Takana on useampi rankka päivä ja näitä on varmasti vielä myös edessä. Kirjoitinkin aikaisemmin Ironin sunnuntain ja maanantain tilanteesta, mutta tässä vielä lyhyesti uudestaan. Sunnuntaina Ironilla esiintyi halvausoireita takaraajoissa (ei pystynyt hyppäämään autoon ja takapää ei ajoittain kantanut kunnolla). Maanantaille meillä oli ennestään varattuna aika Eläinklinikka Laumaan ja siellä Iron sai kipulääkkeitä, ja eläinlääkäri kehotti ottamaan yhteyttä Aistiin.
Maanantaina Iron siis sinnitteli selkäkipujensa kanssa kipulääkkeiden ja levon avulla, ja tiistaina pojan tilanne näytti aamusta jo paljon paremmalta. Takapään kontrolli oli parantunut edellispäivää nähden ja kipukin näytti olevan hävinnyt. Suuntasimme kuitenkin Aistiin klo 12, kun halusin varmistaa että pikkumusta olisi varmasti kunnossa.
Hyvä näin, koska pieni terrieri osaa näköjään peitellä kipua pelottavan hyvin. Yleinen kliininen ja ortopedinen tutkimus eivät kertoneet mistään poikkeavasta, mutta neurologisessa tutkimuksessa ilmeni että Ironilla oli lievä takaraajojen ataksia. Asennon ja liikkeen tietoisuus puuttui molemmista takaraajoista ja lisäksi Iron reagoi selän palapatioon.
Neurologi suositteli jatkotutkimuksia röntgen- ja magneettikuvauksien muodossa, joten sain jättää Ironin Aistiin ja mennä kotiin odottamaan tuloksia. Vajaan parin tunnin odottelun jälkeen sain tietää kuvaustulokset, kun neurologi soitteli. Röntgenkuvissa näkyi kaventunut nikamien välinen tila kohdassa TH13-L1 ja spondyloosia kohdissa Th13-L1, L2-3. Magneettikuvat paljastivat vuorostaan ”ekstraduraalinen selkäytimen kompressio kohdassa L2-3 oikealta puolelta”. Lopullinen tuomio oli toisin sanoen selkokielellä huomattavaa painetta aiheuttava verenvuoto ja välilevytyrä lannerangassa.
Hoitovaihtoehtoja oli kaksi: leikkaus heti, tai sitten kunnon seuraamista pari päivää ja sen perusteella joko leikkaus tai hoito konservatiivisella terapialla. Iso päätös oli tehtävä ja päädyin leikkaukseen, jotta Ironilla olisi mahdollisimman hyvät ennusteet aktiiviseen elämään jatkossa. Jos olisin päättänyt seurata tilannetta pari päivää, niin yhtenä riskinä olisi ollut takapään halvaantuminen, jos paine selkäytimessä olisi kasvanut liikaa. En uskaltanut ottaa tätä riskiä. Näin jälkeenpäin olen myös miettinyt, että olisi ollut todella haasteellista seurata mahdollista tilanne- ja kipukehitystä, kun Iron näytti kipua niin huonosti maanantain jälkeen. Miten olisin voinut tietää, jos tilanne olisi pahentunut, kun toinen ei kerro jos koskee?
Iron pääsi sitten heti leikkaukseen ja minulla oli pitkät kolmisen tuntia edessä tuloksia odotellessa. Vihdoin puhelin soi ja yksi Aistin pieneläinhoitajista soitti kertoakseen että leikkaus oli mennyt hyvin ja että Iron pääsisi seuraavana päivänä kotiin. Neurologi kirjoitti leikkauksesta: ”Suoritettiin hemilaminektomia oikealta kohdissa L2-3-4. Hemilaminektomiaa laajennettiin kaudaalisesti koska tyräytynyt välilevymateriaali oli levinnyt. Tyrähtynyt välilevymateriaali oli geelimäistä. Se poistettiin ilman komplikaatiota. Välilevyjen L2-3-4 fenestraatio. Ei leikkauksien aikaisia komplikaatioita.”
Keskiviikkona, eli eilen sain hakea potilaan kotiin. Tapasin samalla neurologin ja fysioterapeutin. Fyssarin kanssa kävimme läpi Ironin tämänhetkistä tilannetta ja minkälaisia jumppaharjoituksia olisi hyvä tehdä tulevan viikon aikana. Vaikka Ironin takapää on heikko ja poika hoipertelee, niin takapään aktivointi on aloitettava heti. Jumppaliikkeitä tehdään päivittäin liikkeistä riippuen n. 3-8 harjoittelukertaa päivittäin muutamia minuutteja kerrallaan. Kaikki hyppiminen ja riehuminen on tietenkin kiellettyä ja tulevan viikon aikana lenkkeillään 3-5 kertaa päivässä muutaman minuutin verran per lenkki. Ensi viikolla saamme päivitetyt ohjeet, kun käymme ensimmäisellä fyssarikäynnillä torstaina.
Tällä hetkellä Iron on aika surkea, mutta neurologi mainitsi että kipulääkelaastari, mikä Ironilla on huomiseen asti, saattaa aiheuttaa masennusta. Pikkumusta saa lisäksi tarpeen mukaan Rimadyl-kipulääkettä. Antibioottikuuri on myös päällä.
Syy miksi Ironille tuli välilevytyrä on mahdotonta selvittää. Rangassa on voinut olla heikkouksia ennestään, joko synnynnäisiä tai elämän aikana muodostuneita, tai sitten tyrä on voinut muodostua äkillisen trauman aiheuttamana. Huonolla tuurilla tässä riittää liukastuminen, kääntyminen, jne.
Fyssari kehotti että kannattaa suhtautua varauksella mahdolliseen agility-uraan kuntoutuksen jälkeen. Itselleni on kuitenkin tässä vaiheessa tärkeintä saada Iron kuntoon (kuntoutus aktiivikuntoon vie normaalisti n. ½ vuotta), ja kun liikkuvuus ja lihaskunto on saatu hyväksi, niin voi miettiä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivon että Iron saisi jatkaa aktiivista elämää juosten pitkillä metsälenkeillä mukanamme, ja jos tämän takaamiseksi tarkoittaa agilityn lopettaminen Ironin osalta, niin sitten se päätös on tehtävä.
 |
| Iron 23.3.2011, 1 päivä leikkauksen jälkeen, kainalossa kipulääkelaastari. |
 |
| Leikkaushaava, 7 tikkiä. |
Ja lopuksi jotain positiivista :) Meidän pieni pentu täyttää lauantaina vuoden, aika rientää!
 |
| Tino 23.3.2011, the lumi-monsteri :) |
Kommentit
Lähetä kommentti