Vielä kolme vuotta sitten olin vannoutunut agility-harrastaja, eikä toko kiinnostanut tippaakaan. Agilityn SM-kisoja oli tullut juostua useamman kerran terriereiden kanssa, ja MM-karsinnat oli myös koettu. Kun bc tuli taloon oli tarkoitus jatkaa agilityn parissa, eikä muille lajeille ollut aikaa. Mutta kuinkas kävikään?
Pian päivälleen kolme vuotta sitten Tino kisasi viimeisen kerran agilityssa, tämä oli 2.9.2012. Tämän jälkeen epämääräinen ontuminen/epäpuhtaus pisti ensin agilityn tauolle ja nelisen kuukautta myöhemmin agility-uralle tuli loppu, kun syy jalkaongelmalle vihdoinkin löytyi (diagnoosista enemmän tässä postauksessa). Noin puolen vuoden kuntoutuksen jälkeen oli löydettävä uusi, agilityä rauhallisempi harrastus, ja niin löytyi toko keväällä 2013.
Alku oli kivinen ja tuli pohdittua useampaan otteeseen, että tämäkö on nyt se meidän laji. Seuruu oli pahemman luokan matkalaukku-mallia. Puisten noutokapuloiden kimppuun Tino hyökkäsi valtavalla saalisloikalla ja metallisiin poika ei todellakaan koskenut. Luoksetulon stoppeihin tuli niin pahoja ennakointiongelmia, että näistä oli otettava noin puolen vuoden totaali treenitauko.
Oli Tinolla myös vahvuuksia alusta alkaen, kuten pojan mahtava luonne ja fyysinen voima. Taitavien kouluttajien opastuksella olen saanut hiottua sekä yhteistyötä että osaamista paremmaksi. Työ on edelleen kesken, mutta ihan viime kuukausina on tapahtunut sellaisia harppauksia, että pakko myöntää: nälkä kasvaa syödessä.
Minulla on ollut maltilliset tavoitteet Tinon kanssa. Tälle kaudelle SM-kisat ovat olleet kiikarissa ja ensi kaudelle olin miettinyt karsintoja (SM:ien lisäksi). Nyt olen kuitenkin haaveillut karsintoihin osallistumisesta jo tällä kaudella. Olen laskenut kuukausia ja pohtinut, että saanko paketin järkevästi kasattua joulukuuksi (jos siis saisimme ylipäätään osallistumisoikeuden karsintoihin). Ennen sitä pitäisi toki käydä muutamissa kokeissa ottamassa tuntumaa uusiin sääntöihin.
Mutta kehtaako sinne karsintoihin edes mennä? Siellä on kuitenkin mahdottoman hienoja huippulokan koirakoita. Ensimmäinen karsintakoe on kaiken lisäksi messarissa. Hui kauhistus. Jännittäisin ihan järkyttävän paljon ja miten se sitten vaikuttaisi suoritukseen?
Sivuseikkana vielä, ettei uudet liikkeet/liikeosiot ole täysin hanskassa. Juuri nyt eteenmeno ennen ruutua on se vaikein uudistus. Seuraavana sitten pitkä peruutusosio seuruussa. Kierto-hyppy-noutu-hässäkkä sujuu jo treenimäärään nähden kohtuullisen kivasti.
Panostan tokoon ja vakava toko-kärpänen on päässyt iskemään hampaansa minuun, ja Tinoon. Tinon kanssa treenatessa on kuitenkin otettava kropan kunto huomioon enemmän kuin "terveellä" koiralla. Olkapään vamma ei tule lähtemään pois tai parantumaan, ennemmin se tulee pahentumaan iän kanssa. Vamman kanssa on vaan elettävä ja treenit mietittävä sen ehdoilla.
Pian päivälleen kolme vuotta sitten Tino kisasi viimeisen kerran agilityssa, tämä oli 2.9.2012. Tämän jälkeen epämääräinen ontuminen/epäpuhtaus pisti ensin agilityn tauolle ja nelisen kuukautta myöhemmin agility-uralle tuli loppu, kun syy jalkaongelmalle vihdoinkin löytyi (diagnoosista enemmän tässä postauksessa). Noin puolen vuoden kuntoutuksen jälkeen oli löydettävä uusi, agilityä rauhallisempi harrastus, ja niin löytyi toko keväällä 2013.
Alku oli kivinen ja tuli pohdittua useampaan otteeseen, että tämäkö on nyt se meidän laji. Seuruu oli pahemman luokan matkalaukku-mallia. Puisten noutokapuloiden kimppuun Tino hyökkäsi valtavalla saalisloikalla ja metallisiin poika ei todellakaan koskenut. Luoksetulon stoppeihin tuli niin pahoja ennakointiongelmia, että näistä oli otettava noin puolen vuoden totaali treenitauko.
Oli Tinolla myös vahvuuksia alusta alkaen, kuten pojan mahtava luonne ja fyysinen voima. Taitavien kouluttajien opastuksella olen saanut hiottua sekä yhteistyötä että osaamista paremmaksi. Työ on edelleen kesken, mutta ihan viime kuukausina on tapahtunut sellaisia harppauksia, että pakko myöntää: nälkä kasvaa syödessä.
Minulla on ollut maltilliset tavoitteet Tinon kanssa. Tälle kaudelle SM-kisat ovat olleet kiikarissa ja ensi kaudelle olin miettinyt karsintoja (SM:ien lisäksi). Nyt olen kuitenkin haaveillut karsintoihin osallistumisesta jo tällä kaudella. Olen laskenut kuukausia ja pohtinut, että saanko paketin järkevästi kasattua joulukuuksi (jos siis saisimme ylipäätään osallistumisoikeuden karsintoihin). Ennen sitä pitäisi toki käydä muutamissa kokeissa ottamassa tuntumaa uusiin sääntöihin.
Mutta kehtaako sinne karsintoihin edes mennä? Siellä on kuitenkin mahdottoman hienoja huippulokan koirakoita. Ensimmäinen karsintakoe on kaiken lisäksi messarissa. Hui kauhistus. Jännittäisin ihan järkyttävän paljon ja miten se sitten vaikuttaisi suoritukseen?
Sivuseikkana vielä, ettei uudet liikkeet/liikeosiot ole täysin hanskassa. Juuri nyt eteenmeno ennen ruutua on se vaikein uudistus. Seuraavana sitten pitkä peruutusosio seuruussa. Kierto-hyppy-noutu-hässäkkä sujuu jo treenimäärään nähden kohtuullisen kivasti.
Panostan tokoon ja vakava toko-kärpänen on päässyt iskemään hampaansa minuun, ja Tinoon. Tinon kanssa treenatessa on kuitenkin otettava kropan kunto huomioon enemmän kuin "terveellä" koiralla. Olkapään vamma ei tule lähtemään pois tai parantumaan, ennemmin se tulee pahentumaan iän kanssa. Vamman kanssa on vaan elettävä ja treenit mietittävä sen ehdoilla.
 |
| Tinon jointit (eli Nutrolin Nivel moniteho). Tällä pidetään olkapää tyytyväisenä. |
Kommentit
Lähetä kommentti