kohti normaalia elämää
Devinillä oli vielä varpaan kontrolli Mikulle n. 4 viikkoa myöhemmin (eli n. 5 viikkoa vamman ilmestyttyä). Varvasnivel todettiin olevan paksuuntunut (tämä normaalia tällaisen vaurion seurauksena), varvas stabiili eikä kipeä. Varvas oli ollut teipattuna 24/7 kontrolliin saakka, eli viiden viikon ajan. Remmiliikuntaa oli pikkuhiljaa lisätty ja kontrollin paikkeilla Devin teki muistaakseni pisimmillään 45-60 min lenkkejä.
Kontrollin jälkeen sain kehoituksen lisätä rasitusta/vähentää tukemista. Siinä oli sitten jonkin aikaa pientä säätöä, kun ensin Devin sai olla kotona sisällä ilman teippiä, mutta ulos teippasin. Sitten oli kotona ja lyhyen (10-15 min) kävelyn ilman teippiä ja pidemmät lenkit teipattuna. Sitten kotona, lyhyet lenkit ja osan ajasta pidemmillä lenkeillä ilman teippiä jne. Sain siis joka päivä olla teippaamassa varvasta uudelleen (muuten yksi teippaus pysyy siis 2-4 päivää vähän riippuen keleistä ja kuinka paljon saa liikkua, mutta nyt piti tosiaan joka päivä saada myös "ilman tukea aikaa").
Varpaan tilanne nyt
Devinin tuntien olin itse vakuuttunut, ettei tämä varvas tule kestämään. Sen verran löysä se varvas oli silloin alkuun, että ajattelin ettei se tule vahvistumaan tarpeeksi. Näin 5 kuukautta myöhemmin varvas on kuitenkin edelleen mukana matkassa, toistaiseksi ilman takapakkia.
Devin on päässyt takaisin aktiivisen elämän pariin, mutta agilityä en ole tehnyt sen kanssa. Putkia ja hyppyjä ollaan tehty rally-toko -kokeiluissa joitakin kertoja, sekä muutamia hyppyteknikkaa-harjoituksia, mutta puhdasta agilityä ei, ja näin ajattelin jatkaa ainakin toistaiseksi. Tokon SM:iin meillä olisi ollut tulokset kasassa, mutta jätin ne väliin, kun minusta en ollut siinä vaiheessa saanut nostettua treenimäärät sellaiselle tasolle, että olisin tiennyt tulisiko varvas kestämään vai ei. Esimerkiksi vasta nyt joulukuussa olen uskaltanut kokeilla kiertohässäkkää ja stoppeja ensimmäisiä kertoja hallissa.
En ole vieläkään mitenkään vakuuttunut siitä, että varvas tulee kestämään. Välillä olen näkevinään pieniä merkkejä siitä, että Devin olisi oireilevinaan – näin pari päivää sitten, että Devin nuoli kyseistä varvasta pariin otteeseen saman päivän aikana, ja joskus hallissa olen katsonut, että nostikohan Devin hieman poikkeavasti tätä etutassua. Ontumaa ei kuitenkaan ole esiintynyt ja fyssarilla kroppa on ollut ok tai ei ainakaan ole ollut toispuoleisia jumeja. Jään siis edelleen seuraamaan tilannetta ja katsotaan mistä aiheesta kirjoitan seuraavan päivityksen Devinin varvaspäiväkirjaan.
Aiempia päivityksiä Devinin tassuista/varpaista löydät täältä >>
 |
| Tältä näyttää teippaus, mikä on meillä toiminut tuohon keskimmäisen varvasnivelen tukemiseen (teippausohjeet saatu fyssarilta, älä teippaa ilman ammattilaisen apua/ohjetta). Tässä kuvassa on teipattuna oikea etujalka, siinä kun on aiemmin ollut sama ongelma ja vammautunut varvas jouduttiin sitten myöhemmin amputoimaan. |
Kommentit
Lähetä kommentti